Podcast transkriptio: KiVi-kasvot #1: Ammatillinen kielen ja viestinnän opetus ja opettajuus

1. Ammatillinen kielen ja viestinnän opetus ja opettajuus

Henri: Tervetuloa kuulolle KiVi-kasvot podcast-sarjaan. Toivottavasti sulla on oikein mukava olla siinä, istut ehkä jossain sohvan nurkassa ja sulla on kuppi kahvia kädessä tai kaakao tai whatever is your cup of tea. Mun nimi on Henri Annala ja toimin TAMKissa englannin opettajana ja isännöin tätä podcast-sarjaa. Ja vaikka meidän sarjan nimenä on KiVi-kasvot, niin mehän istutaan täällä studiossa ihan hymy huulilla kyllä koko ajan, ei olla kovinkaan kivikasvoisina. Termi KiVi tässä nimessä tulee siis sanoista kielet ja viestintä ja tässä podcast-sarjassa tutustutaan hieman TAMKin kielten ja viestinnän opettajiin ja heidän työhönsä ja kuullaan heidän ajatuksiaan erilaisista kielten ja viestinnän opetukseen ja oppimiseen liittyvistä aiheista. Joka jaksossa käydään ensin hieman läpi sitä vieraan omaa henkilökohtaista stooria ja persoonaa ja sen jälkeen pureudutaan sitten jakson teemaan syvemmin ja nämä teemat vaihtuvat aina jaksojen vieraan mukaan. Tänään meillä on lähetyksessä vieraana Kirsi Saarinen. Tervetuloa Kirsi.

Kirsi: No kiitos erittäin paljon. Täällä on tosi kiva olla.

Henri: No hyvä. Mullakin on kiva olla tässä. Aloitetaan vähän tutustumalla suhun. Kerro vähän meille kaikille, että kuka on Kirsi?

Kirsi: Kirsi on nyt tällä kohtaa... Olen englannin lehtori TAMKissa, toiminut englannin opettajana ja olen opettanut, englannin opetuksen parissa ollut jo pitkään ja opettanut eri aloilla. Jos kieleen liittyen, kun tämä nyt on KiVi-podcastiin tai KiVi-kasvoihin liittyen, niin tosiaankin minua kiinnostaa erittäin paljon ammatillinen vieraan kielen opetus. Sitten opetuksessa kaikki ammatilliset kulttuurit, arviointi ja itsereflektio erityisesti yleensäkin osana opettamista ja oppimista. Tällä hetkellä minä toimin esihenkilöasemassa, eli olen päällikkönä kielten ja viestinnän opettajille. Mitä muuta nyt itsestäni kerron, että kuka on Kirsi, niin sanoisin, että kiinnostunut monenlaisista asioista liittyen opetukseen, oppimiseen, opiskelijoihin ja yleensäkin pedagogiikasta. Jos puhutaan nyt opettajuuden teemassa, kun ollaan opettajuuden teemassa.

Henri: Kiitos. Tosi monipuolista sisältöä Kirsin määritelmässä. Miten sinä päädyit TAMKiin töihin ja millainen uratarina sinulla on?

Kirsi: Päädyin TAMKiin mutkan kautta. Tulin Tampereelta Helsinkiin ja takaisin Tampereelle. Aloitin opettajauraani lähihoitajakoulutuksessa Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Sain mahdollisuuden, että pääsin opettamaan Pirkanmaan ammattikorkeakouluun. Kun jonkin aikaa olin opettanut, tarjoutui mahdollisuus Helsinkiin. Menin Stadiaan ja pääsin sinne opettamaan englantia. Se muuttui siinä välissä myös Metropoliaksi. Pienten mutkien kautta päädyin Tampereen ammattikorkeakouluun. Ei oltu vielä yhdistytty siihen aikaan. Tulin insinöörikoulutuksen opettajaksi. Siitä se on lähtenyt ja olen ollut siitä lähtien täällä TAMKissa.

Henri: Tosi kiinnostavaa. Monta eri työpaikkaa ja erilaisia katsantokantoja tuo opettajuuteen ja ammatilliseen opettajuuteen. Olen itse ollut pelkästään TAMKissa töissä. Kuuntelen aina mielenkiinnolla, kun ihmiset kertovat, missä kaikkialla he ovat olleet. Mitä kaikkea sun tyypilliseen työviikkoon TAMKissa kuuluu? Avaatko vielä pikkaisen, mitä kaikkea sinun lautasella on?

