Skip to content
Tampereen korkeakouluyhteisö
Maaseutu
Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Uutta tehdasta ei kannata odotella – pienten kuntien on keksittävä uusia tapoja säilyä

Kaupungistuminen ja väen väheneminen kurittavat useita Suomen kuntia. Tutkimuksen mukaan pieni ja syrjäinenkin seutu voi kuitenkin pärjätä, mutta se vaatii uudenlaisia toimia. Ensin on päästävä eron maailmanlopun ajattelusta ja vääryyksien voivottelusta.
clock
9 min
Julkaistu:
13.05.2020
Kirjoittaja:

Suurimmassa osassa Suomen kunnista väki vähenee. Uutisissa kerrotaan lakkautetuista työpaikoista ja tyhjiksi jääneistä kodeista, jotka eivät mene enää kaupaksi. Palvelutkin kaikkoavat.

Joukossa on kuitenkin valopilkkuja. Kuntia, jotka uivat vastavirtaan ja löytävät uusia tapoja pitää yllä elinvoimaisuutta syrjäisestä sijainnista tai perinteisten työpaikkojen katoamisesta huolimatta.

Miten ne sen tekevät?

Pietarsaari vs. Itä-Lappi

Asiaa tutkitaan Pohjoismaisten yliopistojen yhteisessä ReGrow-hankkeessa. Hankkeen yhtenä vastinparina ovat Pietarsaari ja Itä-Lappi, joista ensimmäinen kukoistaa, ja elinvoimainen asenne välittyy ihmisten puheista ja teoista.

– Siellä päätetään ensin jäädä seudulle, ja sitten mietitään, mitä tehdään. Asukkaat ovat päätyneet työllistämään itsensä tai perustamaan yrityksiä, joilla on merkittävää kansainvälistä liikevaihtoa. Alue on ruotsinkielistä, mikä perinteisesti tarkoittaa voimakasta yhteisöllisyyttä. Vaikka tällaiset kuulostavat pintaselityksiltä, niihin on pakko uskoa, koska ne näyttävät toimivan, sanoo tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen Tampereen yliopiston alueellisen kehittämisen tutkimusryhmästä.

Itä-Lappiin on puolestaan vuosikymmenten saatossa perustettu tehtaita aluepoliittisista syistä. Kun tehtaat sitten ovat lopettaneet toimintansa, ihmiset ovat jääneet odottamaan, että jostain tulisi seuraava työllistäjä ja toisi alueelle töitä.

– Haastatteluissa kävi ilmi, että Vuotos viimeistään opetti ihmiset odottamaan, että ”mitä tänne sitten tulisi”. Eikä Vuotosta ole tullut vieläkään, Kolehmainen sanoo.

– Toisaalta Itä-Lapissa on vahvaa kansalaisaktivismia. Moni muistaa vaikkapa junakapinan ja massaliikkeen, hän täydentää.

Kolehmaisen mukaan lääkkeet kuntien näivettymisen ehkäisemiseen löytyvätkin ainakin osittain kuntalaisten ja kuntapäättäjien asenteista.

– Kunnissa pitäisi päästä eroon maailmanlopun ajattelusta, ja miettiä, miten ne voisivat olla toimivia, vaikka eivät olekaan kasvavia, hän sanoo.

Nurmijärvi-ilmiö tuli ja meni

Kaupungistuminen ja syntyvyyden väheneminen ovat isoja trendejä. Usein kaupunkeihin muuttajat ovat nuoria tai työikäisiä eli tulevaisuuden veronmaksajia, mikä heikentää huoltosuhdetta pienillä paikkakunnilla.

– Suomessa on jo melkein 70 kuntaa, joissa yli 65-vuotiaita on kolmannes koko väestöstä. Noin 50 kunnassa syntyy vuodessa alle 15 lasta, sanoo Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haveri.

Kaupunkeihin houkuttelee mahdollisuuksien määrä ja erilaiset kulttuurit, joista on mahdollisuus löytää itsensä. Opintojen ja töiden perässä kaupunkiin lähdetään tietyssä iässä. Vielä 2000-luvun alussa nuoret perheet muuttivat kehyskuntiin lapsen saamisen jälkeen, mutta nyt tämä Nurmijärvi-ilmiö on jo historiaa.

– Isoa vastamuuttoaaltoa ei ole näkyvissä, vaikka vähäisesti sitä tapahtuu koko ajan. Ei ole ollut sellaista keskustelua, joka puhuisi maallemuuton puolesta. Tähän mennessä ilmastonmuutoskeskustelukin on korostanut sitä, että ihmisten kannattaisi asua kaupunkimaisessa ympäristössä, Haveri toteaa.

