5.12.2024 Joulukalenteri Mikko K. Heikkilä: Heinien herrat - Suomen historian pisin perinne
No, ajattelin, että tässähän tätä on nyt kuultu, mitä kirja käsittelee, joten enpä taida sitä kuitenkaan hankkia. Heikkilällä oli kuitenkin mukanaan muita kirjojaan, joista nappasin - kielihistoriasta vuosikymmenet kiinnostuneena - hänen väitöskirjansa Helsingin yliopistoon Bidrag till Fennoskandiens språkliga förhistoria i tid och rum vuodelta 2014 (odottaa muuten vieläkin parempia aikoja eli lukuvuoroaan...)
Mutta kun syyskuun 2024 Työväenkirjallisuuden päivässä Työväenmuseo Werstaalla tätä Heinien herrat -kirjaa oli myytävänä (sastamalalaisen) kustantaja Warelian ständillä, niin ajattelin, että okei, ostetaan sitten. Ja kyllähän tämä minua ihan oikeasti kiinnosti.
Kiinnostukseni syy oli ennen kaikkea epistemologinen, tieto-opillinen: Väitetty ensimmäinen ristiretki Suomeen noin vuonna 1155 Ruotsin kuningas Eerik Pyhän ja englantilaisen piispa Henrikin johdolla edustaa murroskohtaa, jossa Suomi siirtyi esihistoriasta (ei vielä kirjallisia lähteitä) historialliseen aikaan ja Ruotsin alaisuuteen sekä läntisen, tuolloin vielä katolisen kristinuskon valtapiiriin. Lähteet Suomen keskiajasta (joka siis alkaa tuolta vuoden 1150 tienoilta) ovat kuitenkin fragmentaarisia, ja tällöin on olennaista mitä noista melkein vuosituhannen takaisista ajoista voidaan tietää.
Tässä suhteessa Mikko Heikkilä jopa ylittää lukijan odotukset. Kirja vilisee erilaisia dokumentteja ja niiden vuosilukuja, ja toisaalta kielihistoriaan syvällisesti perehtyneenä Heikkilä perustelee monia asioita sanoilla ja nimillä ja niihin liittyvillä äänteenmuutoksilla (vuonna 2017 Heikkilä julkaisi keskiajan suomen kielen dokumentoidun sanaston, ensimmäisen lajiaan). Ainakin itse olin yllättynyt, että näinkin paljon voidaan tietää, päätellä tai vähintäänkin kohtuullisin perustein olettaa.
Kirja on itse asiassa päivitetty versio Heikkilän aiemmasta kirjasta "Kuka oli herra Heinäricki? - piispa Henrikin arvoitus", joka ilmestyi Tampere University Pressin kustantamana e-kirjana vuonna 2016 ja on edelleenkin vapaasti luettavissa Tampereen yliopiston Trepo-julkaisuarkistossa.
Jo tällöin hämmästytti Heikkilän perusteesi: Ristiretken mahdollisesti tehnyt kuningas Eerik Pyhä oli itse asiassa sama henkilö kuin Uppsalan silloinen piispa Henrik! Mutta Lallin surmaama hahmo oli pari vuosikymmentä ennen vuotta 1155 kohtalonsa Köyliöjärven jäällä kohdannut hengenmies Heinrich, suomeksi Heinärikki (ennen kuin nimi muuttui muotoon Henrikki), ja kaiken huipuksi hän ei edes ollut englantilainen vaan saksalainen.
Tätä Heikkilä perustelee tässäkin kirjassa ja esittää kaksikymmentäkohtaisen listan, joiden perusteella hän arvioi onko tarinoilla Eerik Pyhästä, He(i)n(ä)rikistä ja hänet surmanneesta Lallista historiallinen tausta. Heikkilä päätyy kaikissa kohdissa myönteiseen arvioon, vaikka henkilöt ovat hieman myöhemmissä keskiaikaisissa pyhimyskertomuksissa sekoittuneet.
Tässä hän eroaa sukunimikaimastaan, Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Tuomas M. Heikkilästä, joka on - kuinka ollakaan - samana vuonna 2022 julkaissut aihepiiristä kirjan "Lalli: Kansallismurhaajan muotokuva"! Ja tämä toinen Heikkilä on päätynyt päinvastaisiin tuloksiin. Pitäisi tietysti lukea tämäkin kirja, jotta saataisiin asiasta ns. second opinion, mutta ehkä Mikko H.:n jälkeen kuitenkin something completely different...
Mutta onko näin vanhoilla asioilla merkitystä? Siitä riippumatta miten suhtaudumme esim. Suomen joutumiseen Ruotsin ja läntisen kirkon yhteyteen, näinä aikoina varmaan moni olisi asiaa hetken mietittyään sitä mieltä, että parempi läntinen yhteys kuin itäinen, kun Suomi joka tapauksessa oli tuolloin Ruotsin ja Venäjän (silloin Novgorodin) ja katolisen ja ortodoksisen kristinuskon välisenä taistelutantereena - mieluummin Uppsalan arkkihiippakunta kuin Moskovan patriarkaatti...
Teksti: Hannu Hahto, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