Kirsi: Tällä hetkellä toimin kielten ja viestinnän opettajien päällikkönä, esihenkilönä. Siihen liittyviä toimintoja toki. Mahdollisuutena on aina varmistaa, että opettajat saavat sellaisia opintojaksoja, mitä he haluavat opettaa. Huolehdin heidän jaksamisestaan ja muuten, että hommat sujuu joka suuntaan hyvin. Myös TKI-toiminta on isona osana nykyään. Omaa toimenkuvaa, eli opettajille ja opettajien kanssa tehdään erilaisia hankkeita, ideoidaan ja toimitaan erilaisissa hankkeissa. Minun lautaselle kuuluu myös jatkuvan oppimisen miettiminen ja siihen liittyvät asiat. Sitten on erityisesti myös opiskelijoihin liittyvät asiat. Olen mukana oppimisen tuen tiimissä. Niitä asioita mietiskelen yhdessä muiden kanssa. Korkeakouluyhteisössä ja TUNI-yhteistyössä kielen ja viestinnän osalta Tampereen yliopiston kielikeskuksen kanssa mietitään. Olen tällä hetkellä mukana hanketoiminnassa, niin kuin sinäkin Henri olet siinä samassa hankkeessa mukana. Minulla ei oikeastaan ole tyypillistä työviikkoa. Se vaihtelee aika paljon. Se on päivästä toiseen vähän erilainen. Joskus on vähän pitempiä päiviä, joskus vähän lyhyempiä, joskus vähän tiiviimpiä, joskus vähän vähemmän tiiviitä. Aiheet vaihtelevat päivittäin.

Henri: Allekirjoitan tämän kyllä itse myös ihan täysin, että tyypillistä työviikkoa on kauhean vaikea ammattikorkeakoulun opetuksessa määritellä, kun ne on niin erilaisia. Ainakin meillä nyt tässä. Voisin näin todeta. Alussa puhuttiin vähän siitä, että kuka on Kirsi. Oli tämmöinen ehkä ammatillisesti suuntautunut vastaus. Kerrotko vielä vapaa-ajalla, mitä kaikkea Kirsi tykkää tehdä?

Kirsi: Vapaa-ajalla? Joo, tykkään kovasti. Liikkuminen on hirveän lähellä sydäntäni. Sitä pyrin tekemään joka päivä. Tietenkin suosituksetkin olisi ihan hyvä noudattaa. Sitten yhtenä tai kaksi muuta isompaa asiaa, mistä tykkään tehdä, on valokuvaaminen. Ja sitten viime aikoina, tässä nyt muutama vuosi on keskittynyt enemmän maalaamiseen ja piirtämiseen. Vesivärimaalaus on semmoinen, mikä on tosi mukavaa itselle. Kun sitä ei pysty kontrolloimaan, niin se on opettajalle aika hyvä harrastus, kun se tämmöistä perfektionismin taakkaa ehkä auttaa vähän haratakin.

Henri: Voin paljastaa kuulijoille tässä, että Kirsi on todella taitava maalari ja piirtäjä myöskin. On tehnyt meille kielten opettajille välillä tällaisia muistamisia, mitkä on ihan oman käden tuotoksia. Ne on ihan älyttömän hienoja.

Kirsi: Voi kiitos Henri.

Henri: Tämä oli maksettu mainos. Kirsihän on myös mun esihenkilö, niin pitää yrittää tällaista ujuttaa tähän jaksoon. Mennään sitten tämän jakson teemaan, joka on ammatillisen kielen ja viestinnän opetus ja opettajuus. Useimmilla ihmisillä ajattelisin, että on aika hyvä käsitys siitä, että mitä kielten ja viestinnän opetus on ihan siitä perspektiivistä, kun he ovat itse käyneet koulut aikanaan. Miten ammatillisen kielitaidon opettaminen eroaa sitten tästä, eli nimenomaan ammatillisen kielitaidon, ja miltä se näyttää tänä päivänä?

