Alumnimme Miia Kaarlela: Psykologi kohtaa yksilöllisiä tilanteita ja aikamme isoja ilmiöitä

Onko kukaan meistä täydellinen?

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Miia Kaarlela tekee hoidollista työtä Tampereen korkeakouluyhteisön opiskelijoiden parissa. Työpäiviin kuuluu 45 minuutin mittaisia lyhytterapiakäyntejä, minkä lisäksi Miia vetää erilaisia ryhmiä esimerkiksi jännittäjille ja ADHD:n kanssa eläville. Lisäksi hän tekee pienessä mittakaavassa Kelan tukemaa psykoterapiaa.

– Työni on äärimmäisen mielenkiintoista. Asiakkaiden tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, joten ennalta ei kannata olettaa tietävänsä mitään. Saan jatkuvasti yllättyä. Samalla näen myös, kuinka tietyt ilmiöt alkavat toistua ja mitä tässä ajassa on liikkeellä, Miia kertoo. 

Työni on äärimmäisen mielenkiintoista. Asiakkaiden tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä, joten ennalta ei kannata olettaa tietävänsä mitään. Saan jatkuvasti yllättyä. Samalla näen myös, kuinka tietyt ilmiöt alkavat toistua ja mitä tässä ajassa on liikkeellä."

Miia Kaarlela

Parhaita hetkiä työssä ovat ne, joissa opiskelijan pitkittyneet haasteet – esimerkiksi sosiaalinen jännittäminen tai pakko-oireisuus – alkavat hiljalleen helpottaa. Näissä tilanteissa Miia näkee korjaavan työnsä onnistuneen.

– Toisaalta haluan myös normalisoida sitä, että meitä kaikkia välillä ahdistaa. Ei kannattaisi katsoa elämää liiaksi sellaisten lasien läpi, että kaikki nähdään pelkkinä diagnooseina ja häiriöinä. Muutoin on vaarana, että kapeutamme sitä, mitä pidämme normaalina. Kaikki keskittymisvaikeudet eivät ole ADHD:tä, ja kriisien kokeminen kuuluu normaaliin elämään. Onko täydellistä ihmistä olemassakaan, Miia kysyy.

Nuori aikuisuus on uusi elämänvaihe ajassamme

Ylioppilasterveyshuollossa nähdään aikamme vaativuus. Nuori aikuisuus on kokonainen uusi elämänvaihe, jota ei sata vuotta sitten vielä ollut. Entisaikaan monen nuoren elämäntehtävä oli ennalta päätetty, kun taas nykyajassa parikymppiset saavat ja joutuvat hakemaan omaa polkuaan.

– Opiskelijoiden mielessä on usein kysymyksiä siitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan. He elävät kovan paineen ja odotusten alla, ja samaan aikaan sosiaalinen media luo heille tietynlaisia mielikuvia. Pidän surullisena, että jo 23-vuotias saattaa ajatella, että hänen pitäisi olla täysin valmis, Miia kertoo.

Opiskelijoiden mielessä on usein kysymyksiä siitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan. He elävät kovan paineen ja odotusten alla, ja samaan aikaan sosiaalinen media luo heille tietynlaisia mielikuvia. Pidän surullisena, että jo 23-vuotias saattaa ajatella, että hänen pitäisi olla täysin valmis."

Miia Kaarlela

Sen sijaan, että terapeutti pyrkisi työssään neutraaliuteen, Miia pitää tärkeänä käyttää omia tunteita työkaluina. Nuorten aikuisten keskeneräisyyttä Miia pystyy peilaamaan esimerkiksi siihen, että hän on itsekin alanvaihtaja. Miia opiskeli psykologiksi vasta aiemman toimittajan ammattinsa jälkeen huomattuaan, että ihmiset kiinnostivat häntä pohjimmiltaan enemmän kuin uutisoitavat aiheet.

Alanvaihtaja opiskelee nautinnolla ja määrätietoisesti

Miia kertoo olleensa psykologian opinnoissaan varsin määrätietoinen. Hän nautti suunnattomasti opiskelusta ja siitä, että sen myötä pääsi viettämään päivänsä kiinnostavan aiheen parissa. 

– Olin ollut välissä kymmenen vuotta töissä ja perustanut perheen. Akateeminen vapaus konkretisoitui siinä, ettei opiskelu ollut yhtä aikataulutettua kuin työelämä. Otin keski-ikäisenä ilon irti ja koin uuden elämän alkavan, Miia kertoo.

Psykologian opinnoista hän kertoo valmistuvan monenlaisia ihmisiä ja persoonia. Osa jatkaa hoidolliseen työhön, osa tutkijoiksi, osa organisaatioiden henkilöstöpuolelle. Tärkeimpänä yhdistävänä elementtinä Miia pitää kiinnostusta ihmisiä kohtaan.

– Psykologin on hyvä olla empaattinen ja tarkkanäköinen. Terapiassa potilaan tilanne voi usein tuntua alkuun kaoottiselta ja epäselvältä, mutta koulutus opettaa jäsentämään siihen liittyviä asioita. Omien tunteiden käyttäminen työssä on tärkeää, mutta koulutus antaa varmuuden siihen, että hoitotilanteissa osaa toimia ammattiroolissa, Miia sanoo.

Sekä Tampereen kaupungin että yliopiston Miia kertoo olevan hänelle todella tärkeitä. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa kaikkiaan kolme tutkintoa, ja parhaillaan hän tekee töitä opiskelijoiden parissa. Tampere on myös kovassa nosteessa, joten kaupungissa on ilo olla.

Olen ylpeä sekä Tampereesta että Tampereen yliopistosta. Oli jännä tunne huomata, että pitkänkin ajan jälkeen sama opiskelijanumeroni oli edelleen voimassa. Henkilötunnuksen ohella olen kantanut sitä ison osan elämästäni."

Miia Kaarlela

– Olen ylpeä sekä Tampereesta että Tampereen yliopistosta. Oli jännä tunne huomata, että pitkänkin ajan jälkeen sama opiskelijanumeroni oli edelleen voimassa. Henkilötunnuksen ohella olen kantanut sitä ison osan elämästäni, Miia toteaa.

Teksti: Tiina Leivo

Lue lisää alumnitarinoita