Hyppää pääsisältöön

Koronapandemia muuttaa yritysten tuotantoa ja hankintaketjuja

Julkaistu 8.5.2020
Tampereen yliopisto
Jussi Heikkilä/ Kuva: Virpi Andersin
Professori Jussi Heikkilä arvioi, että koronakriisi vahvistaa kehitystä, missä tuotantoa organisoidaan enemmän maaosittain. Suomi ei kuitenkaan voi tulla kokonaan tai edes suurelta osin omavaraiseksi. Kuva: Virpi Andersin
Koronapandemia kiihdyttää muutoksia yritysten tuotantoverkostoissa ja hankintaketjuissa. Muutokset ovat erilaisia eri yrityksissä, tuotteissa ja toimialoilla.

Yritysten hankintaketjuja tutkinut Jussi Heikkilä arvioi, että muutos tulee hyvin todennäköisesti vahvistumaan ja toimitusketjujen riskeihin tullaan kiinnittämään entistä suurempaa huomiota.

Heikkilä työskentelee tuotantotalouden professorina Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa.

– Aluekehityksen vahvistuminen on ollut käynnissä jo jonkin aikaa, kun tuotantoa on organisoitu aiempaa enemmän maanosittain vastauksena kasvaviin ekologisuuden vaatimuksiin ja pettymyksiin esimerkiksi laadussa ja luotettavuudessa, Heikkilä sanoo.

Tehtaiden pysäytyksiä toistaiseksi yllättävän vähän

Tampereen teknillisessä yliopistossa aiemmin tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset valmistavan teollisuuden yritykset veivät 2010–2015 noin kaksi kertaa enemmän tuotantoa pois Suomesta kuin tuotantoa tuotiin muualta Suomeen. Tuotannon muualle viennin peruste oli yksinomaan työvoimakustannus, kun taas kotiuttamisen perusteet olivat moninaisemmat.

– Toisaalta tuotantoa kotiutettiin laadun, joustavuuden ja toimitusnopeuden vuoksi. Toisaalta merkitystä oli osaamisperusteisillä tekijöillä kuten yhteistyö tuotannon ja T&K:n välillä, tiedon ja osaamisen saatavuus ja uusien tuotteiden nopea markkinoille tuonti. Tämä kehitys tulee hyvin todennäköisesti vahvistumaan ja toimitusketjujen riskeihin tullaan kiinnittämään entistä suurempaa huomiota, Heikkilä sanoo.

Yleisradion julkaisemien tietojen mukaan useat pienet ja keskisuuret yritykset ympäri Suomea suunnittelevat kotiuttavansa tuotantoaan Suomeen.

Heikkilän mukaan PK-yritysten riskinkantokyky on pienempi kuin suurten yritysten, minkä vuoksi ne pyrkivät erityisen aktiivisesti turvaamaan toimitusten saatavuuden.

– Toistaiseksi olen ollut jossain määrin hämmästynyt siitä, miten vähän on raportoitu tuotannon pysäyttämisestä kokonaan suomalaisissa tehtaissa. Poikkeuksena tästä ovat hyvin leaniksi [lean=turhien toimintojen poistaminen] viritetyt toimitusketjut, esimerkiksi autoteollisuus ja muu jatkuvan tuotannon kokoonpanoteollisuus, missä merkittäviä komponentteja tulee Suomen rajojen ulkopuolelta.

Hyväksi esimerkiksi Heikkilä nostaa Uudenkaupungin autotehtaan, joka valmistaa Daimler-ryhmän sopimusvalmistajana Mercedes Benzin kahta eri automallia.

– Tehdas on ollut koronakriisin vuoksi kokonaan pysäytettynä useita viikkoja johtuen siitä, että Daimler on lopettanut tuotannon omilla tehtaillaan Saksassa. Sen seurauksena toimitukset myös Uusikaupunkiin ovat pysähtyneet. Tehtaita ollaan nyt avaamassa uudelleen koronarajoituksia helpotettaessa.

Yritykset valmiita nopeisiin muutoksiin

Kauppakamarin barometrin mukaan 61 prosentilla yrityksistä on ongelmia komponenttien saatavuudessa ja 76 prosentilla on logistiikkaongelmia. Ylen kyselyn mukaan taas 63 prosenttia yrityksistä aikoo lisätä omaa tuotantoaan koronakriisin vuoksi. Palaavatko nämä yritykset takaisin Aasiaan heti, kun pandemia poistuu?

– Yritykset tekevät valintoja toimitusverkostoissaan tilanteiden muuttuessa. Joskus muutokset voivat olla hyvin nopeita kuten nyt koronapandemian vuoksi. Isossa kuvassa näemme trendinomaista kehitystä, mutta toisaalta kansalliset taloudet ovat hyvin riippuvaisia toisistaan, erityisesti Suomen kaltaisessa pienessä ja avoimessa, edelleen vahvasti tuoteviennistä riippuvaisessa taloudessa, Heikkilä vastaa.

Heikkilä huomauttaa, että Kiinan merkitys todennäköisesti tulee vähenemään ja se on ollut jo vähenemässä ennen koronakriisiä.

– Jo vuosia 2010– 2015 koskevan tutkimuksemme mukaan suomalaisten teollisuusyritysten pois Suomesta viedyn tuotannon tärkein kohdealue on ollut Itä-Eurooppa ja vasta sen jälkeen Aasia ja siellä erityisesti Kiina.

Suomi ei voi tulla kokonaan omavaraiseksi

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan selvityksen mukaan suomalaisyritysten tuontiriippuvuus on erityisen suurta elektroniikkakomponenteissa, moottoriajoneuvojen osissa sekä lääkevalmisteissa ja lääkkeiden lähtöaineissa. Yli 80 prosenttia näistä välituotteista ostetaan ulkomailta. Monella yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisellä alalla osuudet jäävät matalammiksi.

Etlan tutkijat Jyrki Ali-Yrkkö ja Tero Kuusi ehdottavat ratkaisuksi uudenlaista aluekehitystä, joka vähentäisi globaalisti hajautuneisiin arvoketjuihin liittyviä riskejä. Tämä voi tarkoittaa ketjujen muodostumista maanosittain tai jopa eri maiden tasolla. Tällä pyrittäisiin siihen, että rajojen sulkemisen eivät aiheuttaisi riskiä tuotannolle. Tutkijat pitävät kuitenkin mahdollisena, että hyvien aikojen taas koittaessa tuotanto saattaa siirtyä takaisin edullisempien kustannustason maihin.

Professori Jussi Heikkilä sanoo olevansa pitkälti samoilla linjoilla Etlan tutkijoiden kanssa.

– Aluekehitys on ollut jo aiemmin käynnissä ja koronakriisi tulee sitä vahvistamaan. Toisaalta Suomen kaltaisessa maassa ei voida ajatella, että tulisimme kokonaan tai edes suurelta osin omavaraiseksi.

Suomen vahvuus ja taloudellisen menestyksen edellytys on Heikkilän mukaan kyky kansainväliseen yhteistyöhön suurimmassa osassa toimitusketjuista.

– Toisaalta huoltovarmuuden kannalta tärkeiden tuotteiden osalta tullaan varmasti arvioimaan asioita uudelta pohjalta koronakriisin seurauksena. Esimerkiksi suojamaskeja koskevat tapahtumat tuovat raadollisella tavalla esiin kriittisten tuotteiden saatavuudessa esiin tulleet puutteet omassa valmistautumisessa, valmistuksessa ja hankintaosaamisessa.