11.12.2025 Joulukalenteri: Teppo Heinola: Eläinlääkärin elämää
Jos olet joskus miettinyt, millaista on eläinlääkärin arki, tämä kirja vie sinut suoraan sen ytimeen. Teppo Heinola kertoo työstään eläinten parissa – ja tarinat eivät ole pelkkää pörröisten turkkien silittelyä ja söpöjä silmiä. Mukana on kaikenkokoisia, -näköisiä ja -luonteisia eläimiä. Isoja ja pelottavia (no ei nyt niin kamalia), jotka tarvitsevat pikahoitoa, pieniä ja pippurisia, jotka aiheuttavat harmaita hiuksia, ja leppoisia ja lupsakoita, joiden kanssa ei aina mene niin kuin Strömsössä.
Otin näin joulun kunniaksi yhteyttä itse kirjailijaan, Teppoon, koska kirjoituksista oli välittynyt kuva että kyseessä on perin leppoisa ja mukavasti jutusteleva kaveri. Teppo itse kuvaili omin sanoin lyhyesti kirjan syntyprosessia ja ajatuksia kirjoittamisesta:
Minä olen aina rakastanut juttuja. Siis niitä lyhyitä tarinoita joita kerrotaan silloin kun ei ole mitään muuta tekemistä. Niitä sellaisia jotka eivät jää mieleen mutta naurattavat (tai itkettävät) lyhyen hetkisen.
Minä yritän aina piilottaa näihin minun höpinöihini asioita jotka vain pieni piiri tietää. En minä tee sitä siksi että minä haluaisin sulkea ja rajata ihmisiä pois, minä teen sen siksi että minusta oivaltaminen on maailman toiseksi parasta hommaa.Minä en yhtään tykkää siitä kun äänikirja sanelee miten asiat saisi kirjoittaa. Yäkhyi.
Teppo Heinola
Kirja on täynnä leppoisaa, jutustelevaa tekstiä, oivalluksia ja huumoria, mutta myös tilanteita, joissa eläinlääkärin ammattitaito ja nopea reagointi ratkaisevat kaiken. Heinola kirjoittaa niin elävästi, että lukija tuntee olevansa mukana hoitohuoneessa ja pohtivansa eläinlääkärin kanssa mikä ihme nyt on vialla ja mitä tässä tehdään ja miten nopeasti pitää tehdä? Välillä lukija aistii karvojen pölisemisen ilmassa ja iloitsee onnistumisesta tai jännittää sydän kurkussa lopputulosta.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tällaiset kirjat ovat täydellisiä, kun kaipaa jotain kevyttä mutta silti todellista. Ne muistuttavat, kuinka paljon työtä ja rakkautta eläinten hyvinvointi vaatii – ja kuinka arki voi olla täynnä yllätyksiä. Kirja on täynnä vauhdikkaita ja humoristisia tarinoita, mutta myös lämpöä ja rakkautta eläimiä kohtaan. Teksti koostuu lyhyistä tarinoista, joiden lukeminen on nopeaa ja sujuvaa. Alunperin jutut ovat olleet Facebook-päivityksiä, joiden sisällön Heinola on laajentanut muutaman sivun pikkukertomuksiksi. Lukeminen aiheuttaa naurunpyrskähdyksiä ja suurten taisteluiden päätteeksi toisinaan surullista, vetisten silmien räpsyttelyä. Tämä teos on kuin vastine James Herriotin klassikoille – mutta vielä enemmän aidolla suomalaisella huumorilla ja pienellä vinkeydellä höystettynä.
Minä olen kirjoitellut tarinoita työn ohessa, sohvalla pötkötellessäni, ihan omaksi huvikseni. Lyhyet tarinat on julkaistu meidän facebook sivustolla. Tammi halusi tehdä kirjan noista minun jutuista ja tarinat kokosi kirjan muotoon Tammen palkkaama kustannustoimittaja, Mari Hyypiä. Eli minä en ole kokenut varsinaista luomisen tuskaa, minä vaan maalailin isolla pensselillä pieniä piirtoja ja lopullinen taulu koottiin muiden toimesta.
Teppo Heinola
Tepon kirjoituksiin on saattanut tänä alkutalvena törmätä myös YLEn pentuliven yhteydessä ainakin somessa. Teppo on julkaissut Facebook-sivuillaan riemastuttavia "keskusteluja koiranpentujen kanssa". Keskusteluiden toisena osapuolena on toiminut ihminen nimeltään "Vatipää" ja toisena osapuolena "Pirpana" eli Muru-emon jokin pienistä ja kasvavista pennuista, jolla on kysyttävää eläinlääkäriltä uuden elämän alkutaipaleella. Keskustelujen aiheet ovat olleet moninaisia, aina ruumiinosista elämänpiirin laajenemiseen - pennuille kun kaikki mahdollinen on aina uutta ja ihmeellistä ja "Vatipää" osaa vastata pienen ihmettelyihin. YLEn pentuliven seuranta päättyy tällä viikolla ja Pirpanat lähtevät uusiin loppuelämän koteihinsa valmiina tv-tähtinä.
Pirpana 13: Vatipää?
- no mitä pirpana?
Kuinka korkeaksi minä kasvaisin jos minun jalkoja ei leikattaisi kokoajan poikki?
- niin mitähäh?
Me juteltiin Tuiskun (toinen pentu) kanssa että varmaan oltaisiin jo ainakin tosi isoja jos ei niitä jalkoja leikattaisi vähän väliä poikki?
- minä en nyt oikein käsitä pirpana että mistä sinä puhut?
Vähänkö olet puupää, minähän juuri sanoin että kun minulta nipsaistaan aina välillä monta pientä palaa pois minun tassuista. Niin jos ei nipsaistaisi niin minä kasvaisin varmaan tosi isoksi.
- hohhoijaa. Siis sinun kynsiä leikataan. Ne kynnet on sellaiset pienet kovat lisäpalat sinun varpaiden päissä. Ne kasvaa koko ajan ja jos niitä ei kuluta niin ne vaan jatkaa kasvuaan ja sitten ne katkeilee itsekseen.
Mitä varten minulle kasvaa sellaiset kynnet?
- niillä on tosi hyvä kaivaa kaikkea, ja rapsutella asioita.
Minä olenkin aika hyvä kaivamaan.
- minä olen huomannut. Se on muuten tosi hieno homma että teidän kynsiä leikataan jo nyt. Sitten te opitte jo ihan pentuna että se kynsien leikkaus ei tunnu niin kamalalta.
Se on sitä sienestystä.
- no juurikin sitä.
Teppo Heinola
Tepon kirjoituksia on tulossa ensi keväänä vielä lisää ainakin toisen kirjan verran. Toivottavasti vielä enemmänkin, sillä aika paljon huonompaakin viihdettä Suomessa julkaistaan runsaasti.
Kokemuksesta voin sanoa että juuri riemastuttavampaa luettavaa liian kuumaksi kesähellepäiväksi puutarhatuoliin on vaikea löytää. Voihan näitä tarinoita lukea toki joululomallakin siinä joulutorttujen ja suklaansyönnin välissä. Sillä välipaloina nämä tarinat juuri parhaita ovatkin!
Ohessa vielä kirjailijan itsensä lähettämä omakuva "Vatipäästä" ja "Pirpanasta".
Kuva: Teppo Heinolan kotialbumiKirjoittaja: Marjatta Ojala, tietoasiantuntija.
