Kokemuksia

Wilma Juusonen: Sairaanhoitajakoulutus avaa kiinnostavia urapolkuja

Wilma Juusonen kesäisissä maisemissa talon edustalla
Wilma Juusonen valmistui TAMKista sairaanhoitajaksi vuonna 2015. Ennen sairaanhoitajaopintoja hän ehti työskennellä muun muassa toimittajana ja viestintäalan yrittäjänä. Pitkän reppureissun ja vapaaehtoistyön jälkeen hoitoala vei kuitenkin mennessään. "Tämä ei ole vain itsensä uhraamista ja pyyteetöntä auttamista, vaan tämä on haastava ja kiinnostava urapolku, jossa yhdistyvät tieteellinen näyttö ja käytännön soveltaminen", Juusonen kertoo.

Kuka olet?

Olen Wilma Juusonen, 39-vuotias sairaanhoitaja Tampereelta. Valmistuin TAMKista sairaanhoitajaksi keväällä 2015. Tällä hetkellä työskentelen Tampereen kaupungin palveluksessa lastensuojelussa. Teen kolmivuorotyötä, jonka ohessa urheilen ja touhuilen erinäisten taideprojektieni parissa, lähinnä omaksi ilokseni ja muiden järkytykseksi.

Mikä sai sinut kiinnostumaan sairaanhoitajakoulutuksesta?

Olin edellisenä vuonna pitkällä reppureissulla Intiassa, ja halusin kliseisesti pohtia elämäni suuntaa ja tekemiäni valintoja. Aikaisempi urani ja ammattini ei tuntunut enää mielekkäältä ja tiesin, että halusin muutosta, mutta minulle ei ollut täysin selvää, miten ja millaista. Reissusta palatessani hakeuduin ensin vapaaehtoistyöhön saattohoitopotilaiden pariin ja työskentelin vapaaehtoisena puolisen vuotta. Tuo kokemus on edelleen yksi eniten elämääni vaikuttaneista tapahtumista. Alanvaihtajana sain mahdollisuuden tehdä työkokeilun samaisessa paikassa ja viimeistään silloin minulle varmistui, että olen löytänyt loppuelämäni ammatin ja todellisen kutsumukseni ihmisten parista.

Mihin opiskeluaikana kannattaa panostaa?

Perusasioiden hyvään hallintaan kannattaa panostaa. Hoitotyössä on todella tärkeää hallita perusasiat, kuten anatomia ja fysiologia, mikrobiologia, farmakologia sekä lääkelaskut. Nippelitiedon oppii kyllä myöhemmin, mutta ammattitaito rakentuu perusasioiden päälle. Kun ymmärtää kokonaisvaltaisesti ihmiskehon ja mielen toimintaa, pystyy liittämään myöhemmin kumuloituvan tiedon osaksi kokonaisuutta. Tällöin myös pikkuhiljaa lisääntyvä tieto syventää jo opittuja asioita.

Tämän lisäksi hoitotyössä on erittäin tärkeää pohtia työn eettisiä kysymyksiä, vallankäyttöä, vuorovaikutuksellisuutta, osallistamista ja niin edelleen. Kysymällä "miksi" pääsee jo melko pitkälle. Opiskeluaika on oman ammatti-identiteetin perusteiden luomisen aikaa; millainen hoitaja haluan olla? Miksi haluan olla sellainen? Mikä on minun suhteeni ihmisyyteen kuuluviin kipeisiin, monimutkaisiin ja vaikeisiin asioihin, kuten vaikkapa kuolemaan? Vuorovaikutus ja ihmisten kohtaaminen ovat ammattitaidon niin sanottua pehmeää ydintä, ja niitä voi oppia ainoastaan vuorovaikuttamalla ja kohtaamalla. Opiskeluaika on vielä ihmettelyn ja uteliaisuuden aikaa, joten siitä kannattaa nauttia.

Lisäksi kannattaa hankkiutua mukaan kiinnostaviin projekteihin ja hankkeisiin. Suosittelen myös kuulostelemaan hoitotyön uusia tuulia ja perehtymään muuttuviin toimintaympäristöihin sekä uusiin ratkaisuihin, kuten esimerkiksi etäratkaisuihin, koneälyyn tai robotisaatioon. Hoitotyö on valtavassa murroksessa, joten opintojen aikana kannattaa haalia kaikki uusin tieto, kontaktit ja ideat. Harjoittelupaikkojakin kannattaa katsoa avarin mielin, sillä opintojen aikana kokeilu ja erilaisten näkökulmien hankkiminen on tärkeää. Kaikki sairaanhoitajat eivät työllisty vuodeosastoille, päivystyksiin tai leikkaussaleihin. Esimerkiksi kolmas sektori tarjoaa paljon kiinnostavia projekteja ja sairaanhoitajien ammattitaito on tervetullutta kaikkialle, missä on ihmisiä – maalle, merelle ja ilmaan.

Millaisissa työtehtävissä olet toiminut?

Ennen hoitotyön opintoja olen työskennellyt erilaisissa viestinnän tehtävissä muun muassa toimittajana, tapahtumatuottajana, copywriterina ja viestintäalan yrittäjänä. Sairaanhoitajaksi valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt lastensuojelun perhetukikeskuksissa päivystävillä osastoilla, päihdepalveluissa, psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja ihan tavallisella terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Mitä vinkkejä antaisit muille alalle haluaville?

Jos haluaa helpon ja siistin sisätyön, niin sairaanhoitajan työ ei ole sitä. Tämä ei ole vain itsensä uhraamista ja pyyteetöntä auttamista, vaan tämä on haastava ja kiinnostava urapolku, jossa yhdistyvät tieteellinen näyttö ja käytännön soveltaminen. Jos on mahdollista, niin kannattaa hakeutua ihmisten pariin jo ennen opintoja, vaikka juuri vapaaehtoistyöhön. Kaikesta elämänkokemuksesta on hyötyä opinnoissa, sillä kiinnostavista ja empaattisista ihmisistä tulee kiinnostavia ja empaattisia hoitajia.

Hoitotyö tarjoaa todella vaihtelevia työtehtäviä, joten ei kannata lyödä lukkoon omaa urapolkuaan ennen kuin on saanut kokemusta erilaisista paikoista ja tehtävistä. Itsekin valmistuin aikuisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehdosta, mutta niin vain päädyin työskentelemään lastensuojelussa.

Haluaisitko sanoa vielä jotakin muuta?

Jos elämäntilanne vähääkään sallii, niin kannattaa hankkia myös kansainvälistä kokemusta. Ulkomaanvaihto opettaa paljon sellaista, mitä ei koulussa voi oppia, esimerkiksi suvaitsevaisuutta, sensitiivisyyttä, ongelmanratkaisukykyä ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Se lisää itseluottamusta, kun huomaa, että pärjää, vaikka kukaan ei olekaan kädestä pitelemässä. Mitä kauemmas matkustaa, sitä lähemmäs pääsee hoitotyön perusydintä; ihmiselämän kunnioittamista ja kärsimyksen lieventämistä. Modernin teknologian ulottumattomissa sairaanhoitajan työvälineitä ovat kädet, silmät, korvat, suu ja sydän – ja niiden käyttö on syytä hallita siinä missä tippalaskurikin.

Tutustu tarkemmin:

Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma, päivätoteutus

Sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma, monimuotototeutus