Hyppää pääsisältöön

Kansainvälinen tutkimushanke laatii politiikkasuosituksia EU:n ulkosuhteille

Julkaistu 10.6.2021
Tampereen yliopisto
Hanna Ojanen
EU:n yhteisellä ulkopolitiikalla saadaan monesti paljon enemmän irti kuin sillä, että jokainen maa tekisi yksinään, sanoo tutkija Hanna Ojanen.
Tampereen yliopisto on mukana kansainvälisessä ENGAGE-tutkimushankkeessa, joka valmistelee politiikkasuosituksia Euroopan unionin ulkoisen toimintakyvyn parantamiseksi.

– Meidän erikoisosaamisemme liittyy esimerkiksi Pohjois-Eurooppaan. Hankkeessa ei ole muita pohjoisia kumppaneita. Suomen, Ruotsin ja Viron kantojen ohella me katsomme myös itäistä naapurustoa, kuvailee yliopistotutkija Hanna Ojanen Tampereen yliopiston tutkijoiden osuutta.

Ojanen on mukana ENGAGE-tutkimushankkeessa professori Hiski Haukkalan kanssa, joka työskentelee elokuun alusta alkaen tasavallan presidentin kansliapäällikkönä vuoteen 2024 saakka.

ENGAGE-tutkimushanke (Envisioning a New Governance Architecture for a Global Europe) on saanut EU:n Horisontti 2020 -rahoituksen ajalle 2021–2024. Mukana on 13 tutkimuslaitosta eri puolilta Eurooppaa.

Hanke käynnistyy suurelle yleisölle 16. kesäkuuta virtuaalisella aloitusseminaarilla, johon osallistuvat myös unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell Fontelles ja tehtävän entinen hoitaja Javier Solana.

Tutkimushanke syynää EU:n perussopimukset

Tutkimushankkeen lopputuloksena syntyy politiikkasuositus, joka perustuu akateemis-käsitteellis-oikeudelliseen pohja-analyysiin.

EU:n perussopimuksia on pidetty niin vaikeina uudistaa, ettei juuri kukaan uskalla edes ehdottaa niihin muutoksia. Tässä tutkimushankkeessa katsotaan, olisiko perussopimuksissa käyttämättä jääneitä kohtia, joita ei ole vielä hyödynnetty ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

Ojanen nostaa esiin myös EU:n eri politiikkalohkojen yhteisvaikutuksen. Tutkimushanke selvittää, ovatko eri lohkojen vaikutukset keskenään ristiriitaisia ja miten asiaa voisi korjata.

Politiikkasuositukset voivat liittyä EU-päätöksentekoon kuten määräenemmistöpäätösten tarpeeseen ulkopolitiikassa. Myös naapurustoon ja strategisiin kumppanuuksiin liittyviä seikkoja voi nousta esiin.

Monimutkaisempaa kuin valtioiden ulkopolitiikka

EU:n ulkopolitiikassa on paljon yhteistä kansallisvaltioiden kanssa mutta erojakin löytyy.

– EU-päätöksenteko on kyllä moninkertaisesti monimutkaisempaa. Siksi juuri päätöksenteko tuntuu olevan pullonkaula tai ongelma, Hanna Ojanen kuvailee.

Yhteistä kansallisvaltioiden kanssa on se, että myös EU on kansainvälisesti tunnustettu toimija, joka on tarkkailijana YK:n yleiskokouksessa, joka on solminut lukuisia kansainvälisiä sopimuksia ja joka haluaa kehittää monenlaista yhteistyötä sekä naapureiden että kaukaisempien maiden ja muiden järjestöjen kanssa.

– Yhteisellä politiikalla saadaan monesti paljon enemmän irti kuin sillä, että jokainen maa tekisi yksinään. Siinä on se perustelu, minkä takia kaikki omalla tavallaan hyväksyvät sen, että yhteinen politiikka pitää olla, Ojanen sanoo.

Käytännössä päätöksenteko saattaa nikotella ja ulkosuhteiden monet eri puolet voivat mennä niin ristiin, että kokonaisuutta onkin vaikea hallita. Kansalliset edut voivat joskus estää yhteistyön.

Unkari keikuttaa yhteistä EU-venettä

Kansallisista eduista huolimatta ulkopolitiikka ei ole Hanna Ojasen mielestä suinkaan kaikkein vaikeimpia EU-päätöksenteon aloja. Maahanmuutto tai maatalouspolitiikka ovat hänen mukaansa aiheuttaneet enemmän pitkiä keskusteluja

– Viime aikoina on ollut sentyyppinen asetelma tässä ulkopolitiikassa, että yksimielisyys miinus yksi on löytynyt aika hyvin. Unkari on se yksi, joka on ollut useaan otteeseen eri puolella venettä. Tämä on sellainen kehitys, mikä vauhdittaa siirtymistä reilummin määräenemmistöpäätöksiin.

Unkarin vastahanka ei ole näkynyt Venäjää koskevissa sanktiopäätöksissä, mutta Kiina-kannanotoissa se on tullut esiin.

Painopiste siirtyi puolustuspolitiikkaan

Mielikuva EU-ulkopolitiikasta on se, että edellisellä vaalikaudella syntynyt myönteinen kehitys on nyt tyssännyt, kun uutisotsikoihin ovat nousseet lähinnä Venäjä-suhteissa koetut nöyryytykset.

Hanna Ojanen sanoo, että mielikuvat ja vaikutelmat ovat tärkeitä. Edellisellä kaudella myönteistä huomiota herätti se, että EU sai aikaan yhteisen ulkosuhteita koskeneen strategiaperin, mikä on poikkeuksellinen saavutus. Parin viime vuoden ajan saavutukset taas koskevat enemmänkin puolustuspolitiikkaa, mitä on vaikea erottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

– Puolustuksessa on tapahtunut paljon, ja EU-komissiollakin on siinä nyt rooli, mikä on aika hämmästyttävää, kun puolustuksen on aina ajateltu olevan kansallinen asia. Nyt siinä tapahtuu myös EU-tasolla.

Ojanen arvioi, että klassisin ulkopolitiikka etsii tällä hetkellä suuntaansa EU:ssa, kun painopiste on siirtynyt turvallisuuden ja puolustuksen puolelle.

Ojanen on havainnut EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kääntyneen sisäänpäin siinä mielessä, että aiemmin sitä ajateltiin toiminnaksi jossakin unionin ulkopuolella, esimerkiksi kriisinhallinnaksi. Nyt on havaittu, että EU:n sisälläkin on turvallisuustarpeita. Painopiste on muuttunut omaan turvallisuuteen ja puolustuksen tarpeisiin.

Teksti: Heikki Laurinolli

ENGAGE-tutkimusprojekti

ENGAGE Kick-off Conference