Niin kutsuttuja parlamenttikysymyksiä löytyy eri muodoissaan lähes kaikista maailman parlamenteista. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa parlamenttiedustajien tiedonsaanti hallituksen ministereiltä ja tätä kautta omalta osaltaan mahdollistaa parlamentarismiin erottamattomasti kuuluva ajatus hallituksen vastuunalaisuudesta parlamentille. Eduskunnassa käytössä olevista kysymyksistä lukumäärällisesti eniten kansanedustajat kysyvät ministereiltä niin kutsuttuja kirjallisia kysymyksiä, joihin ministereiden on vastattava kirjallisesti 21 päivän kuluessa.
Juha Kettisen väitöstutkimus lähestyy kirjallisia kysymyksiä kahdesta erilaisesta näkökulmasta: yhtäältä valvonnallisena välineenä ja toisaalta alueellisen edustamisen instrumenttina. Kettisen mukaan usein tullaan ajatelleeksi, että parlamenttikysymykset olisivat ennen kaikkea opposition työkalu. Näin ei kuitenkaan ole kirjallisten kysymysten osalta, sillä väitöstutkimuksen perusteella eduskunnassa reilut 40 prosenttia kirjallisista kysymyksistä esitetään hallituspuolueisiin lukeutuvien edustajien toimesta.
– Tämä ei kuitenkaan ole iso yllätys, kun huomioidaan Suomen poliittinen kulttuuri: meillä hallituskoalitiot ovat tyypillisesti pohjaltaan laajoja ja ideologisesti moninaisia. Tämä laajuus tyypillisesti lisää hallituskoalition sisäisiä ristivetoja, joiden hallinnassa kysymyksillä on nähty olevan tärkeä rooli, Kettinen täsmentää. Väitöstutkimuksessa analysoidaan sekä oppositiopuolueisiin että hallituspuolueisiin kuuluvien kansanedustajien kysymysaktiivisuutta: ”Aktiivisuuden osalta havaitsin sekä eroja että samankaltaisuuksia oppositio- ja hallitusedustajien välillä”, Kettinen kertoo.
Tutkimuksen toinen keskeinen näkökulma liittyy alueellisen edustamiseen, eli siihen, miten kansanedustajat pitävät kysymyksissään esillä oman vaalipiirinsä asioita. Väitöstutkimuksen tulosten perusteella kysymyksistä hieman alle neljännes sisältää maantieteellisen viittauksen kysyjän poliittiselle kotikentälle.
– Erityisen mielenkiintoisena pidän sitä, että alueellisen edustamisen osalta tutkimukseni nosti esiin selviä eroja esimerkiksi eri vaalipiireistä valittujen ja toisaalta myös eri puolueiden kansanedustajien välillä, avaa Kettinen tutkimuksensa tuloksia.
Kokonaisuudessaan kirjalliset kysymykset vaikuttavat tarjoavan kansanedustajille helposti hyödynnettävissä olevan alustan tiedonhankinnalle, valvonnalle ja edustamiselle, mutta väitöstutkimuksen laaja aineisto osoittaa kysymysten kokonaismäärässä olevan melko selkeä laskeva trendi pitkällä aikavälillä.
– Vaikka osa tästä määrän vähenemisestä saattaa toki selittyä poliittisen viestinnän digitalisoitumisella ja nopeutumisella, pidän tätä kehitystä kuitenkin jossain määrin huolestuttavana eduskunnan valvontavallan toteutumisen ja ennen kaikkea sen kehittymisen näkökulmasta, Kettinen päättää.
Väitöstilaisuus perjantaina 10. lokakuuta
YTM Juha Kettisen valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja Kirjalliset kysymykset monipuolisena valvontamekanismina ja alueellisena edustamisena: empiirinen tutkimus vuosien 1999–2018 valtiopäiviltä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 10.10.2025. Vastaväittäjänä toimii professori Mikko Mattila Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Ilkka Ruostetsaari johtamisen ja talouden tiedekunnasta.