Rakkausavioliittojen yleistymistä arabimaissa tarkastellaan useimmiten yksilöllistymisen ja paikallisten sukupuolinormien haastamisen näkökulmasta. Nasser El-Dinen etnografinen tutkimus Ammanin nuorten aikuisten parissa osoittaa, että tämä viitekehys sivuuttaa paikallisesti merkittäviä rakkauden muotoja, jotka sen sijaan kytkeytyvät arjen relationaalisiin ja sukupuolittuneisiin käytäntöihin.
Tutkiessaan pääasiassa korkeakoulutettujen ja keskiluokkaisten jordanialaisten ja syyrialaisten seurustelu- ja avioliittokokemuksia Nasser El-Dine havaitsi, että rakkautta parisuhteissa koetaan erityisesti arjen jakamisen ja huolenpidon eri muotojen kautta.
Jaetut hetket, etenkin yhdessä asuminen, syöminen ja nukkuminen, vahvistavat kiintymystä. Rakkaus näyttäytyy myös voimana, joka saa ihmiset tekemään asioita toistensa puolesta sekä osoittamaan huolenpitoa. Arjen sukupuolittunut työnjako – kodinhoito ja perheen elättäminen – koettiin tapana ilmaista rakkautta huolehtimalla puolisosta.
– Näitä arkisia jakamisen ja huolenpidon muotoja pidettiin usein hyvin romanttisina, tutkija toteaa.
Tutkimus tarkastelee myös rakkauden suhdetta parisuhteiden valtasuhteisiin ja niiden neuvotteluun. Rakkauden koettiin vaikuttavan valtasuhteisiin erityisesti siksi, että se koettiin voimana, joka saa ihmiset tekemään uhrauksia ja kompromisseja. Arjessa aviopuolisot eivät kuitenkaan useinkaan olleet valmiita uhrauksiin, jotka olisivat merkittävästi horjuttaneet vakiintuneita sukupuolirooleja. Lisäksi rakkauden kytkeytyminen arkiseen huolenpitoon osaltaan vahvistaa avioliiton valtarakenteita, joissa miehet toimivat perheen elättäjinä ja naiset keskittyvät kodinhoitoon.
Tutkimus auttaa ymmärtämään niin sanotun “perinteisen avioliiton” jatkuvaa suosiota Jordaniassa ja laajemmin MENA-alueella. Vaikka järjestetyt avioliitot ovat nykyään harvinaisia erityisesti kaupunkien koulutetun keskiluokan keskuudessa, ei yleisesti pidetä hyväksyttävänä, että parit tutustuvat toisiinsa itsenäisesti – seurustelu tapahtuu perheiden valvonnassa. Suuri osa nuorista aikuisista uskoi, että tällaiset perinteiseksi kutsutut liitot voivat toimia, koska kiintymys ja rakkaus kehittyvät vähitellen kihlauksen ja avioliiton myötä arjen jakamisen kautta.
Arjen jakamiseen ja sukupuolittuneisiin huolenpidon muotoihin kytkeytyvä rakkaus ei kuitenkaan ollut tärkeää vain niille nuorille aikuisille, jotka suosivat perinteistä avioliittotapaa. Myös vapaamieliset nuoret parit, joista osa asui yhdessä ennen avioliittoa, kokivat sen romanttisena.
– Näin tutkimus tuo esille yhtäläisyyksiä näiden näkemyksiltään muuten hyvin erilaisten nuorten aikuisten tavoissa kokea rakkautta, Nasser El-Dine kiteyttää.
Sandra Nasser El-Dine on kotoisin Kuopiosta, ja työskentelee tällä hetkellä tutkijana MIGDIA-tutkimushankkeessa.
Väitöstilaisuus perjantaina 25. huhtikuuta
Yhteiskuntatieteiden maisteri Sandra Nasser El-Dinen sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja When Loving is Giving: Caring practices as ‘doing’ love in Jordanian and Syrian young adults’ intimate relationships in Amman tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 25.4.2025 kello 12 Päätalon luentosalissa D 11 (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Samuli Schielke Leibniz-Zentrum Moderner Orientista. Kustoksena toimii professori Laura Huttunen yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.