Media ja tunteet professori Kaarina Nikusen tutkimuksen keskiössä

–  Ehkä loppujen lopuksi olen tutkija siksi, että haluan vaikuttaa yhteiskuntaan, jossa elämme, sanoo viestinnän ja median tutkimuksen professori Kaarina Nikunen.  

–  Harvoin tietysti käy niin, että heti kun tutkimus on tehty, maailma muuttuu. Varsinkin mediatutkimuksessa tehdään paljon kriittistä tutkimusta, joka voi osoittaa ongelmia, mutta niiden purkaminen on pitkä prosessi. Vaikutukset voivat toteutua tosi pitkän ajan kuluessa. 

Nikunen valmistui alun perin Tampereen yliopistosta, silloiselta tiedotusopin laitokselta, joka vastaa nykyistä journalistiikan opintosuuntaa. Populaarikulttuurin ja television tutkimus alkoi kiinnostaa häntä jo opiskeluaikoina, ja gradunsakin hän teki televisiotutkimuksesta.  

Valmistuttuaan Nikunen kuitenkin työskenteli pitkään toimittajana Ylellä, Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa.  

– Pääsin tekemään paljon ja mielenkiintoisia asioita, mutta ajatus tutkijan työstä oli jäänyt jotenkin kytemään. Se oli ikään kuin kivi kääntämättä.  

Nikunen haki Tampereen yliopiston tutkijakouluun ja sai väitöskirjapaikan. Alkoi ankara punninta kahden uran välillä, eikä päätös ollut ollenkaan helppo. 

– Lopulta sanouduin irti erittäin hyvästä vakituisesta työpaikastani Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa ja menin kohti tutkijan uraa. Sanoin rakkaille työkavereilleni, että minä jätän tämän uppoavan laivan! Se oli silloin suuri vitsi. 

Tutkijana saa harvoin heti vakituista työtä, ja Nikusellakin ensimmäisen vakipaikan saaminen kesti vuosia. Hän olikin luvannut itselleen, että ei saa valittaa, koska oli tehnyt valintansa tietoisesti. 

– Siinä piti vain luottaa siihen, että jotenkin selviää. Varmaan olen silti joskus valittanut. 

Kattoteemana media ja tunteet 

Nikusen väitöskirja “Faniuden aika – Kolme tapausta televisio-ohjelmien faniudesta vuosituhannen taitteen Suomessa tv-ohjelmiin liittyvästä faniudesta ja fanikulttuurista” valmistui vuonna 2005.  

Sen jälkeen hänen uransa on ollut pitkä ja tutkimusaiheiden kirjo laaja. Television ja faniuden lisäksi Nikunen on tutkinut muun muassa pakolaisuutta mediassa, yhteiskunnan dataistumista, vihapuhetta ja populaarikulttuurin pornoistumista. Usein edellisessä tutkimuksessa esiin nousseet asiat ovat ohjanneet seuraavaa. 

– Urani on rakentunut aika paljon sen mukaan, mistä olen itse kiinnostunut. Sosiaalisen median alustoja alkoi syntyä siinä 2000-luvun alkupuolella, kun tein väitöskirjaani. Oli luontevaa jatkaa sen tutkimista, ja se on myöhemmin tullut aika keskeiseksi työssäni. Olen myös tutkinut aika paljon maahanmuuttoon liittyvää mediatuotantoa ja mediayhteisöä, esimerkiksi maahanmuuttajanuorten mediankäyttöä ja sen merkitystä. Niiden tutkimisessa taas rasismi ja vihapuhe tulivat väistämättä teemoina esiin.  

Monet Nikusta kiinnostavat aiheet liittyvät ihmisten kohtaamisiin. Hänen uransa läpileikkaavia suuria teemoja ovatkin olleet tunteet ja media: se, miten tunteita ilmaistaan, puhutellaan ja jaetaan digitaalisessa mediaympäristössä. 

– Loppujen lopuksi meitä tutkijoita kiinnostavat aiheet, jotka henkilökohtaisesti koemme oleellisiksi, ja itse ajattelen, että tunteet kuljettavat suhdettamme mediaan aika paljon. Ne vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten koemme median ja miten se saa meidät toimimaan. Niillä on iso voima sekä hyvässä että pahassa.  

Laaja-alaisuuteen ei mediatutkimuksessa erityisesti kannusteta, sillä esimerkiksi tutkimusrahoituspolitiikka ohjaa erikoistumaan.  

– Toki omaakin tekemistä ohjaa myös se, mille saa rahoitusta. Maailmassa on valtavasti hyviä hankkeita, jotka jäävät tekemättä, koska rahoitusta ei saada. Se on erittäin kilpailtua nykyään. Mutta opetustyössä on valtava hyöty siitä, että on laaja-alainen, ja on helppo nähdä uusia tutkimusaiheita, kun lähestyy asioita monesta eri näkökulmasta. 