Kirsi: Kuten tuo sana ammatillinen, se ammatillinen kielitaito linkittyy juurikin siihen alaan, jossa kieltä ja viestintää opetetaan. On se sitten sairaanhoitajakoulutusta, tekniikan alan insinöörikoulutus. Eli ammatillinen kielitaito ei sinällään ole sellaista yleistä kielitaitoa, vaan se aina rakentuu suhteessa siihen omaan koulutusalaan ja siihen tulevaan työhön. Eli kun opettajat opettaa, niin siellä käydään esimerkiksi sen alan käsitteitä ja termejä, tyypillisiä viestintä- ja vuorovaikutustilanteita ja sitten myös tietysti sitä, mikä siinä kyseisellä alalla on tyypillistä puhua tai kirjoittaa. Esimerkiksi tekniikan alalla voi olla, että korostuu tietynlainen raportointityyli erona esimerkiksi sairaanhoitajakoulutukseen, jossa taas opastetaan ja ohjataan potilaita ja asiakkaita. Eli se on tämän tyyppistä. Siellä käsitellään juuri siihen alaan liittyviä asioita ja sitten huomioiden toki kielitaidon eri osa-alueet. On ne sitten tekstejä tietyn alan julkaisuista tai ohjeistuksia. Sitten voi olla erilaisia tietenkin suulliseen tuottamiseen, suulliseen vuorovaikutukseen, vaikka potilashaastattelut. Erilaiset esitykset ja esittelyt, jos puhutaan suullisesta tuottamisesta. Sitten toki kuuntelemisen taito. Jos puhutaan vaikka sosiaalialasta, niin siellä korostuu vaikka, jos ajatellaan tiettyä asiakasryhmää, vaikka vanhukset. Niin kuuntelemisen taito on erittäin tärkeä. Eli tämän tyyppisiä asioita liittyen tähän ammatilliseen kielitaitoon osana sitä opettamista.

Henri: Eikö tämä ole aika tosi haastavaa myös kielen ammattilaiselle, että pitää jotenkin tosi vahvasti päästä siihen alaan käsiksi, kun lähtee sitä opettaa?

Kirsi: Se on juurikin näin, että siinä kyllä opettajaksi kun pääsee, mä sanoisin, että pääsee ammattikorkeakouluun, niin opettaja saa ja pääsee tutustumaan ihan tosi syvällisesti siihen alaan, mitä opettaa. Se tarkoittaa kyllä sitä, että pääsee sitten haastattelemaan ja keskustelemaan alan opettajien kanssa, tutustumaan alan julkaisuihin, keskustelemaan toki sitten opettajien kanssa, jotka ovat opettaneet sillä kyseisellä alalla. Eli tämä on se erityispiirre myös tässä ammatillisessa kieltä opettamisessa.

Henri: Kyllä. Hei, miten sä määrittelisit sitten ammatillisen kielen ja viestinnän opettajuuden ydintehtävän ammattikorkeakoulussa?

Kirsi: No vähän linkittyen tuohon edelliseenkin, että mikä se ammatillinen kielitaito on, niin kyllä se on tukea opiskelijoiden ammatillista asiantuntijuutta kehittämällä heidän kykyään toimia, viestiä ja oppia kielen avulla sillä omalla alallaan. Ja mä nostaisin myös vielä lisäksi nykyään tärkeänä asiana sen eri alojen välillä. Eli ei pelkästään siellä omalla alallaan, vaikka tekniikan alallaan, vaan myös tekniikan ja terveysalan välillä. Eli se kielitaito on osa sitä opiskelijan oman alan osaamista, toki just viittasin siihen eri alojen välillä, mutta myös tällainen kielitaitoinen ja ammatillisen osaamisen kehittäminen erottamatta niitä toisistaan. Eli se on sellaista ydintehtävää mielestäni. Mutta sitten opiskelijoihin kohdistuen on myös toki oppimisprosessien ohjaaminen. Eli opettajat tukevat opiskelijoita kehittymään siinä kielenkäytössä sillä tavalla, että opiskelija sietää, että se vähitellen kehittyy, se on keskeneräistä, ja että opiskelija sietää sitä epävarmuutta myös opiskellessaan kieltä. Ja sitten vielä se, mikä mun mielestä on hirveän tärkeää, että opiskelijoita tuetaan kehittymään siinä ajatuksena siitä, että kielen oppiminen on semmoinen jatkuva, elinikäinen prosessi. Eli kun he päätyvät työelämään, niin siellä se jatkuu. Jos puhutaan oman alan kielitaidosta, niin se jatkuu sen oppiminen ja opiskeleminen sinällään. Ja sitten myös toki, kun toimitaan eri alojen kanssa yhteistyössä, mutta eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, niin tämmöinen kieli- ja kulttuuritietoisuuden lisääminen myös kuuluu tähän.

