Tutkimus

Eeva Puumala sai 1,8 miljoonaa yhteisösuhteiden tutkimukseen

Eeva Puumala/ Kuva: Jonne Renvall
Eeva Puumala kypsytteli pitkään tutkimusideaa, joka toteutuu nyt saadun ERC-rahoituksen turvin. – Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, Puumala sanoo.
Tampereen yliopiston tutkija Eeva Puumala sai 1,8 miljoonan euron ERC-rahoituksen yhteiskunnallista muutosta ja yhteisösuhteita koskevalle tutkimukselle. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää yhteiskunnallisen eriytymisen ja jakautumisen kehittymistä ja syitä paikallisyhteisöjen näkökulmasta.

– Minulle rahoitus merkitsee poikkeuksellista mahdollisuutta. Tämä on täysin ainutlaatuinen tilaisuus päästä tekemään tämäntyyppistä riskialtista tutkimusta, jossa yhdistyvät tieteellinen riski ja tekemisen riski, kun eri tieteenalat tekevät yhdessä töitä, Puumala sanoo.

Poikkeuksellista tutkimuksessa on sen monitieteisyys, sillä EmergentCommunity-hankkeessa yhteiskuntatieteet yhdistyvät virtuaalitodellisuuden välityksellä neurotieteisiin. Monitieteisyyden avulla hankkeessa selvitetään, miten yksilölliset tulkinnat ja havainnot yhdistyvät arkielämään paikallisyhteisöissä ja miten ne kietoutuvat yhteen laajempien yhteiskunnallisten kehityskulkujen kanssa. Tutkimus  on viisivuotinen, ja se alkaa vuoden 2021 alkupuolella.

Puumalan saama ERC Starting Grant -rahoitus on tarkoitettu huippututkijoille, joilla on 2–7 vuoden kokemus väitöskirjansa valmistumisen jälkeen. Rahoituksen myöntää Euroopan tutkimusneuvosto Horisontti 2020 -ohjelmasta.

Tänä vuonna tutkimusneuvosto myönsi yhteensä 677 miljoonaa euroa 436 tutkijalle 25 eri maasta. Suomesta rahoituksen sai 7 tutkijaa, joista kolme tulee Helsingin yliopistosta, kolme Aalto-yliopistosta ja yksi Tampereen yliopistosta.

Eeva Puumala väitteli kansainvälisestä politiikasta vuonna 2012 ja on työskennellyt sen jälkeen tutkijana Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa. Hän on aiemmin tutkinut turvapaikkapuhutteluja Suomen Akatemian rahoittamassa tutkijatohtorihankkeessa ja naapuridialogeja Koneen Säätiön rahoittamassa Naapurijurtta-hankkeessa.

Yhteiskunnalliset muutokset vaativat uudenlaista ymmärrystä

Tutkimushankkeen lähtökohtana on vakiintuneiden käsitteiden riittämättömyys kuvaamaan yhteisöjen muutosta globaalien ja ylirajaisten haasteiden seurauksena.

Eeva Puumalan mukaan tarvitaan parempaa ymmärrystä siitä, millaisia ovat muutoksen ajan yhteisöt, miten ne muodostuvat ja millainen dynamiikka niiden välille kehittyy.

Hanke pohjautuu ajatukselle, että käsitteellisten työkalujen puutteen vuoksi ei yhteiskunnallisiin haasteisiin pystytä vastaamaan myöskään politiikan tasolla.

– Kun emme ymmärrä, mitä tapahtuu ja miksi niin tapahtuu, niin emme myöskään osaa kehittää ratkaisuja tai puuttua kehityskulkuihin.

Tutkimus lähtee yksilötasolta siitä, miten yksilö havaitsee asemansa, miten hän merkityksellistää tapahtumia ja miten hän arjessaan toimii. Tutkimus selvittää myös, mitä paikallistasolla tapahtuu eri yhteisöjen välillä ja miten se heijastuu laajempiin yhteiskunnallisiin trendeihin.

Suomi, Ruotsi ja Ranska kohteina

Tutkimuksen taustalla on viime vuosien yhteiskunnallinen murros. Monissa Euroopan maissa nationalistiset tai populistiset puolueet ovat nousseet valta-asemiin ja yhteiskunnallista keskustelua leimaa vastakkainasettelu. Osa kansalaisista kokee poliittiset instituutiot vieraiksi ja tuntee vahvaa osattomuutta. Samaan aikaan väestö moninaistuu.

Eeva Puumalan mukaan tutkimuksen pääkysymys on hyvin yksinkertainen: miten elää yhdessä tilanteessa, jossa erilaiset yhteiskuntien sisäiset jakolinjat ja moninaistuminen ovat arkipäivää?

Jotta voidaan ymmärtää näiden kehityskulkujen vaikutuksia ja muodostumista, tarvitaan tietoa ihmisten arkitodellisuudesta. Tutkimuksen kohteiksi valitaan yhteensä yhdeksän kaupunkiseutua Suomesta, Ruotsista ja Ranskasta. Tutkimus käynnistyy kaupunkialueiden empiirisellä kartoituksella ensi vuoden alussa.

