Molièren komedioita on useimmin tarkasteltu luonnekomedioina, joiden komiikka perustuu keskeisten henkilöiden luonteenpiirteiden tuottamaan toimintaan. Ranskalaista hovibalettia puolestaan on tutkittu sekä juhlallisena monarkian propagandan välineenä että hovielämään erottamattomasti kuuluneena viihteenä, jossa erilaiset groteskit, burleskit ja karikatyyrimäiset hahmot saattoivat huvittaa yleisöä.
Balettikomedioissa käytetään sekä puhekomedialle että hovibaletille tunnusomaisia koomisuuden tuottamisen keinoja, mutta aiemmasta tutkimuksesta poiketen Minna Hagmanin väitöstutkimuksen tavoitteena on ollut vastata kysymykseen, minkälaista erityistä koomisuutta syntyy, kun tanssivien hahmojen sisääntulot, baletteja sisältävät välisoitot ja puhekomedian kohtaukset asettuvat vastakkain. Tutkimuksessa on otettu käyttöön Giorgio Agambenin vallan ja ihmisyyden suhdetta käsittelevän filosofian käsitteitä osoittamaan, millaisilla tavoilla balettia ja komediaa balettikomedioissa yhdistetään ja minkälaista koomisuutta nämä yhdistämiset tuottavat.
Tutkimuksessaan Hagman osoittaa, että balettikomedioiden koomisuuden ytimessä on niin hovibaleteissa kuin tanssiaisissakin käytetyn ”kauniin tanssin” merkitys Ludvig XIV:n valtakaudella. Tanssitaito oli tuolloin välttämätön osa aatelista elämäntapaa ja sen ajateltiin olevan keino ilmentää ihmisyyttä jaloimmassa muodossaan. Tanssitaidon itsensä esittäminen koomisena ei näin ollen tullut kysymykseen ainakaan, jos tanssijana oli aatelinen henkilö. Sen sijaan alempien säätyjen henkilöhahmot saatettiin tehdä naurunalaisiksi esittämällä heidät yrittämässä tanssia ”jaloa tanssia”.
– Balettikomedioissa juuri baletit edustavat kuninkaan valtaa ja koomisuus syntyy esimerkiksi siitä, miten komedian henkilöt suhtautuvat tanssiin ja tanssiviin henkilöihin tai siitä, miten baletit liittyvät tai ovat liittymättä komedian tapahtumiin, Hagman toteaa.
Tutkimuksen perusteella Hagman väittää, että balettikomedioille ominainen koomisuus syntyy aikansa tavoille nauravan puhekomedian ja hoviaatelin elämäntapaan kuuluvan baletin yhteentörmäyksissä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan katkoksia esityksen luomaan todellisuusilluusioon. Nämä katkokset suuntaavat yleisön huomion esityksen keinoihin ja siihen, miten baletin ja komedian yhdistämisen haaste on ratkaistu, tai miten sen ratkaiseminen osoittautuu mahdottomaksi.
Väitöstilaisuus torstaina 23. lokakuuta
Filosofian maisteri Minna Hagmanin kirjallisuustieteen alaan kuuluva väitöskirja Impossibility, Impotentiality, Inoperativity: The comicality of juxtaposing ballet and comedy in Molière’s comédies-ballets interpreted through Giorgio Agamben’s philosophy tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Julia Prest St Andrewsin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Sari Kivistö Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.