Kuva: Jonne Renvall

VHS-kaseteista Zoomiin 

Mediaympäristö on muuttunut viime vuosikymmeninä valtavasti, ja se on tietenkin näkynyt myös mediatutkijan työssä. Tutkijan on pysyttävä koko ajan kartalla uusista asioista, ja kun yhden on saanut haltuun, on jo siirryttävä seuraavaan. Yhtenä esimerkkinä kentän nopeasta muuttumisesta Nikunen kertoo vuonna 2019 luennolla käydystä keskustelusta. 

– Tiktok oli silloin aika uusi, ja kyselimme opiskelijoilta, mikä se on. He väheksyivät, että se on sellainen lasten juttu! Aika nopeasti sekin sitten muuttui. 

Osa muutoksista ilmenee työssä hyvin konkreettisella tavalla. 

– Ennen vanhaan aineistoa saatettiin nauhoittaa VHS-kaseteille, joita sitten kanniskeltiin ympäriinsä muovikasseissa, Nikunen muistelee. 

– Nykyään kaikki on ihan eri tavalla saatavilla. Myös sosiaalinen media ja keskustelupalstat tarjoavat aineistoa, ja haastatteluita voi tehdä Zoomin kautta.  

Uudet teknologiat ja ilmiöt tuovat myös kokonaan uusia tutkimusympäristöjä ja aiheita. 

– Sosiaalinen media mahdollistaa monenlaista, siitä on tullut todella mielenkiintoinen tutkimuskohde. Se on myös tehnyt näkyväksi paljon yhteiskunnallisia ilmiöitä, mistä vihapuhe ja äärioikeiston nousu ovat yksi esimerkki. Lisäksi on paljon dataistuneita ja tekoälypohjaisia ympäristöjä, jossa emme itse päätä, mitä näemme, vaan syöte rakentuu automaattisesti. Tämä ohjaa ihmisiä paitsi erilaisten sisältöjen äärelle, myös erilaisiin yhteisöihin. Se, missä keskustellaan ja kohdataan, on muuttunut valtavasti. 

Myös opetuksessa on mietittävä, millaiset sisällöt ja kysymykset ovat tuoreita ja olennaisia nuorten maailmassa juuri nyt.  

– Kysymysten, joita tutkimuksessa ja opetuksessa käsitellään, tulee kestää aikaa, mutta mediasisältö vaihtuu, ja se vaatii aina pohdintaa. Koko ajan tulee uusia tv-sarjoja ja dokumentteja, eikä kukaan muista niitä hetken kuluttua. Jos opetan parikymppisiä, en voi puhua sisällöstä, jota he eivät tunne tai ymmärrä. Samalla on tärkeää tehdä tutuksi myös vanhempia mediasisältöjä, joilla on yhteiskunnallista merkitystä. 

Media muuttaa ihmisiä 

Nikusen mukaan mediatutkimuksen ala on tällä hetkellä eräänlaisessa käymistilassa. Tekoäly on tullut nopeasti osaksi maailman arkea ja käytäntöjä, ja alalla on pitkään ollut käynnissä materiaalinen ja infrastrukturaalinen käänne, joka pohtii mediasisältöjen, datan keräämisen ja tekoälyn materiaalisia vaikutuksia esimerkiksi ympäristölle.  

Seuraavaa käännettä alallaan Nikunen ei lähde veikkailemaan. Häntä itseään kiinnostaa edelleen se, miten ihmiset kohtaavat ja ymmärtävät toisiaan. Tutkimusideat eivät lopu kesken. 

– Suhtaudun vähän kriittisesti siihen, että tekoäly pystyisi ratkaisemaan meidän ongelmiamme. Ehkä se on sellainen polku, jota lähden itse tutkimaan. 

Entä miten mediaa käyttävät ja siellä toisensa kohtaavat ihmiset muuttuvat, kun mediaympäristö muuttuu? 

– Ajattelen, että historian saatossakin median muutokset ovat muokanneet ihmisiä monella tapaa. Koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa median kanssa, se vaikuttaa tapoihimme reagoida asioihin ja maailmaan. Mediahan on nykyään koko ajan meillä kädessä, ja se on herättänyt paljon pohdintaa siitä, miten median jatkuva läsnäolo meihin vaikuttaa. 

Toisaalta monet samat asiat ovat edelleen tärkeitä. Haemme yhä kontaktia toisiimme, myös median kautta. 

Media voi hajottaa ja asettaa ihmisiä vastakkain, mutta myös tuoda yhteen, ja se toive yhteydestä meillä on edelleen olemassa. Ehkä viimeisimmissä tutkimuksissa olen nähnytkin vähän sellaista ihmisen kaipuuta. Kun kaikki tapahtuu teknologiavälitteisesti, sille aletaan toivoa myös vaihtoehtoa. 

Kaarina Nikunen

Kuva: Jonne Renvall