Suomalaislapsista lähes seitsemän prosenttia syntyy lapsettomuushoitojen avulla. Lapsettomuushoidoista koeputkihedelmöityshoito eli IVF-hoito on tehokkain. IVF-hoidoissa alkioita voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten, ja nykyisin suurin osa kaikista lapsettomuushoidoilla alkaneista raskauksista onkin pakastealkionsiirtoraskauksia.
Pakastetun alkion siirtäminen kohtuun voidaan ajoittaa naisen omaan kuukautiskiertoon ja ovulaatioon perustuvalla ajoituksella tai täysin lääkekorvatulla, ”keinotekoisella” kierrolla. Raskaus alkaa näillä hoitomenetelmillä yhtä todennäköisesti, minkä vuoksi niitä on pidetty melko tasaveroisina vaihtoehtoina. Vasta viime vuosina on havaittu, että hoitomenetelmän valinta saattaa vaikuttaa raskauden myöhempään kulkuun ja synnytyksenaikaisiin tapahtumiin.
Eeva-Maria Pohjonen tarkasteli väitöstutkimuksessaan lapsettomuushoidoilla alkaneiden raskauksien komplikaatiota ja erityisesti raskaudenaikaisia verenpainehäiriöitä. Pohjonen vertasi, vaikuttiko hoitomenetelmänä käytetty luonnollinen tai lääkekorvattu kierto komplikaatioihin. Tutkimuksessa analysoitiin 1168 pakastealkionsiirron jälkeistä raskautta, jotka olivat saaneet alkunsa Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla vuosina 2012–2020. Synnytykset tapahtuivat Tampereen lisäksi Hämeenlinnassa, Porissa, Seinäjoella ja Vaasassa. Tutkimus toteutettiinkin yhteistyössä näiden sairaaloiden kanssa.
– Tutkimuksen perusteella lääkekorvatun kierron jälkeen alkaneissa raskauksissa oli kolminkertainen riski pre-eklampsialle, joka on vakava raskaudenaikainen verenpainehäiriö. Lisäksi riskit keisarileikkaukseen päätymiselle, synnytyksenjälkeiselle verenvuodolle sekä istukkakudoksen jäämiseen kiinni kohtuun synnytyksen jälkeen olivat suurentuneet, Pohjonen kertoo.
Mahdollinen syy lääkekorvattuun kiertoon liittyviin komplikaatioihin on keltarauhasen puuttuminen näissä raskauksissa. Luonnollisessa kierrossa naisella on munasarjassaan keltarauhanen, joka tuottaa useita hormoneja. Vain osa näistä hormoneista pystytään korvaamaan lääkekorvatussa kierrossa. Komplikaatioiden taustalla saattaakin vaikuttaa se, että istukka kehittyy poikkeuksellisissa hormonaalisissa olosuhteissa.
– Kaikki komplikaatiot ovat potentiaalisesti vaarallisia synnyttäjälle ja syntyvälle lapselle. Tutkimukseni toi uutta tietoa synnytysvuodoista ja istukan kiinnittymisen ongelmista, jotka ovat merkittäviä terveysriskejä. Lapsettomuushoitojen yleistyessä riskienhallinta on keskeinen osa laadukasta hoitoa. Hoitoon liittyvillä valinnoilla saamme räätälöityä potilaille tehokkaimman ja turvallisimman mahdollisen hoidon, Pohjonen sanoo.
Eeva-Maria Pohjonen on kotoisin Porista. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2006 ja työskentelee naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä TAYS:in hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla.
Väitöstilaisuus perjantaina 16. toukokuuta
Lääketieteen lisensiaatti Eeva-Maria Pohjosen naistentautien ja synnytysten erikoisalaan kuuluva väitöskirja Hypertensive Disorders of Pregnancy and Related Adverse Outcomes after Medically Assisted Reproduction tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 16.5.2025 klo 12 Kaupin kampuksella, Arvo-rakennuksen auditoriossa F114. Vastaväittäjänä toimii dosentti Hanna Savolainen-Peltonen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Hannele Laivuori Tampereen yliopistosta.