16.12. Joulukalenteri: Andrei Kurkov: Harmaat mehiläiset
He asuvat Ukrainan armeijan ja separatistien välisellä harmaalla vyöhykkeellä. Tykin ammukset viuhuvat yli eivätkä yleensä osu kylään. Muut kyläläiset ovat lähteneet ajat sitten pakoon joko muualle Ukrainaan tai jotkut Venäjälle, jos eivät ole liittyneet separatisteihin. Eletään aikaa ennen nykyistä sotaa, mutta kuitenkin aikaa vuoden 2014 jälkeen, jolloin Venäjä kahmaisi Donetskin alueen haltuunsa paikallisten venäjämielisten avustuksella. Sergei on kallistunut enemmän ukrainalaisten puolelle, Paška käy hakemassa separatisteilta leipää ja vodkaa. Sergein vaimo Vitalina lähti kylästä tyttären kanssa hyvissä ajoin ja asuu Vinnytsjassa, Ukrainan puolella.
Sähköt katkesivat kylästä jo aika päiviä. Sergei lämmittää taloaan hiilikamiinalla. Kamiinan päällä voi keittää teetä ja laittaa yksinkertaista ruokaa: tattaria, hirssiä tai nuudeleita voi keittää vedessä. Omasta takaa Sergeillä on hunajaa. Osittain mehiläisten takia Sergei onkin jäänyt kylään, koska mehiläisten kuljetus vaatii säätöä.
Elämä kahden asukkaan kylässä on rauhallista, vaikka asemasota muistuttaa itsestään satunnaisella tulituksella kylän ulkopuolella. Talvi-illat ovat pimeitä ilman valoja. Kännykälläkään ei voi soittaa, kun lataus on loppunut.
Omaksi huvikseen Sergei keksii vaihtaa kylän kahden kadun nimikyltit päikseen. Hän muuttaa oman katunsa nimen Leninin kadun Ševtšenkon kaduksi. Taras Ševtšenko on Ukrainan kansallisrunoilija. Paškalle käy hyvin, että hän saa jatkossa asua Leninin kadulla.
Talven jälkeen Sergei haluaa viedä mehiläisensä jonnekin rauhalliseen paikkaan keräämään hunajaa. Hän lastaa kuusi mehiläispesäänsä peräkärryyn ja lähtee farmari-Ladallaan kohti läntisiä alueita. Ensin pitää kuitenkin selvitä läpi separatistien tiesuluista. Sen jälkeen edessä odottavat Ukrainan passiasemat. Molemmat osapuolet suhtautuvat epäluuloisesti Donetskin asukkaaseen.
Kurkov kirjoittaa niin, että herää kiinnostus seurata Sergein elämää ja selviytymistä. Sergei ei halua lähteä kotiseudultaan. Yllättävän pienellä sitä voi tulla toimeen ilman sähköä, puhelinta ja uutisia. Ruokakin on yksinkertaista. Sitä suurempi on Sergein ilo, kun hän kesäreissullaan saa pitkästä aikaa lihaisaa borssia.
Jotkut eteläisen Ukrainan asukkaat suhtautuvat Donetskista tulleeseen matkailijaan nihkeästi. Niin Sergei joutuu pakkaamaan mehiläispesänsä uudestaan ja miettimään, minne lähteä seuraavaksi. Hänelle tulee mieleen kollega, mehiläisten kasvattaja Ahmet, joka joskus kutsui Sergein kylään Krimille. Monen mutkan kautta matka Krimille onnistuu. Ahmetin tataariperhe ottaa Sergein ystävällisesti vastaan, vaikka Krimin tataariyhteisön tilanne on uhattu. Perheenpää Ahmet on vangittu, ja miehitetyn Krimin tilanne levoton.
Kurkov avaa hyvin Ukrainan ja Krimin tilannetta Sergein retkien kautta. Kuitenkin rupean ajattelemaan, että Donetskin alueelle jääminen, matkailu eteläisessä Ukrainassa ja Krimillä on mahdollista Sergeille, koska hän on mies. Naiset ja lapset ovat sotivassa maassa paljon heikommassa asemassa.
Teksti: Eija Poteri, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