Henri: Kyllä. Nyt ollaan tosi isojen juttujen äärellä, ja aika laaja-alaisesti katsotaan isolla linssillä tätä kysymystä. Ja tämä ehkä myöskin osaltaan murtaa semmoista ennakkokäsitystä, mikä saattaa jollakin olla, että kielten opetus on kielioppia ja sanastoa. Nämä ovat ne jutut, mitä tehdään. Se on aika paljon muutakin, ja totta kai nekin kuuluvat siellä osana sitä, mutta se ei ole mitenkään se ensisijainen fokus tässä ammatillisessa kielen ja viestinnän opetuksessa. Kyllä. No, jos mietitään opiskelijoiden tulevaa työelämää, niin miten tämä kielen ja viestinnän opetus kiinnittyy siihen? Löytyykö siitä yhtymäkohtia? Millaisia yhtymäkohtia? Olisiko jotain kehitettävää?

Kirsi: Joo, kyllä. Työelämässä kieli ja viestintä on osa arkea. Niiden avulla, sen kielitaidon avulla tehdään yhteistyötä. Sitten perustellaan niitä ratkaisuja ja ohjataan asiakkaita. Kirjoitetaan mahdollisesti raportteja ja sitten toimitaan kansainvälisissä ympäristöissä. Ja sitten täällä kielen ja viestinnän opetuksessa tätä pyritään toki mallintamaan mahdollisimman autenttisten tilanteiden kautta. Nämä ovat juuri esimerkiksi, mitä vähän viittasin aikaisemminkin, niin nämä esitykset ja vaikka asiantuntija-esitykset tai asiakkaiden ja potilaiden ohjaaminen, tietynlainen raportointi ja dokumentointi esimerkkinä. Ja sitten sinällään yksi selkeä yhtymäkohta on mun mielestä tämä asiantuntijarooli. Eli opiskelijat eivät tosiaan opiskele pelkästään sitä kieltä, vaan samalla harjoittelevat oman alansa asiantuntijana toimimista. Ja sitten tämmöinen ehkä nostaisin myös esille tässä, että työelämässä viestintä on harvoin yksisuuntaista. Eli siksi myös senkin takia, toki riippuen siitä, minkälaisia asiakkaita tai potilaat, jos puhutaan terveysalasta, niin toki vuorovaikutus ja yhteistyö ja neuvottelu myös korostuu. Ja sitten nostaisin itselleni yhden tärkeän asian, mikä minua henkilökohtaisesti kiinnostaa ja varmaan viittasinkin tuossa ihan esittelyissä siihen, että kielen ja viestinnän opetuksessa harjoitellaan myös reflektiota. Itse- ja vertaisarviointi ja niiden kyvykkyyksien nostaminen ja parantaminen näihin liittyen. Eli kerran nämä on työelämässä ihan keskeisiä taitoja. Eli itsearvioinnin ja reflektion osalta omaa osaamista pitää pystyä sanoittamaan ja kehittämään jatkuvasti.

Henri: Kyllä. No millaisia muutoksia sinä olet nähnyt opettajuudessa viime vuosien aikana?

Kirsi: Kyllä se on muuttunut yhä enemmän oppimisprosessien ohjaamiseksi. Eli opettaja ei sitä sisältöä pelkästään välitä, vaan sillä on monenlaisia oppijoita, joita pitää tukea ja huomioida tällaisia yksilöllisiä oppimispolkuja. Eli kyllä se on yksi iso, joka on tässä lisääntynyt ja muuttunut ajan saatossa.

Henri: Kyllä. No mitäs kun on tämmöisiä muutoksia, niin kuin hyvin tiedetään. Jos mietitään ihan koko opetuksen kenttää, opettajuutta, aika isojakin muutoksia on ollut tässä oikeastaan niin pitkään kuin muistan. Tuntuu, että ainoa pysyvä asia on se muutos. Ja kielen ja viestinnän opetus tietysti yhtenä muutoksen ytimessä. Niin miten opettaja voi pitää opetuksensa ajantasaisena tämmöisessä nopeasti muuttuvassa ympäristössä?

