Hyppää pääsisältöön

Ammattiylpeys auttaa jaksamaan työn rasituksessa

Julkaistu 24.2.2022
Tampereen yliopisto
Tiina Saari ja Pasi Pyöriä.
Duunarit-hankkeen hankejohtaja Tiina Saari ja tutkija Pasi Pyöriä kertovat yllättyneensä myönteisesti siitä, miten laajasti työntekijät käsittävät työnsä merkityksen. (Kuva: Jonne Renvall).
Duunarit-hanke tutki vähälle huomiolle jäänyttä suorittavaa työtä. Akateemisten tuotosten ohella hanke on julkaissut yleistajuisen ja näyttävän loppuraportin, jossa ääneen pääsevät työntekijät kokemuksineen. Esiin tulee paitsi ammattiylpeys myös laajempi yhteiskunnallinen merkitys, jonka duunarit työlleen käsittävät.

Työelämän muutospohdinnassa suorittava työ peittyy helposti asiantuntijatyön varjoon. Korona-aika on vieläpä laventanut katvetta, kun keskustelun kärki pureutuu etätyön järjestämiseen ja rajoituksista kärsiviin aloihin.

Tietovaje suorittavasta työstä leimaa myös työelämän akateemista tutkimusta. Duunarialoista vallitsee kyllä julkisuudessa sitkeitä käsityksiä, mutta sitä harvemmin kysytään työntekijöiltä itseltään, mitä he ajattelevat työstään. Voivatko he olla siitä edelleen ylpeitä?

Näistä lähtökohdista syntyi Tampereen yliopistossa 2020–2021 toteutettu Duunarit-hanke, jossa tarkasteltiin ammattiylpeyttä ja työn merkityksellisyyttä suorittavassa työssä. Tutkimusta rahoitti Työsuojelurahasto.

Hankkeessa tarkasteltiin kokemuksia, joita kiinteistöpalvelualalla sekä muovi- ja kumiteollisuudessa ja ajoneuvoteollisuudessa työskentelevillä on työstään.

– Suorittavaan työhön liittyy paljon stereotypioita, joiden mukaan se on jotenkin ankeaa ja tiukasti joka asiassa säädeltyä. Meillä oli ehdottomasti positiivinen tavoite, että nostamme esiin myös hyviä asioita kuten ammattiylpeyttä ja työn merkityksellisyyttä, sanoo hanketta johtanut tutkijatohtori, yliopisto-opettaja Tiina Saari.

Suurin osa tutkimuksen vastaajista kokee ammattiylpeyttä. Teollisuudessa 62 ja kiinteistöpalveluissa 68 prosenttia vastaajista on tutkimuksen mukaan melko tai erittäin ylpeitä työstään.

Työ koetaan merkittäväksi yhteiskunnassa

Ammattiylpeyttä nostavia tilanteita ovat esimerkiksi työssä onnistuminen kuten ammattitaidolla aikaansaatu hyvä työn jälki. Työntekijät kokevat auttavansa työllään asiakkaita, työkavereita, työnantajaansa sekä laajemmin yhteiskuntaa. Vaikka työ tuntuisi raskaalta ja palkka olisi alakanttiin, tehtävistä selviytyminen nousee tärkeäksi ylpeyden lähteeksi.

– Myönteinen yllätys oli monen haastateltavan kokemus siitä, että työ on yhteiskunnallisesti merkittävää. Ammattiylpeyttä ei tuota pelkästään ammattitaito ja osaaminen, vaan myös hyvän tekeminen. Sairaalassa siivooja voi kokea työnsä tärkeänä potilasturvallisuuden kannalta, kertoo työelämätutkija, yliopistonlehtori Pasi Pyöriä.

Haastatellut kokevat työnsä merkittäväksi yhteiskunnan toiminnassa.

– Kysymys ei ole vain kiiltävän lattian tekemisestä, vaan työllä autetaan sairaalan ja yhteiskunnan toimintaa sekä ihmisiä tulemaan terveiksi. Minusta se on hieno näkökulma omaan työhön. Työ todella nähdään merkityksellisenä, Saari analysoi.

Teollisuudessa työskentelevät mieltävät työlleen laajan merkityksen, kun vastauksissa korostuu osallistuminen yhteiskunnalle tärkeään vientiteollisuuteen.

