Meidän ei pidä yliarvioida omia kykyjämme siinä mitä tiedämme, sanoo professori Jarkko Jokihaara

Mitä tutkit?

Keskityn kliiniseen lääketieteeseen eli potilastutkimuksiin. Tutkimusalaani on käsikirurgia eli yläraajan sairauksien hoito. Painopistealueitani ovat erityisesti hermoihin liittyvät sairaudet, mutta myös synnynnäiset käden poikkeavuudet sekä amputaatio- ja murskavammat. Kirurgian tutkimuksessa kirurgiaa verrataan myös muihin hoitovaihtoehtoihin, joten tätä kautta tutkin muitakin kuin kirurgisia hoitovaihtoehtoja. Lisäksi tulosten tutkiminen on tärkeä osa työtä.

Miksi tutkimuksesi on tärkeää?

Jotta tutkimukseni on tärkeää, pitää tutkimuskysymyksen olla tärkeä ja vastausta vaativa. Kysymys lähtee potilaasta ja hänen vaivastaan, ja tutkimuksen tarkoitus on auttaa tätä ihmistä.

Lisäksi vastauksen eli tutkimustuloksen pitää olla vakuuttava. Koska vastaus voi olla mikä tahansa, pitää tutkimusmenetelmien olla niin hyvät, että tulokseen voi luottaa. Vastaus ohjaa tulevaa toimintaa, ja väärä vastaus ohjaa toimintaa harhaan.

Kliininen tutkimus on tärkeää vain, jos se hyödyttää potilaita tai toimii ennaltaehkäisevästi niin, että potilaaksi tuleminen voidaan välttää. Potilastyössä päätöksenteko on vaikeaa, koska kaikkiin terveydenhuollon toimintoihin liittyy hyötyjä ja haittoja. Tutkimukseni tavoite on, että sen tulokset hyödyttävät sekä sairaanhoidon ammattilaista että potilasta niin, että he pääsevät perusteltuun yhteisymmärrykseen hoidosta. Lääketieteessä tehdään paljon tutkimusta, jonka käytännön hyödynnettävyys on aiheen tai käytettyjen menetelmien takia vain kaunis haave. Yritän välttää sitä.

Mitä oppialalle merkitsee, että juuri sinut valittiin professoriksi?

Mielestäni meidän ei pidä yliarvioida omia kykyjämme siinä mitä tiedämme. Haluan professorina välttää sellaisten asioiden suosittamista, joista ei vielä tiedetä riittävästi – ja meillä on isoja aukkoja tietämyksessä ja kriittinen pula jopa keskeisistä yksinkertaisista tutkimustuloksista. Koska emme tiedä vanhoistakaan asioista riittävästi, pitäisi tämä perusta saada ensin kuntoon ennen kuin lähdetään miettimään uusia uria.

Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto

En itse todennäköisesti koskaan keksi mitään uutta enkä yritäkään sitä. Olen ihmisenä ennemmin lo-tech kuin hi-tech. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että asioita täytyy muuttaa sitä mukaa kun tietoa tulee. Lääketieteessä epävarmakin tieto siitä, että jostakin asiasta on paljon hyötyä, riittää valitettavasti perusteeksi sille, että asiaa käydään tekemään ja se vakiintuu käytännöksi ilman asianmukaista tutkimusnäyttöä. Hyödyn ja tiedon varmuuden akseleista pitäisi ymmärtää enemmän. Minusta on tärkeää kuvailla epävarmuutta siten, että mihin tietyt oletukset perustuvat ja kuinka luotettavia ne ovat.

Mitä haluaisit seuraavaksi tutkia ja miksi? 

Jatkan tutkimuksia yläraajan ongelmien hoidon parantamiseksi, koska se on minun tehtäväni.

Mielestäni pitäisi silti tutkia myös sitä, mitä potilaat ja toisaalta muu yhteiskunta toivovat sairaanhoidolta ja terveydenhuoltojärjestelmältä, ja mitkä asiat vaikuttavat näiden toiveiden saavuttamiseen. Kuulostaa epämääräiseltä ja ylevältä, mutta yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa vaikkapa sen selvittämistä, muuttuvatko esimerkiksi veronmaksajan ajatukset optimaalisesta terveydenhuollosta, jos omasta läheisestä tulee potilas. Asiaa voi lähestyä myös tutkimalla sitä, paljonko jokainen on valmis tekemään tai mistä on valmis luopumaan saadakseen terveyshyötyä.

Jos tiedetään, mitä terveydenhuollolta eniten toivotaan – välittämättä perinteisen terveydenhuollon rajoista – voidaan selvittää paremmin, mihin resurssit kannattaa sijoittaa, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Näin aseteltua tutkimusta ei ole ollut tapana tehdä, koska on täysin mahdollista, että sen myötä osa virtaavasta rahasta ohjautuisi jatkossa perustellusti muualle.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Olen pitkään harrastanut postimerkkejä. Minulta löytyy kokoelma, mutta en tiedä kuinka monta merkkiä siinä on, koska en järjestele sitä. Postimerkit ovat ennen kaikkea mukavaa puuhaa ja vastapainoa, ei mikään erityinen ja vakavasti otettava asia.

Toinen vanha harrastukseni on kalligrafia. Siinä olen ikuinen aloittelija. Ehkä siinä viehättää se, että aihetta ei tarvitse keksiä, koska kirjaimet ovat jo olemassa.