Kirsi: No joo, tosiaan se on ollut isossa muutoksessa jo pitkäänkin. Mutta ehkä keskeisintä on mielestäni se, että opettaja ei voi, eikä hänen oikeastaan tarvitse olla ajantasalla yksin. Eli opetuksen ajantasaisuus ei ole vain yksittäisen opettajan vastuulla. Se rakentuu vuorovaikutuksessa opiskelijoiden, kollegoiden ja työelämän kanssa. Ja sitten se tarkoittaa myös tämmöinen, miten mä nyt tämän avaisin, että herkkyyttä seurata. Myös ajantasaisuus sille, että herkkyyttä seurata, että millaisia kielen ja viestinnän käytäntöjä työelämässä tarvitaan. Ja sitten myös millaisessa ympäristössä opiskelijat tulee toimimaan. Ja opiskelijat itse on se tosi tärkeä resurssi myös, että he tuovat tähän opetukseen itse näitä näkökulmia ja kokemuksia. Ja sitten sanoisin vielä sen, että yhteistyö. Eli yhteistyössä muiden kanssa, substanssialojen opettajien kanssa, mutta myös omien kollegoiden kanssa keskeistä. Jos puhutaan meidän KiVi-tiimistäkin esimerkiksi, niin yhteisopettajuutta. Säkin olet, Henri, yhteisopettaja, mistä olet tehnyt jo pitkään eri opettajien kanssa. Ja toki sitten myös hanketyöskentely ja pedagoginen kehittäminen yleensäkin. Ja kaikki kollegiaalinen keskustelu tarjoaa tällaista mahdollisuutta päivittää tätä omaa ajattelua ja syventää sitä omaa osaamista. Mutta ehkä tärkeintä on tässä se, että miten kuitenkin suhtautuu tähän muutokseen. Se millä tavalla itse suhtautuu siihen muutokseen, se on tärkeää. Ei se tarkoita sitä, että kaikki pitäisi hallita heti. Opettaja on valmis oppimaan ja kokeilemaan ja tarkastelemaan omaa opetustaan jatkuvasti. Se on sellainen muutoksen tilassa olemista.

Henri: Tosi hyviä nostoja. Me ollaan matkalla koko ajan. Valmista ei tule ikinä, mutta pikkuhiljaa aina parempaan suuntaan. Ja mä tykkäsin tosi paljon tuosta, kun nostit tuon. Ensinnäkin tuo yhteistyö ja tiimissä tekeminen, se on tosi tärkeä juttu. Ja toinen on myös opiskelijoilta oppiminen. Erityisesti kun aikuisryhmiä olen opettanut itsekin, niin he monesti tulevat aika suoraan työelämästä. Olen sanonutkin monesti siinä alussa, kun kurssia aloitellaan, että te olette täällä oppimassa kieltä ja viestintää – ja mä olen oppimassa teidän alasta. Nyt kaikki ollaan täällä oppimassa jotain ja niin se monesti kyllä menee.

Kirsi: Se on ihan parasta.

Henri: Joo, se on parasta, kyllä. No hei, jos mietitään sitten tällaista, mitä tarkoittaa sun mielestä opettajan ammatillinen kasvu – tai identiteettityö kielen ja viestinnän opetuksessa?