Vaikutusmahdollisuuksia kaivataan lisää

Tärkeä seikka, jota puhe pomoportaan kaikkialle tunkeutuvista ohjeista ei tavoita, on työnjälki ja työvaiheiden sujuvuus, mihin kukin voi vaikuttaa omalla osaamisellaan. Tiina Saari havainnollistaa, kuinka siivoojat korostavat usein hyvää siivoussilmää. Se tarkoittaa taitoa toimia itsenäisesti ilman työnjohdon välitöntä läsnäoloa.

Sitä vastoin vaikutusmahdollisuudet työnjakoon, työtehtävien sisältöön, työmääriin ja -aikoihin ovat tutkimuksen mukaan huonommat. Vertailu 1980-luvun aineistoon paljasti myös tietyn pysähtyneisyyden, sillä duunariammateissa vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet eivät ole kehittyneet samassa suhteessa muiden palkansaajien kanssa.

– Duunarityön luonteeseen kuuluu, että joku muu määrittää mitä asioita ja koska niitä tehdään. Vaikutusmahdollisuudet ovat usein kapeammat kuin asiantuntijatehtävissä. Onneksi työntekijät voivat jonkin verran vaikuttaa työtahtiin ja työjärjestykseen, Saari sanoo. 

– Tutkimusten mukaan työn itsenäisyys ja mahdollisuus kehittyä työssä ovat erittäin tärkeitä voimavaratekijöitä, jotka auttavat kompensoimaan työn kuormittavuutta. Eivät asiat tulosten perusteella todella huonolla tolalla ole, mutta suorittavan työn ammateissa on silti kehittämisen varaa, Pyöriä korostaa.

Toinen ongelmavyyhti on työn rasittavuus. Kiinteistöpalveluissa 81 prosenttia vastaajista pitää työtään erittäin tai melko raskaana. Teollisuudessa osuus on 65 prosenttia vastaajista. Huolta lisää myös se, että samaan aikaan työntekijät kokevat melko suurta henkistä rasitusta kiireen, työmäärän ja tahdin vuoksi.  

Tavoitteena laajentaa kuvaa suorittavasta työstä

Tutkimus sai uutta pontta korona-ajalla. Tutkimuskyselyn 1242 vastausta jätettiin vuoden 2020 alussa, mutta 30 työntekijän puhelinhaastattelut osuivat juuri pandemian alkuun. Tutkijat muokkasivat kysymysrunkoa selvittääkseen, miten arki on sujunut työssä, jossa ei voi tehdä etätyötä. Tuloksia korona-arjesta esitetään ensi vuonna tutkimusartikkelissa.

Duunarit-hanke pyrkii avoimesti laajentamaan kuvaa suorittavasta työstä. Kun asiantuntija- ja tietotyö saavat parempaa näkyvyyttä, Saari ja Pyöriä kannattavat vastapainoksi duunarityön hyvien puolten esittämistä. Siihen motivoi myös alojen työvoimapula.

– Suorittava työ on edelleen tärkeää työtä ja sitä tekevät sadat tuhannet ihmiset Suomessa. He eivät ole marginaalinen ryhmä. Toivon tutkimuksen vaikuttavan siihen, että työelämässä kehitetään ihmisten mahdollisuuksia kokea työnsä merkitykselliseksi, olla työstään ylpeä, Tiina Saari toteaa.

Tutkijat haluavat välittää nuorille monipuolista viestiä työelämästä.

– Vaikka työ ei aina ihan kivaa olisikaan, eivät perinteiset suorittavan työn ammatit mitenkään kamalia ole. Varsinkin teollisuudessa työskennellään nykyisin ihan siisteissä ympäristöissä ja parhaimmillaan työ on asiallisesti palkattuakin, Pyöriä sanoo.


Duunarit – ammatistaan ylpeät : Duunarit-hankkeen loppuraportti. Saari, Tiina; Koivunen, Tuija; Pyöriä, Pasi; Leinonen, Minna; Tapanila, Katriina; Melin, Harri (2021)

Loppuraportti on vapaasti luettavissa verkossa.


Teksti: Mikko Korhonen
Kuva: Jonne Renvall