Professori Marika Kokko kehittää kestäviä ratkaisuja hiilidioksidin hyödyntämiseksi
Marika Kokko tietää, ettei ympäristöä pelasteta pikaratkaisuilla. Hänelle kiertotalouden edistäminen tarkoittaa työtä, jonka aikajänne on pitkä ja jossa etenkin prosessien kehittäminen ja syvempi ymmärtäminen on keskiössä. Tutkimuksissaan hän selvittää hiilidioksidin ohella typen talteenottoa ja sitä, miten niihin liittyviä biologisia prosesseja ja sähkökemiaa voisi yhdistää.
Kokon tutkimusryhmä keskittyy hyödyntämään bioperäistä hiilidioksidia, jota syntyy esimerkiksi biokaasun tai bioetanolin tuottamisessa tai sellun valmistuksessa.
– Tutkimme esimerkiksi sitä, miten mikrobien ja uusiutuvan energian avulla voi tuottaa hiilidioksidista lyhytketjuisia rasvahappoja teollisuuden raaka-aineeksi. Tavoitteena on korvata fossiilisiin raaka-aineisiin pohjautuvia kemikaaleja, Kokko selvittää.
Esimerkiksi syksyllä 2024 alkaneessa Business Finlandin rahoitusta saaneessa isoSUS-hankkeessa Kokon ryhmä kehittää yhdessä Tampereen yliopiston professori Ville Santalan ja muiden konsortion jäsenten kanssa integroitua prosessia, jossa voidaan muuntaa lyhytketjuisia rasvahappoja pidemmiksi yhdisteiksi, joita voidaan käyttää esimerkiksi biomuovin raaka-aineena.
Parhaillaan on käynnissä myös ympäristöministeriön rahoittama BioNH4-hanke, jossa on tarkoitus edistää muun muassa virtsasta peräisin olevan ammoniumtypen biosähkökemiallista talteenottoa jätevesistä. Tuloksia on odotettavissa tänä vuonna. Lopputuotteena syntyvä puhdas ammoniumsulfaatti sopisi muun muassa lannoitteeksi.
– Tällä hetkellä typpi päätyy muun muassa virtsan mukana viemäreihin ja sen poistamiseen jätevesistä käytetään paljon energiaa. Samaa energiaa voisi käyttää typen talteenottoon. Mitä enemmän typpeä saadaan kiertoon sivuvirroista paikallisesti, niin sitä kestävämpää sen tuotanto on. Näin pystytään edistämään myös omavaraisuutta, Kokko sanoo.
Motivaattorina halu tehdä hyvää ympäristölle
Lukiossa Marika Kokolle kirkastui, että hän haluaa lähteä opiskelemaan ympäristötekniikkaa. Ala kiinnosti matemaattisesti lahjakasta Kokkoa myös ympäristönsuojelun näkökulmasta. Häntä motivoi voimakas halu tehdä hyvää ympäristölle. Vuonna 2003 hän aloitti opiskelut Tampereen teknillisessä yliopistossa.
Aiemmin syttynyt kipinä ympäristötekniikkaa kohtaan roihahti ilmiliekkeihin diplomityötä tehdessä.
– Kun pääsin mukaan tutkimusprojekteihin ja labraan, niin kipinä alalle kasvoi. Kokeellinen tutkimus innosti, Kokko sanoo.
Kokko on huomannut, että laboratoriokurssit ja jatko-opinnot eivät enää houkuttele ympäristötekniikan opiskelijoita entiseen malliin.
– Tekniikan alalla opiskelijat siirtyvät työelämään entistä varhemmin. Harvempi opiskelija miettii vakavasti tutkijan uraa, koska heille on niin hyvin töitä tarjolla yliopiston ulkopuolella, Kokko pohtii.
Kokko opettajakollegoineen on tarttunut haasteeseen kokeellisen tutkimuksen täsmäiskuilla eli tarjoamalla motivoituneille opiskelijoille räätälöityjä labratyömahdollisuuksia.
Tutkimusten ohjaaminen oivalluttaa
Viime vuosina tekniikan aloille on aktiivisesti houkuteltu lisää naisia. Kokon omasta tutkimusryhmästä noin puolet on naisia. Etenkin kansainvälisiin tutkijapiireihin kaivataan kokeneita naistutkijoita näyttämään esimerkkiä perheen ja uran yhdistämisestä.
– Ympäristötekniikan kansainvälisillä foorumeilla on mahdollista toimia roolimallina. Meillä alan naistutkijoilla on oma kansainvälinen verkostokin, joka järjestää muun muassa mentorointitapahtumia, hän kertoo.
Monien professorikollegoidensa tapaan Kokko allekirjoittaa sen, että rooli lisää uskottavuutta.
– Professuuri tuo lisää vastuuta, mutta myös lisää vapautta suunnata omaa tutkimusta. Minulle se on antanut lisää varmuutta omasta tutkimuksen painoalueestani.
Kokko mainitsee yliopistolla työskentelyn parhaiksi puoliksi monipuolisuuden ja ihmiset, jotka ovat erittäin innostuneita työstään. Hän nauttii myös opettamisesta ja opinnäytetöiden ohjaamisesta.
– On mukava tukea nuoria, innostuneita tutkijoita, joilla on ura vielä edessä.
Harrastuksena historia
Työn vastapainoksi Marika Kokko harrastaa käsitöitä ja historiaa. Viime aikoina hän on onnistunut nivomaan yhteen pitkäaikaisen kiinnostuksensa historiaan ja rakkautensa käsitöiden tekemiseen. Hän kertoo suorastaan hurahtaneensa rautakautiseen historiaan ja muinaisiin käsityötekniikkoihin.
– Parhaillaan teen itselleni muinaispukua, mutta se on vielä alkuvaiheessa. Neulakinnastekniikkaa ja kuparikoristeiden tekemistä olen harjoitellut tänä syksynä.
Alakouluikäisen poikansa kanssa hän myös kiertelee erilaisia keskiaikatapahtumia ja muinaismarkkinoita ympäri Suomea.
Kuva: Marika Kokon kotialbumi
Marika Kokko
- Bio- ja kiertotalouden professori, Tampereen yliopisto 2024
- Apulaisprofessori bio- ja kiertotaloudessa, Tampereen yliopisto 2020–2024
- Review Editor, Frontiers in Microbiology (Microbiotechnology), 2022–
- Toimittaja, Water Environment Research -tiedejulkaisu, 2020–
- Tenure track -tutkija, Tampereen yliopisto 2016–2020
- Dosentti, biologinen jätevedenkäsittely, LUT-yliopisto 2019–
- Dosentti, bioprosessitekniikka, Tampereen teknillinen yliopisto 2016–2019
- Tutkijatohtori, Freiburgin yliopisto (Saksa) 2014–2016
- Tekniikan tohtori, Tampereen teknillinen yliopisto 2013
- Jatko-opiskelija, Tampereen teknillinen yliopisto 2008–2013
- Vieraileva tutkija, Feng Chian yliopisto Taichungissa (Taiwan) 2011
- Tutkimusapulainen, Tampereen teknillinen yliopisto 2007–2008
- Diplomi-insinööri, Tampereen teknillinen yliopisto 2008
Kirjoittaja: Anna Aatinen
