Varhaiskasvatuksen onnistuminen vaatii moniammatillista yhteistyötä
Tällä hetkellä on käynnissä kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu. Esiopetukseen osallistuminen tuli velvoittavaksi vuonna 2015. Koulutuspolun varhentamisella pyritään varmistamaan lapsen yhdenvertaiset lähtökohdat perusopetuksen aloittamiseen. Oppimisen merkitystä osana varhaiskasvatusta on myös nostettu esiin uudistusten myötä.
Tulevia sosionomeja opettavat lehtorit Piia Roos ja Petteri Väkiparta ovat huolissaan siitä, ettei kehityssuunta käänny liiaksi oppimista painottavaksi.
– Pahin tulevaisuuden suunta on se, että päiväkodit muuttuvat pienten lasten kouluiksi. Tämän vuoksi on tärkeää, että meillä on moniammatilliset tiimit, joissa kaikkien ammattiryhmien erityisosaaminen pääsee esille. Näin varmistamme, että suomalainen varhaiskasvatuskulttuuri on hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus, jossa korostuu pedagogiikka.
Sosionomit perhetyön erityisosaajia
Roosin ja Väkiparran mukaan varhaiskasvatuksen tärkein laadun kriteeri on lapsen oma kokemus. Tärkeää on myös huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö ja heidän mahdollisuutensa vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatukseen. Laadukkaan varhaiskasvatuksen tunnistaa Roosin ja Väkiparran mukaan siitä, että sekä lapset että kasvattajat ovat sitoutuneita toimintaan ja työhönsä.
Varhaiskasvatukseen suuntautuvissa sosionomiopinnoissa paneudutaan lasten ja perheiden hyvinvointiin tunnistamalla riskitekijöitä ja oikein kohdennettuja tukimuotoja. Roos ja Väkiparta haluavat korostaa vuorovaikutusosaamisen ensisijaisuutta. Tähän sisältyy muun muassa aito läsnäolo ja huoltajien sekä työyhteisön yhteistyö. Ammattilaisella tulee olla vahva tietoperusta hoidon, kasvatuksen ja opetuksen pedagogisesti painottuneesta kokonaisuudesta.
Varhaiskasvatukseen suuntautuneilla sosionomeilla on Roosin ja Väkiparran mukaan taito vahvistaa perheiden osallisuutta tukevaa vertaistoimintaa ja yhteisöllisyyttä sekä hyödyntää perhetyön ja lastensuojelun osaamista.
– Suhteessa varhaiskasvatuksen laatuun olemme Suomessa jo pitkällä. Meillä on valtava määrä motivoituneita ammattilaisia, jotka monin tavoin huomioivat lasten tarpeita ja edistävät heidän hyvinvointiaan ja oppimistaan.
Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuva rakentumassa
Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa työskentelee varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajia useilla eri koulutustaustoilla. Vuoden 2018 varhaiskasvatuslain mukaan henkilöstörakenne tulee muuttumaan vuoteen 2030 mennessä siten, että päiväkodin lapsiryhmän henkilöstöstä vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Muilla tulee olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus.
Toistaiseksi varhaiskasvatuksen opettaja vastaa pedagogiikasta, kun taas varhaiskasvatuksen lastenhoitajan vastuulla on lapsen hoiva ja huolenpito. Käytännössä työtehtävät limittyvät siten, että jokainen tuo oman koulutustaustansa vahvuudet esiin lasten parhaaksi.
– Jo nyt varhaiskasvatuksessa työskentelee varhaiskasvatuksen sosionomeja, mutta heidän tehtävänkuvansa rakentuminen on vasta alussa. Varsinkin suurissa kunnissa on hiljalleen alettu työstää varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvaa. Nähtäväksi jää miten tehtävänkuva muotoutuu kokemustiedon karttuessa.
Tällä hetkellä osa sosionomeista, jotka ovat suorittaneet varhaiskasvatuksen 60 opintopisteen laajuiset opinnot, työskentelevät jo nyt varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänimikkeellä. Roos ja Väkiparta toivovat, että heidän erityisosaamisensa ja sen tarpeellisuus tunnustetaan ja tunnistetaan varhaiskasvatuksessa.
– Osaaminen kiinnittyy lasten hyvinvoinnin ja oppimisen edistämiseen sekä vanhemmuuden tukemiseen ja muuhun varhaiskasvatuksessa tarvittavaan sosiaalialan osaamiseen. Sosionomien merkityksen vahvistumiseen vaikuttavat myös yleiset varhaiskasvatuksen veto- ja pitovoimaa haastavat tekijät, kuten palkkaus, alan yleinen arvostus ja työn organisointi sekä selkeä tehtävänkuva.
Teksti: Arja Hautala
Kuva: Emmi Suominen