Mielikuvat ohjaavat muuttoa

Jari Kolehmaisen mukaan alueiden kehitykseen vaikuttaa myös julkinen keskustelu. Sen sävyistä riippuu paljon, missä ihmiset näkevät mahdollisuuksia ja minne he hakeutuvat asumaan.

– Ilma on sakeanaan urbanisaatiopuhetta, mutta lisäarvoa tuottavia alueita on isojen kaupunkien ulkopuolellakin. Esimerkiksi maakuntakeskukset ovat sivistyksen ja koulutuksen keskuksia. Jos isojen kaupunkien ulkopuoliset alueet näivettyvät, kärsivät monet Suomen vientiteollisuuden kivijalat.

Julkisessa keskustelussa esiintyvät mielikuvat vaikuttavat esimerkiksi siihen, saadaanko kasvukeskuksen ulkopuolella avoinna olevalle työpaikalle työvoimaa. Tuotannon tehtäviin voi työntekijöitä vielä löytyäkin, mutta entä toimihenkilöitä. Moni joutuu pohtimaan, riittääkö töitä myös puolisolle. Entä uskaltaako perhe laskea toimeentulonsa yhden työnantajan varaan? Kannattaako suvun maille rakentaa talo?

Asuntojen hintojen romahtamisesta on puhuttu paljon, joten silläkin on suuri merkitys, miten pankki arvottaa talon ja pääseekö siitä tarvittaessa eroon järkevään hintaan.

– Olen ollut yllättynyt siitä, miten nopeasti keskusteluun nousivat vanhojen talojen romutuspalkkiot. En nyt heti menisi siihen, vaan harkitsisin muita toimia. Hajakeskittynyt, tasaisempi kehitys olisi tavoiteltavaa, jotta olemassa olevalle infralle löytyisi käyttöä, Kolehmainen sanoo.

Kaupungistumiskehitys on kiihtynyt myös poliittisten päätösten ansiosta. Seutukaupungit ja maakuntien kakkoskaupungit ovat olleet häviäjiä, kun koulutusta on keskitetty isoihin yksiköihin.

Esimerkiksi Savonlinnan asukasluku on laskenut lähes 2000 asukkaalla sen jälkeen, kun opettajankoulutuslaitoksen lakkauttamisesta päätettiin vuonna 2016.

– Pienten kaupunkien oppilaitosyksikköjen vetovoimaluvut ovat toisaalta olleet heikkoja, joten ei siinä usein ole ollut juuri muita mahdollisuuksia, Jari Kolehmainen huomauttaa.

Uuteen kukoistukseen päästäkseen tällaisten kaupunkien ja kuntien on haettava uudenlaista paikallisen toimijuuden ja tekemisen merkitystä.

– Parempi olla mitenkuten pärjäävä, aktiivinen kunta kuin syöksykierteessä oleva väärinymmärretty kunta. Isoihin kehityslinjoihin on vaikea vaikuttaa, mutta strategista näkemystä tarvitaan siitä, millaisia voimme olla ja mitä tehdä. Puhutaan myös oikeankokoistamisesta.

Jari Kolehmainen
- Kunnissa pitäisi päästä eroon maailmanlopun ajattelusta, ja miettiä, miten ne voisivat olla toimivia, vaikka eivät olekaan kasvavia, tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen sanoo.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Maakuntauudistus on kohtalonkysymys

Se, kuinka paljon kuntien pitää säilyäkseen muuttua, riippuu muun muassa siitä, toteutuuko kaavailtu sote- ja maakuntauudistus. Uudistus merkitsisi, että kunnilta katoaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen vastuu. Samalla putoaa pois iso osa palveluista ja budjetista.

– Kuntien rooli muuttuu enemmän kuin tässä hetkessä pystytään ajattelemaan. Kunnille jäisi elinvoimasta huolehtiminen eli muun muassa sivistys-, kulttuuri- ja elinkeinopalvelut, Kolehmainen sanoo.

Jos maakuntauudistusta ei tule, edessä on kuntaliitoksia. Pienimmät ja vanhusvoittoisimmat kunnat eivät enää yksinkertaisesti suoriudu sosiaali- ja terveysmenoista. Kunnallispolitiikan professori Arto Haveri sanoo sen suoraan:

– Jos sote-palveluita ei oteta pois kunnilta, kuntien määrä saattaa vähentyä sadalla seuraavan kymmenen tai viidentoista vuoden aikana, Haveri toteaa.

Hän uskoo liitoksiin myös siinä tapauksessa, että maakuntauudistus tulee, mutta silloin liitosten määrä jää vähäisemmäksi.