Kirsi: No ammatillinen kasvu tarkoittaa vähän yksinkertaistettuna ehkä sitä tai tiivistetysti sitä – että mitä opettaja oppii ja kehittää omassa osaamisessaan. Eli sitä se mun mielestä tarkoittaa. On se sitten oma substanssiosaaminen, eli se ala, missä opettaa – tai alat, joissa opettaa. Kerran opettajahan voi opettaa useammallakin alalla. Mutta sitten myös oman kielen osaaminen. Aina kaikki ei ehkä sitäkään huomaa kielenopettajien kohdalla, että se oma kielitaito – tätä ammatillista kasvua. Kerran se on se työväline kuitenkin tässä mielessä. Mutta sitten tietenkin pedagoginen osaaminen on semmoinen. Tulee erilaisia uusia teknologisia. On lähiopetusta, etäopetusta, hybridiopetusta. Kaikki on tietenkin tämän tyyppisiin asioihin liittyvää. Mutta sitten ihmisosaaminen on erittäin tärkeä. Kun opiskelijat tulevat, heillä on erilaiset taustat. He tulevat sinne opintojaksolle. Toki toiset opettajat, heillä on erilaiset taustat. Heidän huomioiminen ja muu henkilökunta. Eli kyllä tämä koko koulu tai koko oppilaitos on myös tässä mukana. Mutta sitten yhteiskunnasta nousevat asiat. Tekoäly on yksi iso asia, mikä on tullut kaikkia koskevana. Sitten yleensäkin tämmöinen nopeatempoisuus, muuttuminen. Nopeasti etenee asiat. Kaikenlaisia uusia muita asioita. Mikä meidänkin työhön on tullut hanketyönä yhtenä osana. Ja kyllä se konkreettisesti näkyy siinä, millaisia pedagogisia ratkaisuja opettaja tekee. Mitä vaikutuksia sillä. Se kokonaisuutena linkittyy siihen opettamiseen. Se ammatillinen kasvu. Kehittyvä opettaja on sellainen tyyppi, että ammatillinen kasvu ei mielestäni rajoitu vain siihen opettajaan itseensä, vaan hän ajattelee aina suhteessa niihin opiskelijoihin. Eli se on tämmöinen duo, sanoisin, mikä tähän ammatilliseen kasvuun isona osana mielestäni linkittyy.

Henri: Jos sun pitäisi miettiä nyt sun omaa ammatillista kasvua viime vuosien ajalta, niin sano yksi esimerkki. Mikä on semmoinen osa-alue, missä sä erityisesti koet, että on ollut sellaista, että on tapahtunut sitä kasvua, tai oot halunnut ehkä siihen keskittyä?

Kirsi: Mä sanoisin, että se on se arviointityö. Arviointi ja itsereflektio. Kerron, mä oon sitä mieltä, että itsereflektio – mä tarkoitan nyt itsereflektiolla semmoista ajatuksena itse-reflektio – että se pitää sisällään itsearvioinnin, vertaisarvioinnin ja reflektion. Eli näitten taitojen osaaminen, kerran ne on erittäin tärkeitä siinä, että miten ihminen, opiskelija, valmistuttuaan ammattilainen, luovii tässä maailmassa. Kerran aina jollain tavalla miettiä, suhteuttaa sitä omaa toimintaa, omaa osaamista, mutta myös ottaa huomioon se toinen ihminen, vaikka se työkaveri. Ja auttaa häntä kasvamaan myös siinä ammatissaan. Että se on se, ehkä mulla on nyt se isoin ollut tässä jo vähän pidemmänkin aikaa. Itsereflektio, käyttäisin tällaista termiä.

Henri: Joo, tosi hyvä. Hei, nyt on tullut aika oikeastaan viimeisen kysymyksen tai aihekokonaisuuden. Ja katsotaan vähän tulevaisuuteen. Mitä toivot ammatillisen kielen ja viestinnän opetuksen tulevaisuudelta? Nythän jos mietitään tällaisia isoja teemoja, mitä on ollut esillä oikeastaan viime aikoina, joko haasteina tai mahdollisuuksina, niin on puhuttu paljon opiskelijaryhmien heterogeenisuudesta, tekoälystä totta kai, eri-ikäisistä jatkuvista oppijoista, ryhmäkokojen kasvamisesta. Tämmöisiä trendejä ja suuntauksia on ollut ilmassa. Niin mitä ajatuksia tästä tämmöinen tulevaisuuskulma?

