Sijaishuollon laadun ja epäkohtien määrittyminen ja arviointi lastensuojelulaitoksissa

Sosiaalityön väitöskirjatutkimus

Väitöstutkimuksessa tarkastellaan sijaishuollon laadun ja epäkohtien määrittymisen ja arvioinnin käytäntöjä lastensuojelulaitoksissa. Tutkimuksessa kysytään, mitä sijaishuollon laadulla ja epäkohdilla tarkoitetaan ja miten toimivat ne käytännöt, joilla pyritään ylläpitämään laatua sekä tunnistamaan epäkohtia ja poistamaan niitä. Lisäksi tutkimus valottaa sitä, miten edellä mainitut käytännöt määrittelevät lastensuojelun institutionaalista tehtävää sekä yhteiskunnallista paikkaa. Tutkimuksessa keskitytään lisäksi erityisesti laillisuusvalvonnan, oikeudellisen säätelyn ja lastensuojelun sijaishuollon käytännön väliseen suhteeseen ja mahdollisiin ristiriitoihin. 

Lainsäädännön ja arkisen sijaishuollon käytännön välillä on tunnistettu olevan jännitteitä, jotka paikantuvat muun muassa tavanomaisten kasvatuskeinojen ja lastensuojelulain mukaisen rajoittamisen väliseen epäselvyyteen. Erityisesti lapsen oikeuksien vahvistuminen on haastanut tarkastelemaan laatua ja epäkohtia lastensuojelussa, ja onkin tärkeää tutkia sitä, miten tätä normistoa tulkitaan osana lastensuojelun käytäntöjä.

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida lastensuojelun tehtävän ja laadun määrittelyn ja ylläpitämisen käytäntöjä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä laatu ja epäkohdat sijaishuollossa ovat ja miten niitä määritellään? 2) Millaiseksi lastensuojelun tehtävä ja paikka määrittyy laitoshoitoa arvioivissa yhteiskunnallisissa käytännöissä? Aineisto koostuu eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, aluehallintovirastoissa ja lastensuojelulaitoksissa työskentelevien ammattilaisten yksilöhaastatteluista sekä heidän työssään tuottamasta kirjallisesta materiaalista, kuten tarkastuspöytäkirjoista, omavalvontasuunnitelmista sekä hyvää kohtelua koskevista suunnitelmista.

Tutkimuksen teoreettinen ja metodologinen kontribuutio liittyy lastensuojelun institutionaalisen tehtävän ja laadun teoretisointiin ja käsitteelliseen tarkentamiseen sekä sosiolegaalisen tutkimuksen kehittämiseen osana sosiaalityön tutkimuskeskusteluja. Tutkimuksen yhteiskunnallisen ja käytännöllisen vaikuttavuuden näkökulmista lastensuojelun tehtävän, arjen ja sitä määrittävien normien yhteensovittamisen haasteiden tunnistaminen ja analysointi mahdollistaa parhaimmillaan lainsäädännön, valvontakäytäntöjen ja lastensuojelun ammatillisen toiminnan kehittämisen siten, että lasten hyvinvointia pystyttäisiin tukemaan entistä paremmin lastensuojelussa. Tutkimusaiheen ajankohtaisuutta ja merkittävyyttä lisää Sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämä lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistus. 

Kunnallisalan kehittämissäätiö, Olvi-säätiö