Koulutuksen teoreettinen tausta
Psykodynaaminen yksilöpsykoterapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan ja tutkimukseen kehityspsykologiasta, mielen rakentumisesta ja toiminnasta, sekä erilaisista psyykkisistä häiriöistä. Psykoanalyyttinen teoria on täydentynyt ja tarkentunut koko olemassaolonsa ajan, viime vuosina mm. varhaisten psyykkisten toimintojen, neurotieteellisten tutkimusten, affektiivisen neurotieteen sekä vuorovaikutussuhteita koskevien tutkimushavaintojen pohjalta. Sisäisen kokemusmaailman (esim. elämän säilyttämisessä välttämättömät tunteet ja tarpeet, kts. Solms 2021) ja ulkoisen reaalimaailman yhteensovittaminen (esim Fotopoulou & Tsakiris 2017) edellyttää jatkuvaa psyykkistä työtä ja on luonteeltaan merkityksiä luovaa prosessointia, joka eri syistä häiriytyessään voi johtaa monenlaiseen psyykkiseen problematiikkaan.
Psykoanalyyttisen psykoterapian tuloksellisuutta on tutkittu monella tavalla. Empiirisen tutkimustiedon perusteella voidaan todeta psykoanalyyttisen psykoterapian olevan tuloksellista sekä tehonsa että vaikuttavuutensa osalta erilaisissa psyykkisissä häiriöissä. Myös lyhyet psykodynaamiset hoidot ovat vähintäänkin vertailukelpoisia muiden kestoltaan samanpituisten hoitojen kanssa (Shedler 2010, Abbas, 2014). Pitkien psykoanalyyttisten hoitojen tuloksellisuudesta on vahvaa näyttöä. Vaikeiden häiriöiden hoidossa, esim. persoonallisuushäiriöt, hoitoresistentti depressio ym. on saatu hyviä tuloksia. Merkittävää on, että hoitotulokset ovat myös varsin pysyviä silloinkin, kun seuranta-aika on ollut pitkä (esim. Leutzinger-Boehleber 2019, Fonagy et al. 2015, Leichsenring, Luyten, Abbas ym 2015, Keinänen & Takala 2011 ja Leichenring & Rabung, 2008). Yleisen toimintakyvyn paraneminen ja tyytyväisyyden lisääntyminen näkyy tutkimuksissa mm. vähäisempänä turvautumisena muihin hoitoihin, pysyvästi kohonneena työkykynä ja normaaliväestöön verrattavana paitsi psyykkisenä myös somaattisena oireettomuutena, esim. Helsingin psykoterapiatutkimus (2010) ja Leuntzinger- Bohleber et al (2003, Saksa). Lisäksi psykoanalyyttiseen teoriaan perustuvien eri tavoin fokusoitujen psykoterapioiden (esim. mentalisaatio-, transferenssikeskeinen-, interpersoonallinen psykoterapia ja tunnefokusoitu psykodynaaminen lyhytpsykoterapia ISTPD) tuloksellisuudesta on runsaasti tieteellistä näyttöä, esim. Abbas (2015)
Psykodynaamisen psykoterapian kulmakivi on psykoterapeuttinen yhteistyösuhde. Vuorovaikutussuhteen mahdollistamat menetelmät ja tekniikat edistävät psyykkistä integraatiota siltä osin, kuin se on kehityksen aikana häiriintynyt. Modernin muistitutkimuksen mukaan (esim. Alberini 2017, Tottenham 2017) psyykkisen kehityksen kannalta kriittiset ajanjaksot muovaavat psyykkisiä funktioita nykyhetken kokemusta ohjaavalla tavalla. Tästä syystä, toisin kuin joskus ajatellaan, psykoanalyyttinen psykoterapia tapahtuu aina tässä ja nyt. Turvalliset ja luottamukselliset puitteet, ajattelun ja ilmaisun vapaus, potilaan kuunteleminen ja yhdessä tapahtuva psyykkisen tutkiminen ovat psykoanalyyttisen psykoterapian erityispiirteitä. Hoidon tavoitteena on lisätä yksilön psyykkistä itsenäisyyttä sekä edesauttaa realistista suhtautumista itseen ja ympäristöön.