Kirsi: No, mä toivon, että ammatillinen kielen ja viestinnän opetus kehittyy sellaiseen suuntaan, jossa tämä moninaisuus – kuuluu juurikin se monenlaiset opiskelijat – että nähdään ennen kaikkea mahdollisuutena, tosiaan opiskelijaryhmät, kun on yhä enemmän heterogeenisempia, on eri kielitaustoja, eri-ikäisiä, eri lähtötasoja, eri elämäntilanteista tulevia opiskelijoita, niin kyllä se haastaa kielten opettajia, mutta samalla se myös pakottaa miettimään ja reflektoimaan sitä omaa toimintaa ja sitten pohtimaan niitä pedagogisia ratkaisuja sellaisena omassa opetuksessa, että ne on joustavampia ja opiskelijalähtöisempiä. Ja sitten tekoälyn osalta, kun tekoäly on tosiaan kaikille jo isona osana ponnahtanut osaksi sitä toimintaa, että se nähtäisiin opetuksessa tosiaan välineenä, että se tukee sitä oppimista. Ja se voi auttaa oikeasti opiskelijoita kielitaidon harjoittelussa, palautteen ymmärtämisessä ja sitten myös tämän oman oppimisprosessin jäsentämisessä. Mutta toki tietenkin opettajan rooli korostuu, että kyllä meidän tehtävä on ohjata niitä opiskelijoita käyttämään teknologiaa tarkoituksenmukaisesti, kriittisesti ja eettisesti. Tällainen eettinen näkökulma myös ilman muuta. Ja sitten jatkuvat oppijat tai jatkuvaan oppimiseen liittyen, niin jatkuvan oppimisen näkökulmasta toivon, että kielen ja viestinnän opetus kykenee entistä paremmin palvelemaan eri-ikäisiä ja eri vaiheissa olevia oppijoita. Vähän viittasinkin, että tämä edellyttää joustavia toteutuksia, selkeitä tavoitteita ja ymmärrystä, että kaikki eivät opiskele samoista lähtökohdista käsin. Ja sitten ryhmäkoot. Ryhmäkokojen kasvaessa toivon, tai nyt olen tässä esihenkilöasemassa, että se ei vain jää resurssikysymykseksi, vaan että samalla kehitetään pedagogisia ratkaisuja, jotka oikeasti tukevat sitä oppimista myös suurissa ryhmissä. Ja sitten kaiken tämän keskellä toivon ennen kaikkea, että kielen ja viestinnän opetuksen merkitys ammatillisten asiantuntijoiden rakentamisessa tunnistetaan ja tunnustetaan entistä vahvemmin.

Henri: Kyllä. Tämä on, allekirjoitan hyvin vahvasti kyllä tämän, ja mitä nyt olen itsekin nähnyt näitä erilaisia tutkimuksia, missä on kysytty työnantajilta, että mitkä ovat sellaisia taitoja, mitä he odottavat, kun opiskelija valmistuu vaikka ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta, ja kun tulee työelämään, että mitä taitoja heillä pitäisi olla. Kyllä se kielen ja viestinnän osaaminen toistuu siellä aina ihan tärkeimpien joukossa. Tehdään työtä, millä on merkitystä. Tämä ainakin voidaan päätellä tästä. Hei, kiitoksia mielenkiintoisesta keskustelusta. Meillä alkaa olla lähetysaika lopuillaan, joten lopetellaan pikkuhiljaa tästä. Ollaan tosiaan tänään puhuttu aika laajastikin ammatillisen kielitaidon opettamisesta ja opettajuudesta ylipäänsä. Jos minä pyytäisin sinua Kirsi vielä tässä lopussa kiteyttämään sinun viestin kuulijalle yhteen lauseeseen, niin mikä se olisi?

Kirsi: Jos tätä sellaista trendiä nyt käyttäisin, tai mikä on aika tavallista, niin voisin sanoa kolme pointtia. Kuten eräs presidentti käyttää, niin minä sanoisin nämä kolme pointtia. Asiantuntijuus, harjoittelu – siis harjoittelu siinä merkissä, että kielitaito vaatii sitä harjoittelua – ja merkityksellisyys. Eli nämä ovat nämä kolme pointtia, joihin ammatillinen kielen ja viestinnän opetus mielestäni kiteytyy.

Henri: Kiitos. Erittäin hyvät pointit tähän loppuun. Siis kiitos Kirsi Saarinen tästä haastattelusta, ja kiitokset tosiaan kuulijoille myöskin, kun olette jaksaneet olla mukana tähän asti, ja toivottavasti saadaan teidät kuulolle myös meidän muihin jaksoihin. Niitä on tulossa tässä nyt pikkuhiljaa tästä eteenpäin. Mutta kiitoksia kaikille, ja nähdään kuulemisiin. Kiitos.