Ajassa

Tero Joronen on Tampereen yliopiston Vuoden keksijä

Tero Joronen.
Tampereen yliopiston innovaatiopalvelut valitsi Vuoden keksijäksi 2020 tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan Industry Professor Tero Jorosen. Intohimoinen keksijä kannustaa kaikkia arjen keksintöihin – ja mukaan ratkaisemaan ilmastonmuutosta.

Tero Joronen on ollut kuluneen vuoden aikana keksijänä kymmenessä eri energiantuotannon tehokkuutta parantavassa keksinnössä, joko ainoana keksijänä tai osana keksijätiimiä. Tampereen yliopiston innovaatiopalvelut palkitsi hänet Vuoden keksijä -tunnustuspalkinnolla kiitoksena aktiivisesta työstä innovaatiotoiminnan parissa. Palkinto jaettiin nyt ensimmäistä kertaa.

– Tero Jorosen osuus kaikista keksintöilmoituksista ja tarkkuus, jolla keksinnöt oli kuvattu, olivat perusteina Vuoden keksijän valinnalle. Yleisesti halusimme palkinnolla nostaa keksijöiden ja keksintöilmoituksen arvostusta korkeakouluyhteisössä, innovaatioasiantuntija Jan Kolkkinen kertoo.

– Mahtavaa saada huomiota omalle työlle. Pidän tätä tärkeänä tunnustuksena kaikille keksijöille. Toivon, että tämä innostaisi koko henkilökuntaa ja opiskelijoita keksimisen pariin. Parasta on se, että tämä innostaa minuakin jatkamaan eteenpäin, Tero Joronen kiittelee.

Keksintöjään Joronen ei voi kuvata yksityiskohtaisesti, sillä ne ovat salaisuuksia.

– Keksintöjen aiheet liittyvät laajalle alueelle. Biomassan pesuun, höyryräjäytysprosessiin, hiilidioksidin hyödyntämiseen ja talteenottoon sekä energianvarastointiin. Energianvarastoideassa pyritään tekemään kausienergiavarastoja, joilla on korkea kapasiteetti ja ulostulolämpötila. Menetelmässä yhdistetään myös aurinkolämpö kausivarastoon, ideana on tehokkaasti säilöä kesän lämpöä talvipakkasille, Joronen kertoo.

Luovuutta, mielikuvitusta, analyyttista otetta

Keksinnöt – niin tieteelliset kuin arkisemmatkin – ovat Tero Jorosen intohimo, työ ja harrastus. Ideoita syntyy itsekseen pohtimalla ja keskusteluissa kollegojen kanssa, usein huumorin höystämänä.

– Pohdin jatkuvasti parannuksia erilaisiin prosesseihin. Olen muun muassa tehnyt kaksi kännyköihin liittyvää keksintöä Nokialle. Yleensä kerään riittävästi alueen tietoa ja ymmärrystä ja pyrin ratkaisemaan alueen oleellisen ongelman. Keksintöjen tekeminen vaatii hiukan hulluttelua ja leikkisyyttä, Joronen sanoo.

Keksijän on osattava katsoa ilmiöitä ja nähdä, miten asian voisi tehdä eri tavalla, tai miten siihen voisi yhdistää siihen joitain toisia ratkaisuja tai elementtejä muualta. Myös mielikuvitusta tarvitaan.

– Lapsesta asti olen halunnut luoda omia ratkaisuja. Esimerkiksi lennokit suunnittelin nuorena itse. Harrastan myös näyttelemistä ja näytelmäkirjoittamista sekä musiikkia ja lukemista. Kaikki ne ruokkivat mielikuvista. En ole erityisen systemaattinen ja kaavamainen ihminen, vaikka lähestynkin ongelmia usein analyyttisesti. Ehkä pidän keksimistä ja luovuutta lahjana, joka kyllä on monella, ei vain harvoilla. Ehkä sitä voisi enemmän viljellä, teekkarihengessä on parhaimmillaan jotain hyvin luovaa ja hulvatonta.

– Jokainen voi olla keksijä. Meissä jokaisessa on potentiaalia keksimiseen. Keksintöjä voi tehdä kotona joka päivä, miten voisin tehdä paremmin vaikkapa siivousta tai ruuanlaittoa. Töissä ehdotin muun muassa kahvin annosteluun mittalasia, jossa voi mitata vaikkapa kahdeksan kuppia kerralla – aikaa säästyy. Maailma ei ole koskaan valmis: tehdään siitä parempi, pienin askelin, joka päivä voi keksiä jotain uutta.

Tieteellinen tieto on keksijän tärkeä työkalu

Tero Joronen korostaa, että vaikka luovuus ja mielikuvitus ovat keksijän tärkeitä ominaisuuksia, tieteellinen tieto on tärkeä rakennuspalikka keksijän työkalupakissa. Parhaimmillaan tiede ja innovatiivisuus yhdistyvät ratkaisemaan suuria ja pieniäkin yhteiskunnallisia ongelmia.

– Itse olen nykyään erityisen motivoitunut ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen, erityisesti kasvihuonepäästöjen vähentämiseen. Onneksi yliopisto ja professuuriani rahoittava Valmet tukevat myös tätä suuntaa. Tarvitaan myös yhteistyötä yritysten ja akatemian välillä. Startupit voivat olla tässä tärkeässä roolissa, mutta ei pidä unohtaa olemassa olevia suuriakin yrityksiä, joilla on toimivat menetelmät tuotteistamisessa, markkinoinnissa, myynnissä, tuottamisessa ja jakelussa, Joronen sanoo.

Oman roolinsa konkreettisesti yrityksen ja akatemian rajapinnassa Joronen kokee erinomaiseksi keksintöjen syntymisen suhteen.

– Tässä on sopivasti järjestystä ja kaaosta puolin ja toisin, jotta uusia asioita voi syntyä. Parhaimmillaan tutkimustieto voi hyödyttää yhteiskuntaa luomalla uutta liiketoimintaa, tehokkaampia prosesseja, terveyttä ja hyvinvointia. Rakenteita, jotka tukevat hedelmällisen vuorovaikutuksen lisääntymistä laajasti yhteiskunnan ja yliopiston välillä on tuettava. Vertaisarvioitujen julkaisujen lisäksi myös muun muassa patentteja, kehittynyttä liiketoimintaa, yhteiskunnallista vaikuttavuutta kuten julkisen sektorin kustannussäästöjä, koetun ja mitatun hyvinvoinnin tuloksia pitäisi pystyä arvioimaan tiedeyhteisön tuloksina. Voisiko keksinnön pohjalta syntynyttä liikevaihtoa arvioida? Tai yhteiskunnallisesti merkittävän sosiologisen teorian vaikuttavuutta ottaa huomioon? Joronen pohtii.

Teksti: Sanna Kähkönen
Kuva: Jonne Renvall

Uusimmat uutiset kategoriassa Ajassa

Uusimmat uutiset