Muovista ei tarvitse jatkossa pihistellä
– Kuitenkin esimerkiksi elintarvikepakkauksissa käytettävät muovimateriaalit auttavat vähentämään ruokahävikkiä, ja useissa pitkäikäisissä sovelluksissa muovi on materiaalina ominaisuuksiltaan usein ylivertainen muihin vaihtoehtoihin nähden, toteaa Hiipakka, joka toimii muovien jalostusta edistävän EU-hankkeen projektipäällikkönä TAMKissa.
Pirkanmaalla vaikuttavassa EAKR-hankkeessa kehitetään yhdessä VTT:n, Ekokumppanit Oy:n ja yhdeksän pirkanmaalaisen yrityksen kanssa vähähiilisiä materiaali- ja prosessiratkaisuja kalvo-, pakkaus- ja hygieniapaperialojen sektoreille sekä etenkin pirkanmaalaisia yrityksiä palveleva tutkimus-, kehitys- ja pilotointiympäristö. TAMK on hankkeessa mukana perustamassa uutta osaamiskeskusta. Käytännössä tavoitteena on selvittää biopohjaisten, biohajoavien ja kierrätettävien muovikalvojen soveltuvuutta erilaisiin tuoteratkaisuihin.
– Toisena tavoitteena on kehittää uusi matalan kynnyksen toimintaympäristö, tutkimus-, kehitys- ja pilotointiympäristö, pirkanmaalaisten yritysten kasvua ja kilpailukykyä parantamaan.
VTT:llä kehitetään ja prosessoidaan vähähiilisiä materiaaleja, jolloin TAMKin osuudeksi tulee materiaalien tutkimus ja testaus erityisesti materiaaliominaisuuksien, kompostoituvuuden ja biohajoavuuden osalta.
– Olemme hankkeessa perustaneet TAMKiin uutta kompostoituvuus- ja biohajoavuusympäristöä. Lisäksi paperi- ja pakkauslaboratoriossamme on testattu VTT:llä prosessoituja kalvomateriaaleja.
Hanke on todellinen edelläkävijä, sillä tulevan osaamiskeskuksen tapaisia testausolosuhteita ei ole aiemmin Suomessa ollut. Julkisessa hankkeessa ei kuitenkaan tehdä mukana oleville yrityksille tuotekehitystä.
– Jo nyt hanketta ulkopuolelta seuranneilta on tullut kysymyksiä, että vieläkö pääsisi mukaan. Mielenkiinto kertoo siitä, että tällaiselle toiminnalle on selkeä tarve.
Termistö tutuksi
Mikään muovi, oli se sitten biopohjaista, biohajoavaa tai ihan perinteistä, ei kuulu luontoon vaan kiertoon. Kuluttajalla on monesti vääränlainen käsitys biohajoavista ja -pohjaisista tuotteista. Hiipakan mukaan biohajoava-termin koetaan usein olevan lupaus siitä, että tuotteen voisi jostain syystä heittää luontoon.
– Jos esimerkiksi muovisessa take away -mukissa lukee biohajoava, se on tiettyjen standardien mukaisesti laitosolosuhteissa biohajoava, mutta luonnossa se ei hajoa.
Myös termi biomuovi on monitulkintainen: sillä voidaan tarkoittaa biopohjaista muovia, biohajoavaa muovia tai näitä molempia yhdessä. Esimerkiksi sokeriruo’osta valmistettu polyeteeni on biopohjainen, mutta se ei ole biohajoava.
– Tällöin materiaali ei tule öljystä vaan biopohjaisesta sokeriruo'osta. Silti se on samaa polyeteeniä kuin perinteinen pussimateriaali, eikä hajoa.
Vastaavasti käytössä on täysin fossiilisista raaka-aineista valmistettuja materiaaleja, jotka kuitenkin ovat biohajoavia. Tällainen materiaali on siis biohajoava, mutta ei biopohjainen ja se luokitellaan kuuluvaksi biomuoveihin. Biojätteelle tarkoitetut biopussit ovat usein tärkkelyksestä valmistettuja ja siten biopohjaisia ja lisäksi biohajoavia. Ja jotta käsitesoppa olisi valmis, heitetään mukaan vielä kompostoituvuus: se kun on eri asia kuin standardin mukainen biohajoaminen.
