“Saalistajille” kampoihin tutkimuseettisillä ohjeilla ja vastuullisella arvioinnilla
Kansainvälisen Open Access -viikon teema on tänä vuonna ‘Community over Commercialization’. Se kannustaa pohtimaan, mitkä avoimen tieteen lähestymistavat asettavat etusijalle yleisen ja akateemisen yhteisön edun, ja mitkä puolestaan eivät.
Kun puhutaan avoimen julkaisemisen kysymyksistä, pahiksen roolissa voi olla milloin kaupallinen kustantaja, kirjasto, tutkimusrahoittaja, ministeriö, tutkija tai yliopisto – riippuen siitä, keneltä kysytään. Kaikki taitavat kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että niin sanotut saalistajajulkaisut ovat haitallinen ilmiö niin tieteen, tieteentekijöiden kuin yhteiskunnan kannalta.
Saalistajajulkaisujen herättämä huoli on aiheuttanut mainehaittaa rehellisesti toimiville Open Access -julkaisijoille. Tämä johtuu siitä, että saalistajajulkaisut perivät usein kirjoittajamaksuja samoin kuin kultaisen Open Access -mallin julkaisijat, mutta ne eivät todellisuudessa toteuta tiedejulkaisijalle olennaisesti kuuluvia tehtäviä, kuten vertaisarviointia, editointia, kuvailua ja pitkäaikaissäilytystä.
Epärehellisten toimijoiden ammattimaisuuden taso vaihtelee ja niitä on erityyppisiä. Tuntomerkkeihin voi tutustua esimerkiksi Iowa State Universityn kirjaston havainnollisessa oppaassa Understanding Predatory Publishers.
Ei laaja ilmiö Suomessa
Saalistajajulkaisuiksi lukeutuvissa kanavissa julkaiseminen ei vaikuta Suomessa olevan laaja ongelma. Esimerkiksi vuodelle 2021 raportoitujen vertaisarvioitujen lehti- ja konferenssiartikkelien joukossa oli vain 15 sellaista julkaisua, jotka olivat ilmestyneet Cabell's Predatory Reports -listalle kuuluvissa sarjoissa (ks. Pölönen & Pylvänäinen 2023).
Yhtenä syynä voi olla se, että suomalaisissa korkeakouluissa on sitouduttu noudattamaan Hyvä tieteellinen käytäntö -ohjetta, ja eettisistä periaatteista tarjotaan tietoa ja koulutusta. HTK-ohje määrittelee esimerkiksi, mitä tarkoittavat vilppi tieteellisessä toiminnassa sekä piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä.
Sekin on toisaalta hyvä muistaa, ettei ”saalistajajulkaisun” määrittely ole mitenkään yksiselitteistä. Varsin usein liikutaan harmaalla alueella, jossa venytetään hyvien käytäntöjen ja eettisten toimintatapojen rajoja. Erilaisten mustien ja valkoisten listojen rajoitteista ovat kirjoittaneet muun muassa Koerber ja kollegat. Tutkijoiden ja kirjastoammattilaisten onkin tärkeää oppia arvioimaan itse julkaisukanavien luotettavuutta.
Arviointikriteerien monipuolisuus vähentäisi julkaisupainetta
Julkaisujen korostuminen tutkijan ja tutkimuksen arvioinnissa lisää tutkijoiden painetta julkaista tuloksia nopeasti. Tämä pahentaa saalistajalehtiongelmaa erityisesti niissä maissa, joissa arviointi perustuu pelkästään "kansainvälisten" eli englanninkielisten julkaisujen määrään ilman minkäänlaista laatuindikaattoria.
Tampereen yliopisto allekirjoitti jo vuonna 2019 DORA-julistuksen, joka suosittaa tutkimuksen arvioinnissa läpinäkyvyyttä ja monipuolisuutta. TAMK ja yliopisto ovat myös allekirjoittaneet eurooppalaiseen tutkimuksen arvioinnin sopimuksen (CoARA Agreement on Reforming Research Assessment), jossa sitoudutaan muun muassa suosimaan laadullista arviointia, hylkäämään julkaisukanavapohjaisten metriikoiden sopimattomat käyttötavat sekä kehittämään arviointikriteereitä yhteistyössä eri uravaiheissa olevien tutkijoiden kanssa.
Teksti: Anna Ruth, tietoasiantuntija
