FM Emilia Tuurin väitöstutkimus kuvaa suomen liikkeen ilmaisua kielellisiltä keinoiltaan rikkaana systeeminä. Tuuri tarkastelee kognitiivis-typologisessa kehyksessä 50 suomenpuhujan liikkeen kielennöksiä, jotka on tuotettu videoita ja kuvia kuvailemalla. Vertailuaineistoa on koottu 25 vironpuhujalta, mikä avaa näkymän lähisukukielten eroihin ja yhtäläisyyksiin.
– Suomi ja viro eivät asetu ongelmattomasti typologisiin yleistyksiin liikkeen kielentämisestä. Kysymykseksi nousee esimerkiksi paikallissijajärjestelmän suhde muiden kielten kielenaineksiin. Tutkimukseni vahvistaa käsitystä, että sijat tuovat liikkeen kielentämiseen tiettyä yksityiskohtaisuutta, Emilia Tuuri kuvaa.
– Myös suomen adpositioilmaisu on tarkkaa etenkin ylittämisen tai läpikulun ilmaisussa. Esimerkiksi sanoilla poikki, halki, läpi ja yli voi ilmaista peltoaukean ylittämistä hienosyisiä merkityseroja luoden.
Ihmishavainto kiinnittyy muutoskohtiin, kuten siirtymiin sisään tilaan tai ulos tilasta. Tuuri havaitsee, että näiden tilanteiden korostamiseen voi käyttää deiktisiä suuntaverbejä, kuten suomen tulla ja mennä. Siirtymä havaitsijan huomiopiiriin tai siitä pois näyttäytyy osin jopa tärkeämpänä ilmaistavana kuin liikkeen suunta.
– On odotuksenmukaista, että kognitiivisesti keskeinen ilmiö näkyy kielessä. Lisäksi suomen ja viron tarkastelu osoittaa, että rajakohtien korostaminen deiktisillä verbeillä ulottuu myös abstrakteihin ei-aktuaalisen liikkeen ilmauksiin. Niissä staattista sijaintia kuvataan liikkeen keinoin, kuten sanottaessa ”tie menee tunneliin”, Tuuri toteaa.
Laaja aineisto toi esiin vaihtelevat kielentämisstrategiat
Tutkimus hyödyntää elisitaatiomenetelmää, joka on suomen kielen alalla vielä uusi. Aineisto on koottu kansainvälisten taustaprojektien elisitaatiotyökaluilla, jotka kattavat videoitua ihmisliikettä ja piirroskuvia staattisista tilanteista.
– Elisitaatiota on usein hyödynnetty kielten tyypillisten ilmaisutapojen tavoittamiseen varsin pienilläkin koehenkilömäärillä. Herää kuitenkin kysymys, mitä pienestä aineistosta voi yleistää. Tutkimukseni verrattain laaja aineisto tuo esiin yksilöittäin ja tilanteittain vaihtelevia kielentämisstrategioita, Tuuri kertoo.
Menetelmän ilmeisin hyöty on systemaattisen vertailun mahdollistaminen eri tasoilla, kuten kielten välillä, yksittäisten kielenpuhujien kesken ja erilaisten tilanteiden välillä. Tuurin mukaan menetelmän käytössä on kuitenkin huomioitava myös koeasetelman vaikutukset sekä eri kulttuurien vaikutus kuvamateriaalin tulkintaan.
Tuurin tutkimus osoittaa, että semanttisessa typologiassa tieto kielenpuhujien kesken esiintyvästä vaihtelusta on arvokasta kielten laajemmassa vertailussakin. Ymmärrystä vaihtelusta liikkeen kaltaisen perustavan inhimillisen kokemuksen ilmaisussa voidaan hyödyntää esimerkiksi kielestä toiseen kääntämisessä tai koneoppimisen kehittämisessä.
Väitöstilaisuus lauantaina 6. syyskuuta
Filosofian maisteri Emilia Tuurin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja Liiketilanteiden kielentäminen suomen kielessä: typologinen, kielensisäinen ja yksilöllinen variaatio tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa 6. syyskuuta kello 12.00 keskustakampuksella, Päätalon salissa D11 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii professori Urpo Nikanne (Åbo Akademi). Kustoksena toimii professori Maija Hirvonen (informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto).
Tutustu väitöskirjaan.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.