– Etsimme kaupunkiympäristöjä, jotka ovat sisäisesti moninaisia mutta eivät ole lähteneet vielä eriytymään tai jakautumaan voimakkaasti. Minua kiinnostavat paikat, joissa vahvaa eriytymistä esimerkiksi sosio-ekonomisen tai kulttuurisen taustan perusteella ei vielä ole lähtenyt tapahtumaan, Eeva Puumala sanoo.

Virtuaalitodellisuus tutkimuskeinona

Tutkimuksessa kehitetään monimenetelmäinen lähestymistapa, jonka avulla tutkitaan yhteisösuhteiden arkea ja kehittymistä kaupunkiympäristöissä.

Eeva Puumala on usein käyttänyt tutkimuksessaan etnografista lähestymistapaa, koska sen avulla saa vivahteikasta ja syvää tietoa ihmisten arjesta. Hän on kuitenkin havainnut, että etnografian avulla ei pääse lähelle sitä, millaisia välittömiä reaktioita toisten kohtaaminen herättää.

– Minua kiinnostaa kohtaamisten nostattamien tunnekokemusten synty ja niiden yhteys laajempiin yhteisösuhteisiin. Miten ihmisten tulkinnat, heidän toimintansa ja yhteisödynamiikka kietoutuvat yhteen. Mikään yksittäinen menetelmä ei taida antaa tähän vastauksia ja siksi tarvitaan menetelmällisiä hybridejä, Puumala sanoo.

Hankkeessa luodaan etnografisen tutkimuksen pohjalta virtuaalitodellisuusympäristöjä. Paikallisyhteisön todellisuutta vastaavien virtuaaliympäristöjen luomisessa hyödynnetään esimerkiksi keskustelua herättäneitä konflikteja ja ristiriitoja mutta myös hyvien suhteiden yläpitämiseen pyrkivä tilanteita. Tilanteet voivat olla hyvin arkisia, mutta ne voivat toisaalta liittyä laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin tai globaaleihin kehityskulkuihin.

Tässä tutkimuksessa virtuaaliteknologian avulla tuotetaan tietoa arkisten kohtaamisten synnyttämistä reaktioista. Virtuaalitodellisuutta ei Puumalan mukaan niinkään katsota kuten videoita, vaan siihen uppoudutaan, jolloin autonomisen hermoston reaktiot ja vasteet ovat samantyyppisiä kuin reaalimaailmassa.

Puumala on kiinnostunut siitä, millaisia tulkintoja ihmiset antavat myöhemmin omille reaktioilleen ja miten he näkevät yhteyden siihen todellisuuteen, jossa he ovat toimivat tietyllä tavalla. Tavoitteena on kehittää tapa tutkia todenkaltaisissa ympäristöissä arkisten kohtaamisten synnyttämiä tunnereaktioita ja saada esiin niille annettuja merkityksiä.

Monitieteinen tutkimushanke

Eeva Puumala on yhteiskuntatieteilijä, jolle monitieteisyys on läheinen asia. Naapurijurtta-hankkeessa on mukana yhteiskunta- ja humanistitutkijoita sekä taiteilijoita. Turvapaikkapuhutteluja koskeneessa tutkimuksessa oli mukana sosiaalipsykologian, psykologian ja kielitieteen osaajia.

– Monitieteisyys on pohja, minkä varaan rakennan. Yhteisen tekemisen kautta saadaan aikaan jotakin tosi mielenkiintoista, kun löydetään yhteinen kieli ja yhteinen tapa tehdä ja saadaan erityyppiset osaamiset yhteen, Puumala sanoo.

Nyt alkavaan tutkimukseen rekrytoidaan kolme post doc -tutkijaa ja yksi väitöskirjantekijä. Hankkeessa tarvitaan osaamista rauhan- ja konfliktintutkimuksesta, sosiaali- ja neuropsykologiasta sekä virtuaaliteknologiasta.

Puumalan mukaan eri alojen tutkijoita tarvitaan, jotta saadaan tietoa siitä, miten yhteisöjä muodostetaan ja miten omaa suhdetta yhteisöihin ja yhteiskuntaan hahmotetaan.

– Toivottavasti näin voimme vähän paremmin ymmärtää, miten voidaan luoda oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa.  

Tutkimusidean kypsyminen vei pitkään

Eeva Puumala valmisteli ERC-hakemusta viime vuoden toukokuusta syyskuun lopulle. Ajatus juuri tämän rahoituksen hakemisesta oli kuitenkin kytenyt pitkään.

– Väitöksen jälkeen olen haaveillut tämän rahoituksen hakemisesta, jos saan riittävän hyvän idean. Viime vuoden keväänä tajusin, että nyt se tilaisuus on tullut.

Tie ideasta valmiiseen hakemukseen vaati pitkän kypsyttelyn. Puumala keskusteli ideastaan ensin muiden yhteiskuntatieteilijöiden kanssa ja hakeutui sen jälkeen yhteyteen virtuaalitodellisuutta ja neurotieteitä tutkivien ihmisten kanssa.

– Ei olisi ollut mitään järkeä hakea rahoitusta hankkeelle, joka on tehty jo, mutta se rohkaisi, että myös muiden alojen tutkijat pitävät tätä yhdistelmää mielenkiintoisena ja merkityksellisenä. Siitä lähdin kehittämään ideaa.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall