Koulutus

Kansantaiteilija yliopistosta

Juha Merta/ Kuva: Jonne Renvall
Kasvatustieteilijä Juha Merta on tehnyt Tampereen yliopistossa jo 34 vuoden pituisen opettajan ja tutkijan uran. Virtaa riittää vielä uuteen näyttelyyn.
Juha Merta kokosi taidenäyttelynsä etuajassa, vaikka hän samaan aikaan opettaa ja tutkii taidetta ja johtaa vielä taiteilijaseuraakin.

– Viettelisin heidät kuvillani, vastaa Juha Merta kysymykseen, miten hän esittelisi yliopistolaisille uuden taidenäyttelynsä.

Näyttelytyöt ovat valmiina etuajassa, sillä yliopisto on opettanut pitämään kiinni aikatauluista. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yliopistonlehtori Juha Merta on oppinut tekemään monta asiaa rinnakkain. Hän opettaa taidetta tuleville opettajille, johtaa Tampereen taiteilijaseuraa, tekee taidetta ja avaa pian uuden näyttelyn Tampereen Galleria Saskiassa.

– Voin olla naiivi, mutta ajattelen, että olen hyvä mannekiini yliopistolle. Näyttelyni taustalla on tiedeperusta ja tutkimuksen kunnioitus. Vaikka se ei ole kovaa tutkimusta, niin se voi olla maaperän muokkausta suurelle yleisölle.

Merta toivoo, että yliopistolaiset tulevat hänen näyttelyynsä muutenkin kuin kohteliaisuudesta, mutta yhtä arvokasta hänelle olisi, jos torin mies tai nainen tulisi katsomaan.

– Olisi hienoa, jos tulisi paljon väkeä yliopistolta mutta sekin olisi hienoa, jos torilta tulisi paljon porukkaa. Olisi ihan kiva olla kansantaiteilija, Merta naurahtaa.

Juha Merta/ Kuva: Jonne Renvall
Juha Merta kokee ajan muuttuneen niin, ettei yliopistolaisia enää vierasteta taiteen kentällä.

Mysteeri sukkuloi yliopiston ja taiteen välillä

Juha Merta on tehnyt 34 vuoden uran Tampereen yliopistossa. Aluksi hän oli Hämeenlinnan opettajakoulutuksessa kuvataiteen didaktiikan lehtorina ja siirtyi sen jälkeen Tampereelle opettajankoulutuksen täydennyskoulutustehtäviin. Nykyisin hän on kasvatustieteiden yliopistonlehtori, joka opettaa enimmäkseen kuvataidetta ja kasvatustiedettä.

Kuvataide on aina ollut se perimmäinen juttu, mutta sen rinnalla Merta on pätevöitynyt tieteentekijänä tohtorin tutkintoon saakka.

– Yliopistolla on ollut tervettä huumorintajua siinä, että tämmöinen läpeensä kuvataiteeseen leimautunut ihminen nyppäistään muihinkin tehtäviin. Ihan hyvin olen pärjännyt niissä. Olen vain ajautunut enemmän kasvatustieteen puolelle, Merta sanoo.

Kasvatustieteen tohtori Juha Merta on johtanut jo kuutisen vuotta Tampereen taitelijaseuraa ja tehnyt kaiken aikaa taidetta. Miten täysipäiväisen opettajan ja tutkijan työn voi yhdistää noin sujuvasti uraan yliopiston ulkopuolella?

– Se on mullekin mysteeri. Tampereen taide-elämässä minua vieroksuttiin aika paljon, kun mulla oli niin vahva yliopistotausta. Kun minut valittiin Tampereen taiteilijaseuran puheenjohtajaksi, niin koin että aika oli muuttunut niin, ettei yliopistolaista enää vierastettu.

Jyrkkä rajalinja yliopiston ja ulkopuolisen maailman työurien välillä on liudentunut. Merta nostaa hyväksi esimerkiksi rock-rumpalina aloittaneen Jyrki Siukosen, joka on meritoitunut akateemisessa maailmassa, hoitanut professuuria ja toiminut vapaana kirjoittajana ja kuvataiteilijana.

Onnekas kuvataiteen puolestapuhuja

Juha Merta sanoo olleensa onnekas siinä, miten hän on onnistunut yhdistämään omassa arjessaan yliopistotyön ja taidemaailman.

– Nämä kaksi asiaa ravitsevat toisiaan. Saan yliopistosta leivän ja madallan kynnystä niille, jotka ovat vierastaneet yliopistoa. Toisaalta olen ollut yliopistolle harmiton, koska en ole intohimoinen tutkija enkä ole intohimoisesti pyrkinyt luomaan yliopistokarriääriä.

Merran intohimo on kuvataide, jota hän haluaa edistää ja pitää pinnalla.

– En ole koskaan tavannut ihmistä, joka lähtökohtaisesti inhoaisi kulttuuria tai taidetta. Yliopisto on täynnä koulutettuja ja fiksuja ihmisiä, jotka haluavat viestittää myötämielisyyttä kulttuuria ja taidetta kohtaan, vaikka se ei arjen tasolla aina toteutuisikaan.

Merta sanoo, että kaikki vallassa olevat ihmiset ovat aina halunneet tuntea taiteilijoita.

– Jos saan keskustella ihmisen kanssa, jolla on todellista valtaa, niin totta kai pyrin edistämään taiteen asiaa.

Juha Merta/ Kuva: Jonne Renvall
Pilvi-koira seuraa tarkasti isäntänsä Juha Merran taiteilijan uraa.

Koulutusvastuu uusista opettajista

Yliopistotutkijoilla on nykyisin kovat tuottavuusvaatimukset. Mitä eväitä taide siihen antaa?

