Osallisuus on sosiaalityön ytimessä mutta jää usein määrittelemättä täsmällisesti

Asiakkaiden osallisuutta pidetään tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena kaikessa sosiaalialan työssä. Osallisuuden edistäminen on keskiössä niin sosiaalityötä ohjaavassa lainsäädännössä kuin ammattieettisissä periaatteissa. Silti osallisuus jäänyt yllättävän epämääräiseksi niin käsitteenä, teoreettisena viitekehyksenä kuin käytäntönäkin.

Tämä kokoomateos jäsentää ja täsmentää osallisuutta koskevaa teoreettista ja metodologista keskustelua sosiaalityön tieteenalalla moninäkökulmaisesti ja monimenetelmällisesti. Teos kokoaa yksiin kansiin tutkimusperustaista tietoa osallisuuden edistämisen mahdollisuuksista sosiaalityön ja -palveluiden eri areenoilla, kuten lapsiperhetyössä, nuorten aikuisten sosiaalityössä, aikuissosiaalityössä, etsivässä vanhustyössä, maahanmuuttajatyössä, vammaissosiaalityössä, päihdetyössä ja vankilatyössä. Myös sosiaalityössä ja -palveluissa toimivien ammattilaisten näkökulmia avataan.

Kirjoittajakuntaan kuuluu sosiaalityön tutkijoiden ohella muun muassa sosiaalipolitiikan, sosiaalipsykologian, kriminologian ja sosiaaligerontologian tutkijoita. Teos tarjoaa välineitä osallisuuden vahvistamiseen arjen työssä. Se soveltuu laajasti hyödynnettäväksi sosiaali- ja terveysalalla, kasvatusalalla, nuorisotyössä sekä työllistämis- ja kuntoutuspalveluissa.  

Tampere University Pressin kustantama vertaisarvioitu teos on saatavilla open access -kirjana mm. kustantajan julkaisualustalla. Teosta esitellään Kirjasadonkorjuu-tapahtumassa 21. marraskuuta Tampereen yliopiston Keskustakampuksella.