Pitkäaikaiset nenäoireet, kuten hajuaistin heikkous, nenän tukkoisuus, nenäeritys ja kasvojen paine, ovat väestössä yleisiä. Aikuisväestöstä niitä esiintyy jopa yli neljänneksellä, mutta kroonista sivuontelotulehdusta sairastaa vain noin kolme prosenttia.
Suurimman osan näistä potilaista hoitavat yleislääkärit. Osa lähetetään erikoislääkärin arvioon, jolloin diagnostiikkaa tarkennetaan nenäontelon tähystystutkimuksella ja tarvittaessa vielä kartiokeilatietokonetomografialla. Kuvantaminen kuitenkin altistaa potilaan ionisoivalle säteilylle, ja usein lisätutkimusten löydökset ovat normaaleja.
– Kroonisen sivuontelotulehduksen – myös ”rinosinuiitin” tai ”sinuiitin” – diagnostiikkaan tarvitaan helppokäyttöinen ja turvallinen objektiivinen mittari, jolla tunnistetaan nenäoireisten potilaiden joukosta ne, joilla todennäköisimmin on krooniseen rinosinuiittiin liittyviä löydöksiä myös tarkemmissa tutkimuksissa, Pekka Tamminen kertoo.
Nenän ja sivuonteloiden limakalvo tuottaa typpioksidia (NO). Nenän NO (nNO) on kaasu, jota voidaan mitata kajoamattomasti ilmanäytteestä. Tamminen selvitti väitöstutkimuksessaan, mihin alentunut nNO kroonisen sivuontelotulehduksen yhteydessä liittyy ja onko sillä kliinistä merkitystä. Tutkimuksessa arvioitiin myös potilaiden käyttämän nenäkortisonisuihkeen vaikutusta tuloksiin sekä esiteltiin uusi nNO-mittaustapa toistaiseksi puuttuvien vertailuarvojen tuottamiseksi.
Potilaiden objektiivinen tautitaakka todennettiin toistetulla, vähän säteilyä käyttävällä kartiokeilakuvantamisella (ULD KKTT). Kuvien diagnostista käytettävyyttä verrattiin tavanomaiseen, potilaille ensikäynnillä tehtyyn suuremman sädeannoksen kuvantamiseen.
Tutkimus osoitti, että nNO erottelee potilaat, joiden sivuonteloiden ulosvirtauskanavat ovat avoimet tai ahtautuneet. Ulosvirtauskanavien tilasta saatiin myös lisätietoa vertaamalla nNO-tulosta ennen ja jälkeen nenän limakalvoa supistavan ksylometatsoliini-sumutteen annostelun.
Löydöksen kliinistä merkitystä korosti se, että jopa neljälle viidestä potilaasta, joilla nNO-arvo oli matala, päädyttiin myöhemmin tekemään sivuonteloiden tähystyskirurgiaa. Kortisonisuihkeet eivät juuri vaikuttaneet nNO-tuloksiin.
ULD KKTT -kuvantaminen on laadultaan ja diagnostiselta varmuudeltaan riittävä vähintään 90 prosentille sivuontelotulehdusoireita kokevista potilaista. Sitä tulisikin käyttää oireilevien potilaiden ensisijaisena kuvaustapana, kun leikekuva tarvitaan.
– Terveydenhuollossa on jo paljon astmadiagnostiikkaan käytettäviä typpioksidimittareita. Useilla niistä voi tehdä myös nenän nNO-mittauksia. Nenän typpioksidimittauksella on tulosten perustella hyvä mahdollisuus jatkossa ohjata kroonisista tai toistuvista sivuontelotulehdusoireista kärsivien potilaiden hoitopolkua, Tamminen pohtii.
Pekka Tamminen on valmistunut Tampereen yliopistosta sekä lääketieteen lisensiaatiksi että sittemmin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriksi.
Väitöstilaisuus perjantaina 23. tammikuuta
LL Pekka Tammisen väitöskirja Nasal Nitric Oxide and Ultra-Low-Dose Imaging in Chronic Rhinosinusitis tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 23.1.2026.
Vastaväittäjänä toimii professori Antti Mäkitie Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Lauri Lehtimäki Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.