Myös kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori ja Kuntaliiton erityisasiantuntija Jenni Airaksinen arvioi, että liitoksia on edessä, jos poliitikot eivät pääse sopuun maakuntauudistuksesta.

– Keskustelu maakuntauudistuksesta on hidastanut kuntarakenteen muutosta. Odotellaan, vaikka pitäisi ratkaista pulmia, Airaksinen sanoo.

Kuntien rooli muuttuu enemmän kuin tässä hetkessä pystytään ajattelemaan.

Jenni Airaksinen
Erilaisia alueita kannata pakottaa samaan muottiin, sanoo kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Jenni Airaksinen. Hän antaisi aluiden valita itselleen sopivimimman mallin: Kuntaliitokset, seutuyhteistyö tai maakuntamalli.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Tehtävät koon mukaan

Alueet maan eri kolkissa ovat eriytyneet ja kehittyneet eri suuntiin jo 1990-luvulta lähtien. Pääkaupunkiseutu painii täysin omassa sarjassaan, ja vetovoimaiset yliopistokaupungit ovat kovin erilaisia kuin pienemmät kaupungit tai maaseutukeskukset lähiseutuineen. Harvaanasutut alueet ovat vielä täysin oma lukunsa. Silti kaikilla kunnilla on samat tehtävät ja sama hallintomalli.

Tulevaisuudessa voi kuitenkin olla toisin. Arto Haverin mukaan valtioneuvostossa on jo mietitty sitä, voisivatko kuntien tehtävät eriytyä koon mukaan. Pienellä kunnalla ei tällöin olisi yhtä suuria vastuita kuin isoilla.

– Esimerkiksi Espanjassa tällainen rakenne on ihan toimivasti käytössä. Alle 3000 asukkaan kunnilta voitaisiin karsia tehtäviä, ja sote-palveluiden tuottaminen olisi isompien vastuulla. Mutta todennäköisesti tällaiset ratkaisut ovat vielä kauempana kuin sote.

Myös Jenni Airaksinen katsoo, ettei erilaisia alueita kannata pakottaa samaan muottiin. Airaksinen listaa kolme vaihtoehtoa, jotka sopivat erilaisille alueille.

Ensimmäinen vaihtoehto ovat strategiset kuntaliitokset, joita hän lähtisi teettämään voimakkailla porkkanoilla.

– Annettaisiin alueille tiettyyn aikarajaan asti mahdollisuus etsiä itse ratkaisua.

Toinen vaihtoehto olisi seutuyhteistyö, jossa kunnat toimisivat tiiviisti kuntayhtymissä. Esimerkiksi Airaksinen nostaa Tampereen seudun kuntayhtymän, jossa alueen kunnat ovat jatkuvassa keskusteluyhteydessä.

– Tiivis yhteistyö mahdollistaa esimerkiksi maankäytön, rakentamisen ja liikenteen suunnittelun yhdessä. Tampereella esimerkiksi rakennetaan nyt ratikkaa, mutta seudulla keskustellaan koko ajan siitä, miten se jatkuisi naapurikuntiin.

Kolmas vaihtoehto olisivat maakunnat, jotka sopisivat Airaksisen mukaan erityisesti supistuville alueille ja toimisivat keskuskaupunkijohtoisesti. Kainuun maakuntakokeilu oli hyvä osoitus siitä, että maakuntamalli toimii. Kokeilussa maakunta järjesti sosiaali- ja terveyspalvelut sekä toisen asteen koulutuksen. Airaksinen siirtäisi mallin myös esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Karjalaan sekä Savoon.

Airaksinen haluaisi siis, että alueet saisivat valita näistä kolmesta vaihtoehdosta itselleen parhaiten sopivan.

Jari Kolehmainen, Seinäjoki
Jari Kolehmainen luottaa maakuntiin, jotka ovat rakentuneet pitkän ajan saatossa ja osoittaneet toimivuutensa. Esimerkiki hyvässä kasvuvauhdissa olevalle Seinäjoelle suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan muodostuminen on ollut iso asia.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Kolehmainen sen sijaan uskoo maakuntiin, jotka ovat rakentuneet pitkän ajan kuluessa ja osoittaneet toimivuutensa.

– Nykyiset maakunnat ovat mielestäni aluehallinnolle hyvä perusta. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan eriytyminen kolmeksi maakunnaksi on hyvä esimerkki siitä, miten 1990-luvulla aloittaneet maakuntien liitot ovat vahvistaneet aluejakoa ja vieneet asioita eteenpäin.

Esimerkiksi hyvässä kasvuvauhdissa olevalle Seinäjoelle suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan muodostuminen on ollut todella iso asia.