– Tieteen vaatimukset ovat kovia mutta kuinkahan paljon siinä on ihan höttöä? Vaatimuksena on, että täytyy tuottaa paljon ja pyrkiä saamaan oma nimi mukaan tutkimusryhmän paperiin. Eihän se kaikki voi olla huippututkimusta, mitä suolletaan koko ajan tuutin täydeltä, Juha Merta sanoo.

Merran kollega, professori Veli-Matti Värri puursi 10 vuotta kirjaansa, joka ilmestyi viime vuonna nimellä ”Kasvatus ekokriisin aikakaudella”. Pitkään valmisteltu teos räjäytti pankin, kun se osui ajan hermoon keskelle kuuminta ilmastonmuutoskeskustelua.

– Täytyy nostaa hattua näin painavalle teokselle. Onko meillä sietokykyä tällaiseen 10 vuoden työhön? Meillä täytyisi sietää hyvin hitautta. Täytyisi jaksaa odottaa eikä mennä mukaan vääränlaiseen tulostehtailuun.

Merta muistuttaa, että tieteenalat ovat erilaisia. Hän kehottaa miettimään, soveltuvatko kovien tieteiden tuottavuuskriteerit humanistisille ja yhteiskuntatieteellisille aloille. Kasvatustieteilijöiden työssä olennaista on koulutusvastuu opettajien ja kasvattajien valmistumisesta.

– Meillä on hieno tehtävä kouluttaa opettajia yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin. Meillä on iso vastuu siitä, millaisia opettajia valmistuu ja mitä ne ajattelevat kulttuurista ja taiteesta ja yleensäkin ihmisenä olemisesta. Ne ovat nuoria ihmisiä, joihin pystyy vaikuttamaan. Jos me toimimme fiksusti, haastamme heitä sopivasti ja laitamme vähän kilvoittelemaan, niin siitä voi parhaimmillaan jäädä hyvä jälki.

Teoriaa ja käytäntöä

Opettajankoulutuksen kuvataideopetus on muuttunut viime vuosina. Juha Merta puolustaa nykyistä opetusohjelmaa, vaikka sitä on moitittu liian teoreettiseksi.

– Teoria ja tutkimus saavat ihmiset ajattelemaan enemmän ja ottamaan taiteen vakavammin niin, ettei se ole vain puuhastelua vaan siihen liittyy laajempiakin näkökulmia.

Merta pitää hyvänä sitä taideopetuksen harppausta, että Aalto-yliopistosta ja Tampereen Nätystä valmistuu nyt taiteen maistereita, jotka osaavat ilmaista itseään muutenkin kuin vain yhden instrumentin avulla. Jos taideopiskelijan oli ennen vaikea tuottaa tekstiä edes yhden A4-arkin verran, niin nyt he osaavat esiintyä, kirjoittaa ja käyttää muutenkin monipuolisesti eri ilmaisukeinoja.

Juha Merta: Papyrus culinaris, kooste 2016
Juha Merta yhdistelee graafisia, maalauksellisia ja esineellisiä elementtejä. Teos: Papyrus culinaris, kooste 2016

Sivistynyt katsoja palkitaan

Juha Merta on onnekas myös taiteilijana, sillä hän saa jo neljännen kerran urallaan näyttelyn Tampereen Galleria Saskiaan.

– Se on hyvin suosittu paikka, perinteinen ja vakaa. Siellä on hyviä näyttelyitä, ja paikka on hyvin tavoiteltu.

Galleria Saskiaa Merta pitää sopivan kokoisena näyttelypaikkana hänen pienimuotoisille teoksilleen.

– Mulla on paljon kirjalähtöisiä tutkielmia ja sidoksia akateemisen maailmaan. Koen että se on juuri siihen sopiva esillepanopaikka.

Merta yhdistelee teoksissaan graafisia, maalauksellisia ja esineellisiä elementtejä. Hän sanoo kuvataidetta tutkimusmenetelmäksi, jonka kohteena ovat arkiset ilmiöt. Lähtökohtaansa Merta sanoo moderniksi ja tulkintaansa postmoderniksi.

– Se liittyy omiin tutkimusjuttuihini ja siihen, että me kierrätämme aika paljon sitä kuvapankkia, mitä on kertynyt eri vuosikymmeniltä ja vuosisadoilta. Tavallaan pitää olla nöyrä sen taidehistorian edessä. En kuvittele enää keksiväni jotakin uutta, sellaista mitä kukaan muu ei olisi tehnyt. Modernismin perinne on aika vahva, mutta sen postmodernin voi ajatella liittyvän kierrätykseen.

Merta haluaa palkita sivistyneet katsojat, jotka huomaavat teoksista löytyvät kirjalliset ja taiteelliset viittaukset.

– Ken sieltä jonkun niistä poimii tai hoksaa, niin toivon, että se avaa myös sen teoksen.

Pitääkö olla lukenut ymmärtääkseen taidettasi?

– Jonkin verran. Karrikoiden sanoen, jos ei ole koskaan lukenut kirjaa, ei arvosta kirjallisuutta eikä kirjan tuomaa sivistystä ja kulttuuria, niin minun tapaani käyttää kirjoja voi pitää brutaalina.

Merta on saanut pyyhkeitä siitä, että hän käyttää kirjoja taideteosten raaka-aineena myös materiaalisina esineinä. Merta sanoo päinvastoin kunnioittavansa kirjoja.

– Olen saanut siitä synninpäästön. Huono ja jonninjoutava kirja on pahimmillaan samanarvoinen kuin eilinen Ilta-Sanomat. Minä vain kierrätän sitä omasta mielestäni fiksulla tavalla.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Juha Merta: maalauksia, esinekoosteita. Galleria Saskia 5.4.–24.4.2019. Pirkankatu 6, Tampere.

https://juhamerta.wordpress.com/