Hyppää pääsisältöön

Kylse-yhteistyö lisää sote-tutkimuksen mahdollisuuksia ja vaikuttavuutta

Julkaistu 15.9.2022
Tampereen korkeakouluyhteisö
kaupin kampusta ilmakuvassa
Korkeakouluyhteistyön odotetaan lisäävän Kaupin tulevan yliopistollisen sote-keskuksen vetovoimaisuutta alan ammattilaisten keskuudessa.
Yhteistyön ja verkostoitumisen tuomat mahdollisuudet ovat keskeisiä Kaupin tulevassa yliopistollisessa sote-keskuksessa (Kylse) toimiville. Tuoreen selvityksen mukaan sekä korkeakouluyhteisön tutkijat ja kehittäjät että Pirkanmaan kuntien sote-alan ammattilaiset pitävät tärkeänä erityisesti monitieteisen ja -ammatillisen yhteistyön vahvistamista. Uusi keskus yhdistää sote-peruspalvelut, koulutuksen ja TKIO-toiminnan saman katon alle.

Juuri valmistuneesta raportista käy ilmi, millaisia tarpeita ja toiveita Tampereen korkeakouluyhteisöllä ja sote-alan toimijoilla on Kylse-yhteistyöhön liittyen ja mitä yhteistyö voisi merkitä tutkimukselle, kehittämiselle ja opetukselle.

— Raporttiin on koottu Kylse-yhteistoiminnan merkityksiä ja mahdollisuuksia eri näkökulmista tarkastelevia selvityksiä. Näiden selvitysten perusteella voidaan sanoa, että Kylse-yhteistyö herättää laajaa kiinnostusta ja vastauksissa nousee esiin siinä nähty potentiaali, kertoo toinen raportin toimittajista, tutkijatohtori Ulriika Leponiemi.

— Kylse-yhteistyöhön on siis selvää kiinnostusta paitsi korkeakouluyhteisön sisällä monitieteisesti, myös hyvinvointialueen toimijoilla.

Sote-keskuksesta tulee kansallisestikin merkittävä

Yliopistollisesta sosiaali- ja terveyskeskuksesta tulee Tampereen itäisen keskusta-alueen väestön hyvinvointipalvelujen keskus.

Samalla se tukee, kuten yliopistosairaalat, Pirkanmaan hyvinvointialueen lisäksi laajemman yhteistoiminta-alueen ja koko maan kattavaa kehittämistyötä.

Uuden sosiaali- ja terveyskeskuksen toiminnassa painottuu yhteistyö korkeakouluopetuksen ja tutkimuksen sekä erikoissairaanhoidon kanssa. Tämä mahdollistaa peruspalvelujen kehittämisen, tutkimuksen, innovaatiotoiminnan ja uudenlaiset oppimisympäristöt, kuten opetusklinikka- ja living lab-toiminnan.

Korkeakouluyhteisön tuella kansainväliseksi edelläkävijäksi

Yliopistollista sote-keskusta on suunniteltu pääasiassa Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan maakunnan vastuulla olevissa hankkeissa ja korkeakouluyhteisössä.  

— Sote-tutkijat ovat kattavasti sitä mieltä, että yliopisto ja ammattikorkeakoulu voivat tarjota hyvinvointialueelle analyyttista kykyä palvelujärjestelmän kehittämiseen ja alueellisten hyvinvointiongelmien jäsentämiseen, Leponiemi kertoo.  

Korkeakouluyhteisöllä on myös avainosaamista yliopistollisen sote-keskuksen kehittämisessä kansalliseksi ja kansainväliseksi edelläkävijäksi.  

Yliopisto ja TAMK tutkivat ja kehittävät sote-alaa jo nyt monipuolisesti

Korkeakouluyhteisöllä on laajaa osaamista sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Tampereen yliopistossa tutkitaan parhaillaan esimerkiksi yleistyvää pitkäikäisyyttä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uusia haasteita, lastensuojelua lapsen etuna, kosketusta ja tunteita terveydenhuollon vuorovaikutuksessa sekä COVID-19-taudin vaikutusta endoteelisoluihin ja FX06-lääkeaineen mahdollista suojaavaa vaikutusta.  

— Yliopiston tutkimus- ja kehittämistyö sote-kentällä on monitieteistä ja siinä tarkastellaan palveluja, hyvinvointia ja sote-kenttää hyvin laajasti, monipuolisesti ja monesta näkökulmasta, Ulriika Leponiemi toteaa.  

Tampereen ammattikorkeakoulun hankkeissa kehitetään esimerkiksi sote-työn uudistumista etätoiminnan näkökulmasta, kestävää aivoterveyttä sekä ravitsemusalan työhyvinvointia.

— Tampereen ammattikorkeakoulun laaja osaamispohja sosiaali- ja terveysalalla mahdollistaa monialaiset kehittämishankkeet ja soveltavan tutkimuksen. Yhteistyölle niin korkeakouluyhteisön sisällä kuin työelämän kanssa on Kylsessä mitä parhaimmat mahdollisuudet, arvioi raportin toinen toimittaja, sosiaali- ja terveysalan TKI-asiantuntija Hanna Uotila TAMKista.

Tampereen korkeakouluyhteisö Kylse-yhteistyössä: Selvitysraportti Kaupin yliopistollisen sote-keskuksen mahdollisuuksista. Toim. Hanna Uotila ja Ulriika Leponiemi.

Kuva: Marko Kallio