– Maakuntien ei kuitenkaan suinkaan tarvitsisi olla täysin toistensa kaltaisia, vaan alueelliset erot voitaisiin huomioida esimerkiksi kuntien ja maakuntien keskinäisessä tehtävien jaossa, Kolehmainen tähdentää.

Asumisen edellytykset säilyvät

Suomea on rakennettu ajatuksella, että asuminen on mahdollista kaikkialla. Palveluita tullaan jatkossakin tarjoamaan asuinpaikasta riippumatta, mutta hajaseuduilla ne eivät ole kovin lähellä.

– Maaseudulla on hyväksyttävä, että palvelut eivät ole nurkan takana. Palveluverkko supistuu, digitaalisia palveluita hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan ja varmasti myös yksilön oma vastuu palveluiden äärelle hakeutumisesta kasvaa, Arto Haveri toteaa.

Jenni Airaksinen peräänkuuluttaa valtion vastuuta huolehtia siitä, että liikkuminen onnistuu kaikkialla. Jos tiet eivät ole ajokunnossa eikä julkinen liikenne enää kulje, asuminen alueella käy mahdottomaksi.

– Lainaan Kangasalan kunnanjohtajaa, joka sanoi, että joukkoliikenteen järjestäminen alueelle, jossa ei ole joukkoja, on valtavan kallista. Mutta silloin pitäisikin miettiä, mitä muuta joukkoliikenne voisi olla kuin linja-auto tai juna, Airaksinen sanoo.

Pienten kasvukin on yhä mahdollista

Oli kunta- ja palvelurakenteen malli mikä tahansa, jatkossa Suomessa täytyy ottaa nykyistä paljon vahvemmin huomioon monipaikkaistuminen. Se kertoo, että ihmiset eivät halua viettää aikaansa pelkästään kaupungeissa.

– Arjen tasolla väestökehitys ei ole ihan niin raakaa kuin tilastot antavat ymmärtää. Tilastot mittaavat aina asuinpaikkaa vuoden viimeisenä päivänä, mutta eivät huomioi kausivaihtelua. On paljon väestöruutuja, joiden väkiluku kasvaa kausittain esimerkiksi kesämökkien ja kausityön vuoksi. Ilmiö on huonosti tunnettu ja tekee yhteiskunnallisen suunnittelun vaikeammaksi, Kolehmainen sanoo.

Kausittain pienten paikkakuntien palvelutarve voi siis kasvaa, vaikka ne samaan aikaan kamppailevat pysyvän asukasmäärän vähenemisen kanssa.

Eikä kaikkien pienten kuntien kohtalona ole surkastuminen. Suomen suurimmalla kunnalla, Inarilla, menee hyvin, sillä paikkakunnalle vetävät erämaaluonto, vahva, palveluiden ympärille kehittynyt elinkeinorakenne ja koulutusmahdollisuuksia tarjoava Saamelaisalueen koulutuskeskus SAKK. Kunnassa on viime vuosina painotettu luonto- ja kulttuurimatkailua, ja painotus on tuottanut selvää tulosta.

Inari onkin Rovaniemen lisäksi ainoa Lapin läänin kunnista, joka on viime vuosina onnistunut kasvattamaan väkilukuaan, ja tulevaisuudessa kasvun ennustetaan jatkuvan. Hyvällä syyllä voi siis sanoa, että kunta on löytänyt uudenlaisen menestyksen avaimet.

ihmiset eivät halua viettää aikaansa pelkästään kaupungeissa.

Arto Haveri
Suomea on rakennettu ajatuksella, että asuminen on kaikkialla mahdollista. Silti maaseudulla on hyväksyttävä, että palvelut eivät ole nurkan takana, sanoo kunnallispolitiikan professori Arto Haveri.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Kuntakentän muutos

  • Suomessa on nyt 311 kuntaa.
  • Alle 3000 asukkaan kuntia on noin sata, ja lähes puolessa kunnista asuu alle 5000 asukasta.
  • Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset ovat kasvaneet vuodesta 2010 lähtien. Kasvu aiheuttaa kunnille talousvaikeuksia, sillä sote-palveluiden järjestäminen on niiden vastuulla.
  • Kuntien toimintamahdollisuuksiin vaikuttaa voimakkaasti myös huoltosuhteen heikkeneminen. Väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee, eli yhä pienempi maksajien joukko huolehtii tulevaisuudessa paisuvista kustannuksista.
  • Alueiden menestymisen ja näivettymisen taustoja tutkitaan Pohjoismaisten yliopistojen yhteisessä Regional Growth Against all the Odds: The Driving Forces of Long-term Growth in Nordic Regions -hankkeessa.