Tausta
Kiireellinen sijoitus on lastensuojelulain mukainen, välittömän vaaran tunnistamiseen ja arviointiin pohjautuva lastensuojelun viimesijainen toimenpide. Tutkimus paikantuu yhteiskunnallisesti ajankohtaiseen tilanteeseen, jossa nuoret ovat ikäryhmäänsä nähden yliedustettuina lastensuojelun kiireellisissä sijoituksissa. Vuonna 2020 sen kohteena oli 0.9 prosenttia 15–17-vuotiaista ja erityisesti nuorten kiireellisten sijoitusten määrä jatkaa kasvuaan vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi nuorten yliedustavuus niin lastensuojelun avohuollon asiakkuuksissa kuin muissa kodin ulkopuolisissa sijoituksissa (Forssell & Kuoppala 2021) saa pohtimaan, mitä tekijöitä ilmiön taustalla on. Kuitenkin tutkimustieto kiireellisistä sijoituksista on niukkaa niin Suomessa (esim. Heino 2020; Lamponen 2022; Lamponen 2016) kuin kansainvälisestikin (ks. Héberta ym. 2018; Storhaug & Kojan 2016; Wattenberg ym. 2004).
Tavoite ja tehtävät
Tutkimuksen tavoite on tutkia nuoren kiireellisen sijoituksen ilmiötä monella eri tasolla nuoren näkökulmasta. Tutkimus pyrkii vastaamaan moninäkökulmaisesti ja eri aineistoin kysymykseen: mikä tekee nuorten kiireellisen sijoituksen ilmiöstä sen, mitä se on (ja miksi). Tutkimustehtävä on jaoteltu CAIMeR- teorian mukaisesti sen osa-alueisiin, joista kustakin nouseva tutkimuskysymys vastaa yhteen sen osa-alueeseen ja ohjaa osa-artikkeleittain tutkimusjulkaisujen kirjoittamista.
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu kriittiseen realismiin ja siitä kehitettyyn CAIMeR -teoriaan. Sen tavoite on ilmiön laajan ymmärtämisen lisäksi tutkia olosuhteita (Context), joissa kiireellinen sijoitus ajankohtaistuu ja millaisia vaikutuksia (R = results) kiireellinen sijoitus (Intervention) saa aikaan, millaisin mekanismein (Mechanisms) ja kenen toimesta (Actors). Tämän tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat kiireellisen sijoituksen lisäksi sen tarpeen muodostava välitön vaara. Keskeistä syy-seuraussuhteen kausaalisuuden sijaan on kriittisen realismin ymmärrys todellisuuden kerrostuneisuudesta ja ihmisen toiminnasta osana sosiaalisen todellisuuden kerrostumia ja sitä kautta kausaalisuus on pikemminkin generatiivista, tapahtumien ja systeemien välisiä suhteita. (Pawson & Tilley 1997, Kazi 2003.)
Tutkimus paikantuu metodologisesti kanssatutkimuksen, narratiivisen tutkimuksen ja valtaistavan arviointitutkimuksen perinteisiin. Tutkimuksen aineistona on yhden suuren kaupungin vuonna 2017 kiireellisesti sijoitettujen 16-17- vuotiaiden (N=61) nuorten lastensuojelun dokumentteja sekä 16–17-vuotiaina kiireellisesti sijoitettujen nuorten ja lapsen asioista vastaavien sosiaalityöntekijöiden haastatteluja. Haastattelujen lisäksi aineistonkeruussa nuorten kanssa hyödynnetään digitaalisen tarinankerronnan luovaa ja toiminnallista menetelmää. Tutkimuksessa tuotettua video- ja kuvamateriaalia tullaan nuorten suostumuksella hyödyntämään myös tutkimustulosten popularisoinnissa.
Vaikuttavuus
Tutkimus tuottaa uutta, monipuolista ja ajankohtaista tietoa nuorten kiireellisten sijoitusten ilmiöstä, kiireellisten sijoitusten vaikutuksista ja vaikutuksia aikaansaavista mekanismeista. Sen myötä pystytään arvioimaan mahdollisesti sitä, mitä asioita olisi kehitettävä niin lastensuojelun asiakkuuden kuin kiireellisen sijoituksen aikana ja toisaalta pohtimaan sitä, mitä jo vaikuttavaa intervention aikana tapahtuu ja mistä onnistumiset rakentuvat. Lastensuojeluun liittyvän tiedon lisäksi tutkimuksen tuottama tieto on erittäin merkityksellistä, sillä se auttaa arvioimaan ylipäänsä lastensuojelun sekä muiden nuoriin kohdistuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta suhteessa nuorten tarpeisiin ja hyvinvointiin. Tutkimuksen popularisoinnilla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisesti nuoriin ja lastensuojeluun liittyvään keskusteluun.
Rahoituslähde
Alli Paasikiven säätiö 1.1.2023-31.12.2023