På svenska nedan.
Nuorten poliittisen osallistumisen väheneminen ja eriytyminen eri taustoista tulevien välillä heikentävät monia länsimaisia demokratioita. Suomenruotsalaiset – toisin kuin useimmat etniset vähemmistöt – kuitenkin osallistuvat politiikkaan järjestelmällisesti aktiivisemmin kuin suomenkieliset suomalaiset. Tämä osallistuminen ei synny tyhjiössä, ja siksi Venla Hannuksela tutkii sen kehitystä vertailemalla suomenkieliseen enemmistöön ja ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluvia 15–18-vuotiaita.
Erityisesti Hannuksela tutkii nuorten uskoa omiin kykyihinsä ymmärtää politiikkaa ja vaikuttaa siihen. Tämä niin kutsuttu sisäinen kansalaispätevyys on yksi tärkeimmistä poliittisen osallistumisen motivaattoreista, jonka väitöstutkimus osoittaa myötävaikuttavan myös suomenruotsalaisten korkeampaan poliittiseen osallistumisasteeseen.
Nuorten poliittinen kehitys eli poliittinen sosialisaatio tapahtuu pääosin perheissä, ystäväpiireissä, kouluissa, median kautta ja sosiaalisissa yhteisöissä kuten harrastusryhmissä. Näiden toimijoiden ei tarvitse välittää kirjaimellisen poliittista tietoa ollakseen poliittisesti merkityksellisiä, vaan esimerkiksi tapa kohdata nuori vaikuttaa poliittisten asenteiden kehitykseen. Poliittista sosialisaatiota puolestaan voivat ohjata erilaiset taustaominaisuudet, kuten vähemmistöasema.
– Vähemmistöaseman aiheuttama haavoittuvaisuus saattaa vahvistaa vähemmistöjen sisäistä yhteenkuuluvuutta ja lisätä tarvetta painottaa aktiivista kansalaisuutta. Toisaalta eri vähemmistöt ovat keskenään hyvin erilaisessa asemassa esimerkiksi taloudellisten mahdollisuuksien ja valtion tarjoaman suojan suhteen, Hannuksela kertoo.
Yhteenkuuluvuuden tunne parantaa poliittista keskustelua
Hannukselan tutkimustulokset vahvistavat käsitystä vähemmistöjen yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ruotsinkielisillä nuorilla havaitaan vahvempia yhteisöön kuulumisen kokemuksia ja vähemmän yksinäisyyttä kuin suomenkielisillä. Tutkimus myös osoittaa näiden tekijöiden yhteyden nuorten sisäiseen kansalaispätevyyteen. Toisaalta ruotsinkieliset nuoret eivät osallistu kansalaistoimintaan suomenkielisiä enemmän eivätkä luota ihmisiin yleisesti voimakkaammin.
Väitöskirjan mukaan yhteisöön kuulumisen kokemuksilla on merkitystä paitsi suoraan suhteessa sisäiseen kansalaispätevyyteen, myös poliittisen keskustelun syntymisen kannalta.
– Mitä vahvemmin nuoret kokevat kuuluvansa luokkayhteisöönsä, sitä paremmaksi he kokevat luokan poliittisen keskusteluilmapiirin. Hyvään poliittiseen keskusteluilmapiiriin kuuluvat mahdollisuus keskustella politiikasta avoimesti ja turvallisesti sekä mielipiteiden moninaisuuden kunnioittaminen.
Tällainen keskusteluilmapiiri on Hannukselan tutkimuksen perusteella yhteydessä sisäiseen kansalaispätevyyteen ja aiemman tutkimuksen mukaan myös moniin muihin poliittisen osallistumisen taustatekijöihin. Toisin sanoen ryhmäytymiseen panostaminen on myös panostus nuorten poliittiseen kiinnittymiseen, niin enemmistöillä kuin vähemmistöillä.
