17.12.2024 Joulukalenteri: Pirkko Saisio: Suliko
Kirja alkaa vuodesta 1953. Vanha Stalin muistelee, kuvittelee ja tuhkan maku suussaan kuuntelee henkilöstönsä arkoja hiippailuja. Seuraavassa kappaleessa 10-vuotias pikku Iosib – kuten kirjailija häntä aluksi kutsuu – kysyy papilta kirkossa olevan ikonin todenperäisyyttä. Sama kaksijakoisuus jatkuu pitkin kirjaa; on kuolemaa lähestyvä valtias, jonka vierellä lähimmätkin avustajat vapisevat ja pelkäävät sanovansa jotakin väärin. Välillä kirjailija tarjoilee otteita Stalinin elämästä. Iosib menee pappisseminaariin, avioituu rakkaudesta. Ensimmäinen vaimo Jekaterina kuolee jo nuorena, toinen vaimo Nadežda päättää päivänsä itse vuonna 1932. Stalinin lapsista vanhin, Jakov, joutuu sotavangiksi toisessa maailmansodassa. Kirjan mukaan isällekin tarjottiin mahdollisuutta vaikuttaa poikansa kohtaloon?
Lukija tapaa myös Stahanovin, tuon esimerkkityöläisen, joka nostettiin jalustalle. Stahanovin kerrottiin louhineen paineilmavasaralla yli sata tonnia kivihiiltä yhden työvuoron aikana Kadijivkan hiilikaivoksessa. Stahanov oli itsekin ylen hämmästynyt suorituksestaan. Siitä alkoi uljaan työläisen kierrätys pitkin laajaa neuvostomaata.
Engelsina Markizovan kasvot ovat miljoonille tutut, vaikka nimi ei ehkä tule mieleen. Pikku Engelsina joutui Kremlissä vuonna 1936 ojentamaan kukkakimpun Isä Aurinkoiselle Burjatia-Mongolian tasavallan edustajana. Stalin nosti tytön syliin ja otettiin valokuva, joka laitettiin Pravdan etusivulle. Kohtaus levisi ympäri maata julisteina koululuokkiin, päiväkoteihin, pioneerileireille. Ja patsaina, joissa Engelsinan mukaan hänellä ei ole silmiä. Engelsina selvisi hengissä kuuluisuudestaan; hänen vanhempiensa kohtalo oli traaginen.
Muut neuvostojohtajat, kuten Lavrenti Berija, piipahtavat kirjassa, mutta useimmat jäävät maininnaksi. Kulttuuriväestä lukija tapaa kirjailija Majakovskin. Lähes kaikista kirjan henkilöistä ja heidän kohtaloistaan löytyy helposti tietoa pelkällä sukunimellä hakemalla.
Kuka tai mikä on kirjalle nimen antanut Suliko? Stalin puhuu mielessään Sulikolle ja kysyy häneltä asioita. Suliko on alun perin Akaki Tseretelin rakkausruno, joka tuli laajalti tunnetuksi lauluna Neuvostoliitossa. Sanotaan, että laulu oli Stalinin suosikki.
Saisio kirjoittaa kauniisti ja runollisesti, mystistä elementtiä unohtamatta. Kirjan taustoista huolimatta synkkyys piileksii rivien väleissä ja mahdollisesti lukijan ajatuksissa. Suliko ei ole raskas järkäle luettavaksi; pikemminkin ilmava näkökulma henkilöön, jonka valta on sokaissut ja jolle ihmiset ovat muurahaisten kaltaisia. Kirjan aihe on vaikea, lähestymistapa mielestäni oikea, kyseessähän ei ole historiankirja. Ei myöskään elämäkerta. Saisio kirjoittaa fiktiota todellisuuden pohjalta. Suliko on hieno ja vaikuttava mestariteos, jolle soisi myös kansainvälistä menestystä.
Teksti: Leena Horsma-aho, erityisasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
