Laulaminen on suosittu harrastus ja tärkeä itseilmaisun kanava. Laulutekniikan oppiminen auttaa hallitsemaan ääntä ja mahdollistaa musiikin tulkitsemisen monipuolisesti ja vakuuttavasti. Laulutekniikan opiskelu voi kuitenkin tuntua haastavalta, eikä asiaa auta laulunopettajien käyttämä kryptinen kieli.
– Fokus, tuki, peittäminen, äänen sijoittaminen, miksti, maski, ylimeno, äänen sisäänhengittäminen – laulunopetukseen liittyy valtavasti vaikeasti tulkittavia käsitteitä. Laulunopettaja saattaa esimerkiksi neuvoa oppilasta hämmästymään tai kokemaan juuret maassa. Useilta laulunopetuksessa käytettäviltä käsitteiltä puuttuu määritelmä. Tämä voi johtua siitä, että tutkittu tieto ihmisäänen toiminnasta on levinnyt vasta viimeksi kuluneina vuosikymmeninä, kertoo vokologi ja musiikin maisteri Maarit Aura.
Aura avaa väitöskirjassaan laulupedagogisia käsitteitä äänitieteen menetelmin. Hän on tutkinut, mitä kehossa tapahtuu, kun laulaja toteuttaa jotakin laulupedagogista käsitettä. Tutkimusprosessin alussa selvitettiin suomalaisten laulunopettajien eniten käyttämät laulupedagogiset käsitteet kyselytutkimuksen avulla.
– Avoimessa vastauskentässä tuli esiin jopa 124 käsitettä. Tästä voidaan päätellä, että laulupedagogiikan käsitteistö on laaja ja kirjava. Suosituin käsite oli hengitystuki. Seuraavaksi suosituimmat käsitteet nielutila, äänen ydin, inhalare la voce, sijoittaminen ja resonanssi saivat selvästi vähemmän ääniä, Aura sanoo.
Kohti ergonomista äänentuottoa laulajan ilmeen, imposton ja pääresonanssin avulla
Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitettiin nasofiberoskopian avulla, mitä laulajien nielussa ja kurkunpäässä tapahtuu heidän toteuttaessaan tiettyjä laulupedagogisia käsitteitä. Tarkempaan tutkimukseen valikoitui käsitteitä, jotka yhdistetään tuntemuksiin pään ja kasvojen alueella. Näitä käsitteitä ei ole aiemmin juuri tutkittu.
– Havaitsimme, että useat klassiset laulajat levittävät sieraimiaan ja kohottavat poskipäitään laulaessaan. Nimesimme tämän asetuksen laulajan ilmeeksi, Aura valottaa.
Nasofiberoskopia osoitti, että niin sanottu laulajan ilme laajentaa äänirakoa. Auran mukaan laulajan ilme auttaa tuottamaan pää-ääntä, jolle on ominaista äänihuulten kevyt lähentäminen toisiaan kohden:
– Tutkimustulokset viittaavat siihen, että laulajat voivat hyödyntää nenän ja kasvojen lihasten sekä kurkunpään välisiä yhteyksiä välttääkseen kovaa äänenaluketta ja puristeista äänentuottoa. Tasapainoinen äänihuulten adduktio on ääniergonomian kannalta turvallinen, joten laulajan ilme voi vähentää äänioireilua ja estää äänihäiriöiden syntymistä, Aura perustelee.
Imposto viittaa ilmanpaineen aistimukseen tai myötäsyntyisen resonanssivärähtelyn aiheuttamaan tuntemukseen nenänvarressa. Pääresonanssi puolestaan voidaan määritellä värähtelyn tunteeksi päässä ja otsassa tai kuulokuvaksi äänen kirkkaudesta.
Aura kertoo, että nasofiberoskopiatutkimuksessa havaittiin, että pääresonanssi ja imposto kaventavat epilaryngeaaliaukkoa:
– Kaventunut epilaryngeaaliputki yhdessä laajan nielutilan kanssa muodostavat laulajanformantin, joka auttaa ääntä kantamaan orkesterin yli. Tutkimuksen perusteella pääresonanssi ja imposto näyttävät liittyvän nielun ja epilaryngeaaliputken säätelyyn tavalla, joka voi lisätä äänen kantavuutta taloudellisesti.
Nenä kontrollipaneelina
Auran mielestä nenän ja kasvolihasten asemaa laulamisessa ei ole kunnolla ymmärretty. Hän pohtii, voisiko pelko nasaalisesta äänentuotosta estää keskustelua nenän osuudesta laulamisessa:
– Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että nenän ja ääntöväylän lihasyhteyksiä voidaan hyödyntää laulamisessa. Nenän voidaan ajatella olevan tietynlainen kontrollipaneeli, jolla säädetään kurkunpään asetuksia.
Tutkimuksessaan Aura havaitsi, että kolmen tutkitun laulupedagogisen käsitteen, laulajan ilme, pääresonanssi ja imposto, aiheuttivat muutoksia laulajien kehossa. Auran tutkimuksen sekä aiempien tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että useilla laulajien käyttämillä, mielikuviin ja tuntemuksiin perustuvilla käsitteillä on mitattavissa oleva vaikutus laulajan kehoon. Laulajan kokema tuntemus ei kuitenkaan aina vastaa sitä, mitä hänen kehossaan todellisuudessa tapahtuu.
– Esimerkiksi tuntemus pään värähtelystä näyttää liittyvän sopivaan äänihuulten lähentymiseen ja niiden yläpuolisen putken kaventamiseen, joilla säädellään sekä ääntöväylän resonansseja että inertiaa, joka voi auttaa äänihuulivärähtelyä itseään. Mielikuviin perustuva ja mekanistinen opetustapa eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä yhdistämällä voidaan saavuttaa paras oppimistulos. Tehokas laulunopetus ottaa huomioon oppilaan eri olemuspuolet, Aura kiteyttää.
Väitöstilaisuus perjantaina 15. syyskuuta
Musiikin maisteri Maarit Auran vokologian alaan kuuluva väitöskirja Imposto, pääresonanssi, laulajan ilme – Laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 15.9.2023 klo 13.00 (Pinni B1096, Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii musiikin tohtori Päivi Järviö, Sibelius-Akatemia. Kustoksena toimii professori Anne-Maria Laukkanen, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.
Tutustu väitöskirjaan verkossa.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.
Kuva: Maarit Aura