Väitöstilaisuus perjantaina 27. kesäkuuta
PM (politices magister) Venla Hannukselan politiikan tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Political Self-Efficacy Development within a Minority: The Causes and Consequences of Political Self-Efficacy among Swedish-Speaking Finnish Adolescents tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 27.6.2025 kello 12 alkaen yliopiston Päätalolla, salissa D11 (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Ellen Claes KU Leuven-yliopistosta Belgiasta. Kustoksena toimii professori Elina Kestilä-Kekkonen Tampereen yliopistosta.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä
***
Venla Hannuksela: Skolans diskussionskultur och socialt kapital stärker svenskspråkiga ungdomars förtroende för sin politiska förmåga
Politices magister Venla Hannuksela undersöker i sin doktorsavhandling varför finländska ungdomar som tillhör den svenskspråkiga minoriteten har större tilltro till sin förmåga att förstå och påverka politik än finskspråkiga ungdomar. Forskningen identifierar två förklaringar: ett öppnare politiskt diskussionsklimat i svenskspråkiga skolor och starkare sociala gemenskaper bland svenskspråkiga. Även om minoritetsstatus delvis förklarar situationen för svenskspråkiga ungdomar, kan satsningar på politiska diskussioner i skolor och på att motverka ungas ensamhet stärka alla ungdomars möjligheter till politiskt deltagande.
Minskande och ojämlikt politiskt deltagande bland unga från olika bakgrunder försvagar många västerländska demokratier. Finlandssvenskar – till skillnad från de flesta etniska minoriteter – deltar dock mer aktivt och systematiskt i politiken än finskspråkiga finländare. Detta deltagande utvecklas inte i ett vakuum, och därför jämför PM Venla Hannuksela ungdomar i åldern 15–18 år från både den finskspråkiga majoriteten och den svenskspråkiga minoriteten.
Hannuksela fokuserar särskilt på ungdomars tilltro sin egen förmåga att förstå och påverka politik. Denna så kallade politiska självtillit är en av de viktigaste drivkrafterna för politiskt deltagande, och avhandlingen visar att den också bidrar till finlandssvenskarnas högre politiska deltagande.
Ungas politiska utveckling – eller politiska socialisation – sker främst i familjen, vänkretsen, skolan, genom medier och i sociala gemenskaper som fritidsgrupper. Dessa aktörer behöver inte förmedla bokstavlig politisk information för att vara politiskt betydelsefulla – till exempel påverkar sättet att bemöta unga utvecklingen av politiska attityder. Politisk socialisation kan också påverkas av bakgrundsfaktorer som minoritetsstatus.
– Den sårbarhet som minoritetsstatus medför kan stärka den interna sammanhållningen inom minoritetsgrupper och öka behovet av att betona aktivt medborgarskap. Samtidigt befinner sig olika minoriteter i mycket olika situationer, till exempel vad gäller ekonomiska resurser och statligt skydd, säger Hannuksela.
Känslan av samhörighet förbättrar den politiska diskussionen
Hannukselas forskningsresultat bekräftar bilden av en stark känsla av samhörighet inom minoriteter: svenskspråkiga ungdomar upplever i högre grad gemenskap och mindre ensamhet än finskspråkiga. Studien visar också att dessa faktorer hänger samman med ungas politiska självtillit. Däremot deltar svenskspråkiga ungdomar inte mer i medborgaraktivitet än finskspråkiga, och de har inte heller generellt sett större förtroende för andra människor.
Enligt avhandlingen kan upplevelser av gemenskap förstärka politisk självtillit inte bara direkt, utan också genom att förbättra möjligheter att diskutera politik.
– Ju starkare ungdomar känner att de hör till sin klassgemenskap, desto mer sannolikt är det att de upplever att samhällsfrågor kan diskuteras på ett tryggt sätt där olika åsikter respekteras.
Enligt Hannukselas resultat hänger ett sådant diskussionsklimat i sin tur samman med politisk självtillit och enligt tidigare forskning även med många andra faktorer bakom politiskt deltagande – med andra ord är satsningar på gemenskapskänslor också satsningar på ungas politiska engagemang, både bland majoriteter och minoriteter.
Disputation fredagen den 27 juni
Venla Hannukselas doktorsavhandling i statsvetenskap, Political Self-Efficacy Development within a Minority: The Causes and Consequences of Political Self-Efficacy among Swedish-Speaking Finnish Adolescents, försvaras offentligt vid Fakulteten för ledarskap och ekonomi vid Tammerfors universitet fredagen den 27 juni 2025 kl. 12.00 i sal D11 i universitetets huvudbyggnad (Kalevantie 4, Tammerfors). Opponent är biträdande professor Ellen Claes från KU Leuven i Belgien och kustos är professor Elina Kestilä-Kekkonen från Tammerfors universitet.