Hankkeessa tutkitaan 1990-luvun alun suomalaisen yhteiskunnan kokemushistoriaa. Eräs yhteiskunnallista muutosta määrittelevistä tekijöistä on epävarmuus tulevaisuudesta, mitä voi kutsua liminaalikokemukseksi. Ajatus välitilasta luonnehtii kylmän sodan jälkeistä kokemusmaailmaa kenties osuvammin kuin siirtymä edellisestä aikakaudesta tai poliittisesta todellisuudesta seuraavaan. Tavoitteena on analysoida, miten kylmän sodan jälkeiset epävarmuustekijät ilmenivät kansalaisten elämässä ja kuinka kansalaiset pyrkivät jakamaan kokemuksiaan. Hanke lähestyy aihetta kolmen teeman kautta: lama, uusisänmaallisuus ja Euroopan integraatio.
Hanke yhdistää kokemushistorian tutkimuksen kylmän sodan jälkeisen ajan tutkimukseen. Ymmärrämme ”kokemuksen” sosiaalisena prosessina, jossa aikaan ja paikkaan kytkeytyvät yksityiset ja pienryhmäkokemukset muuntuvat jaetuksi kertomukseksi ja ymmärrykseksi tapahtuneesta yhteiskunnassa. Kiinnitämme erityishuomiota siihen, kuinka kansalaisten kokemukset ja tunteet ilmaisivat heidän odotuksiaan, toiveitaan ja pelkojaan tulevaisuudesta.
Lähteinä käytetään arkistoaineistoja, muistitietoa ja media-aineistoja.
Projektin jäsenet
Tuomas Tepora (vastuullinen tutkija)
Aapo Roselius
Ville Yliaska
Tavoite ja tehtävät
Tutkimme suomalaista kylmän sodan jälkeistä yhteiskuntaa Idän ja Lännen välissä. Suomen geopoliittinen asema vaikutti vahvasti sekä siihen, että yhteiskunnallinen muutos oli merkittävä, että toisaalta siihen kuinka ristiriitaisesti kansalaiset kokivat muutoksen.
Vaikuttavuus
Tutkimustulokset auttavat yleisöä ymmärtämään nykyistä nationalistista populismia Euroopassa ja valottavat sitä, kuinka 1990-luvun alun ristiriitaisia kokemuksia on kerronnallistettu.
Rahoituslähde
Suomen Akatemia