– Kompostoituvuustestauksessa tarkastellaan sitä, kuinka muovikalvo kontrolloidussa kompostiympäristössä hajoaa palasiksi ja häviää kompostiin niin, että sitä ei voi silmin havaita. Biohajoamisessa puolestaan tarkastellaan materiaalin muuttumista laboratorio-olosuhteissa biomassaksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi, mitataan muodostuvaa hiilidioksidia ja sitä kautta määritellään materiaalin biohajoavuutta.
Kontissa raakaa kompostointia
Jo nyt kalvonvalmistajien tuotevalikoimaan kuuluu biohajoavia pusseja, ja ne ovatkin löytäneet kuluttajien käyttöön. Jätehuolto ei kuitenkaan ole vielä valmis tällaiselle tuotteelle, vaan biohajoavat pussit usein haittaavat jätehuollon prosesseja.
PIHI-hankkeen tämänhetkinen näkyvin saavutus TAMKissa on kontissa, johon on kehitetty kompostoituvuusympäristö. Kontissa on kompostoreita, joilla tehdään hajoamistestausta standardiolosuhteissa. Yksi kompostoituvuustesti kestää 12 viikkoa. Kompostin toimivuutta seurataan muun muassa lämpötila- ja happianturein.
Kokeen päätteeksi hajonneen pakkausmateriaalin määrä selvitetään ja kompostin laatu tarkistetaan erilaisilla testeillä.
– Kompostointitestaus on raakaa työtä. Jätehuollosta haetaan raakaa, murskaimen läpi mennyttä kompostimateriaalia. Se seostetaan tietyllä tavalla hakkeen kanssa. Tämän massan sekaan upotetaan testimateriaalit, ja niiden hajoamista siis monitoroidaan ja mitataan eri tavoin. Lisäksi kompostia käännellään tietyin väliajoin kompostin toimivuuden varmistamiseksi.
Tulevaisuuden haavekuva
Hanke on yli puolenvälin, ja Hiipakka myöntää, että paljon positiivisia asioita on saatu aikaan. TAMKissa hankkeen tulokset tulevat tarjoamaan opetuskäyttöön ja projektitöihin työvälineitä, joilla voidaan laajasti viedä eteenpäin vähähiilisten kalvoratkaisujen testausta.
– Vuonna 2021 TAMKilla on mahdollisuus tarjota avoin tuotekehitysympäristö, jonne yritykset voivat tuoda näytteitään testattavaksi. Tilanne on ihanteellinen: voimme olla mukana tukemassa suomalaisia yrityksiä tuotekehitystoiminnassa.
Kuluttajan käytössä vähähiilisiä kalvoja ei hankkeen lopussa ole vielä runsain määrin tarjolla, mutta iso askel kohti vähähiilisiä materiaaleja otetaan PIHI-hankkeen myötä.
– Kuluttajalla kaikki tämä näkyy vasta sitten kun yritykset saavat meiltä osviittaa siitä, onko heidän tuotteensa biohajoava tai kompostoituva. Meidän testaustemme jälkeen yrityksen tie siirtyä vähähiilisiin materiaaleihin on huomattavasti suorempi ja lyhyempi.
PIHI-hanke on Pirkanmaan liiton alainen hanke, jonka rahoitus tulee EU:lta. Kaksivuotinen hanke on alkanut maaliskuussa 2018. Mukana ovat TAMK, VTT, Ekokumppanit Oy ja yhdeksän pirkanmaalaista yritystä. Yrityksissä on mukana materiaalitoimittajia, kalvojen ja kalvomaisten tuotteiden valmistajia, jatkokäyttäjiä ja laitteistotoimittajia. Koko hanketta koordinoi VTT, projektipäällikkö on Jussi Lahtinen.
Teksti: Outi Suoranta
Kuva: Jaakko Saarilampi
