Jätevesilietettä, joka on yhdyskuntajätevesien käsittelyn sivutuote, on maataloudessa jo kauan pidetty arvokkaana raaka-aineena sen runsaan ravinnepitoisuuden takia. Oikein käsiteltynä sitä voidaan hyödyntää lannoitteena ja maanparannuksessa. Jätevesilietteiden suuret mikromuovipitoisuudet voivat kuitenkin olla haitallisia ympäristölle.
Mikromuovit ovat pieniä, alle 5 millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Ne voivat olla peräisin suuremmista, ajan myötä hajonneista muoviesineistä, tai alun perin pienikokoisista muovihiukkasista, joita käytetään esimerkiksi kosmetiikassa. Mikromuovit säilyvät luonnossa erittäin pitkään ja niistä vapautuvat tai niihin imeytyvät kemikaalit voivat tehdä niistä myrkyllisiä.
Käsitellyn jätevesilietteen lisääminen maaperään voi levittää mikromuovia ympäristöön. Tämä aiheuttaa merkittäviä riskejä ekosysteemeille. Lisääntyneen ympäristöhuolen näkökulmasta tutkimustieto jätevesilietteen mikromuoveista on välttämätöntä, jotta mahdollisia haittavaikutuksia voidaan arvioida. Tieto on tarpeellista myös epäpuhtauksia vastaan suunnatun sääntelyn edistämiseksi. Mikromuovitutkimuksiin liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä.
Väitöstutkimuksessaan Maria Clara Lessa Belone selvitti jätevesilietteen mikromuovianalyysiin liittyviä epävarmuustekijöitä sekä mahdollisia muutoksia, jotka itse analyysi voi aiheuttaa muovihiukkasiin ennen mikromuovien tunnistamista.
Hänen mukaansa orgaanisen ja epäorgaanisen aineen esiintyminen jätevesilietteessä ja polymeerien mahdollinen hajoaminen ennen analyysivaihetta tekee mikromuovien erottamisen muista hiukkasista uskomattoman hankalaa. Esimerkiksi Raman-spektroskopialla analysoituna polyamidi, tekstiilituotteissa laajasti käytetty polymeeri, voidaan helposti tulkita orgaaniseksi aineeksi, kuten kynneksi. Raman-spektroskopia on yleinen analyysitekniikka, jota käytetään mikromuovien tutkimuksissa.
– Lisäksi autonrenkaista peräisin olevien kumihiukkasten tunnistaminen on osoittautunut erittäin hankalaksi tyypillisillä mikromuovien analyysimenetelmillä. Nykyiset menetelmät eivät usein ole riittävän kattavia käsitelläkseen jätevesilietteen ja mikromuovien monimutkaista luonnetta, mikä vaikeuttaa käsitystämme jätevesilietteen mikromuovisaasteiden todellisesta laajuudesta, sanoo Lessa Belone.
Maria Clara Lessa Belone on kotoisin Brasilian Belo Horizontesta ja valmistunut materiaalitekniikan diplomi-insinööriksi Tampereen yliopistosta, jossa hän on työskennellyt Muovi- ja elastomeeritekniikan tutkimusryhmässä lokakuusta 2017 alkaen.
Väitöstilaisuus torstaina 19. kesäkuuta
Materiaalitekniikan diplomi-insinööri Mari Clara Lessa Belonen materiaalitieteen ja ympäristötekniikan alaan kuuluva väitöskirja Uncertainties in the Laboratory Analysis of Microplastics in Sewage Sludge: Insights into the Physicochemical Properties of Polymers and the Use of Raman Spectroscopy tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa torstaina 19.6.2025 kello 12 Hervannan kampuksella, Festian Pienessä salissa (Korkeakoulunkatu 8, Tampere).
Vastaväittäjinä ovat tohtori Sebastian Primpke saksalaisesta Alfred Wegener-instituutista (AWI)sekä dosentti Juliana Aristéia de Lima ruotsalaisesta Research Institutes of Swedenista (RISE). Kustoksena toimii professori Essi Sarlin, Tampereen yliopiston Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnasta.