Väitöskirjassaan Salla Fjällström tutki varhaiskasvatukseen osallistumisen esteitä. Varhaiskasvatuksen merkitys koulutuspolun ensimmäisenä portaana on korostunut yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja varhaiskasvatukseen osallistumista on pyritty lisäämään erilaisin politiikkatoimin. Fjällström tarkasteli, miten osallistumisen esteet muodostuvat suomalaisessa, universalistisessa kontekstissa, jossa kaikilla lapsilla on lain takaama oikeus varhaiskasvatukseen.
Suomessa kunnilla on velvollisuus järjestää varhaiskasvatusta paikallisen tarpeen mukaisesti. Kuntapäättäjillä on kuitenkin paljon valtaa siinä, millä tavoin varhaiskasvatuspalvelut kunnassa järjestetään. Kunnissa päätetään esimerkiksi siitä, kuinka paljon yksityisiä päiväkoteja tuetaan ja missä päiväkodit konkreettisesti sijaitsevat. Kunnat kuitenkin eroavat toisistaan esimerkiksi koon, väestötiheyden ja alle kouluikäisten lasten määrän osalta.
Myös laajemmat yhteiskunnalliset kehityskulut, kuten kaupungistumiskehitys ja syntyvyyden laskusta johtuva lapsimäärän väheneminen, asettavat kuntia erilaisiin tilanteisiin varhaiskasvatuspalvelujen järjestäjinä. Tästä syystä Fjällström keskittyi tarkastelemaan varhaiskasvatukseen pääsyn yhdenvertaisuutta paikallisella tasolla, jossa perheiden tarpeet ja toiveet kohtaavat palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden ehdot.
Väitöstutkimuksen aineisto koostui varhaiskasvatuksen kunnallisten viranhaltijoiden haastatteluista, vanhempien haastatteluista, vanhemmille suunnatusta kyselystä sekä asuinalueiden sosioekonomista rakennetta, kaupunkimaisuutta ja maaseutumaisuutta kuvaavasta tilastollisesta aineistosta. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä.
Universalistinen järjestelmä ei yksin takaa yhdenvertaista pääsyä varhaiskasvatukseen
Fjällström havaitsi tutkimuksessaan, että varhaiskasvatukseen pääsyn esteet ovat monien tekijöiden yhteissumma. Varhaiskasvatukseen pääsyä ei yksiselitteisesti estetty, vaan esteet muodostuivat hienovaraisemmin.
Perheet, joissa vanhempi ei ole työelämässä tai perheeseen ei kohdistu ammattilaisten huolta, saattoivat varhaiskasvatukseen hakiessaan joutua erikseen perustelemaan tarvetta varhaiskasvatuspaikalle ja saada ehdotuksia järjestää lastenhoito muilla tavoin.
Varhaiskasvatukseen pääsy on myös alueellinen kysymys: hyväosaisilla alueilla asuvat lapset osallistuivat päiväkodissa järjestettävään varhaiskasvatukseen muita tyypillisemmin, riippumatta perheen omasta sosioekonomisesta taustasta. Perheet, jotka asuivat kaukana tai hankalan matkan päässä päiväkodista, joutuivat käyttämään aikaa tai rahaa tai lyhentämään työaikaansa pystyäkseen vastaanottamaan tarjotun varhaiskasvatuspaikan.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että varhaiskasvatukseen osallistumisessa ei ole kyse vain varhaiskasvatuksen lainsäädännöstä tai perheiden mieltymyksistä. Varhaiskasvatukseen pääsy edellyttää osalta perheistä enemmän ponnisteluja kuin toisilta.
– Kyseessä on sekä alueellinen että perheen elämäntilanteeseen kytkeytyvä kysymys: kaikilla perheillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia järjestellä arkeaan varhaiskasvatukseen osallistumisen mahdollistamalla tavalla. Jos emme tunnista näitä paikallisesti muodostuvia osallistumisen esteitä, universalistiseksi oletettu järjestelmämme voi ylläpitää eriarvoisuutta esteiden purkamisen sijaan, Fjällström sanoo.
Väitöstilaisuus perjantaina 5. joulukuuta
Kasvatustieteen maisteri Salla Fjällströmin kasvatustieteiden alaan kuuluva väitöskirja Barriers of Access to Early Childhood Education and Care in a Universal Education System - A Relational Approach tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 5.12.2025 kello 13 keskustakampuksella, Päätalon auditoriossa D10b (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Sabine Bollig Trierin yliopistosta. Kustoksena toimii apulaisprofessori Maiju Paananen Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.
Tutustu väitöskirjaan.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.