Skip to content
Tampereen korkeakouluyhteisö
Keltaiseksi värjätty lasiesine.
Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Tähtäimessä täydellinen keltainen – lasitutkija ja -taiteilija kehittävät yhdessä uusia värejä lasille

Lasia tutkiva Laeticia Petit kehittelee sivuprojektissaan täydellisiä värisävyjä yhdessä lasitaiteilija Ella Varvion kanssa. Tavoitteena on löytää juuri se oikea keltainen sekä sinisestä violettiin väriä vaihtava lasi.
clock
5 min
Julkaistu:
27.06.2019
Kirjoittaja:

Laeticia Petitin mukaan lasin teko on kuin ruoanlaittoa: lisätään vähän sitä ja vähän tätä, ja maistetaan. Ja aivan kuten ruoanlaitossa, myös lasin tekemisessä yhdistyvät parhaimmillaan tiede ja taide.

Tampereen yliopistossa fotoniikan parissa työskentelevä tenure track -professori Petit kehittää sivutyönään mittatilausvärejä lasitaiteilija Ella Varviolle. Varvio tunnetaan taiteilija-muotoilijana, jonka töissä yhdistyvät suupuhallettu lasi ja tarinallinen kuvallisuus.

Yhteistyö sai alkunsa Petitin workshopista, jonka rahoitti amerikkalainen Ceramic and Glass Industry Foundation -säätiö. Workshopin ideana oli kertoa lasi- ja keramiikkatutkimuksesta ja sen mahdollisuuksista.

– Lasitutkimus on näivettyvä tutkimusala. Ihmiset ajattelevat, että lasista tiedetään jo kaikki tiedettävissä oleva, koska sitä on käytetty ja tutkittu niin kauan. Asia on kuitenkin aivan toisin: moni nykyinen ja tuleva sovellus perustuu lasiin, ja uusien innovaatioiden tuomat mahdollisuudet ovat huimia, Petit sanoo.

Laeticia Petit värjäämässä lasia.
Laeticia Petitin mukaan lasin teko on kuin ruoanlaittoa: lisätään vähän sitä ja vähän tätä, ja maistetaan.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Ideoita kumpaankin suuntaan

Ella Varvio kuuli Petitin workshopista tuttavan kautta. Tutkija ja taiteilija löysivät yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ja yhteistyö lähti käyntiin.

– Taiteilija on aina utelias materiaalinsa suhteen. Tutkijoiden kanssa työskentely antaa paljon uutta tietoa. Itselläni on taidemaalarimainen asenne lasitaiteeseen: värit liittyvät mielialoihin ja tunnelmiin. Siksi on hienoa saada aivan omia värejä käyttöön, Varvio kertoo.

Tällä hetkellä Varvio tekee uniikkeja lasitaideteoksia, mutta pienten sarjojenkin valmistus on suunnitelmissa. Jatkossa nähdään kenties kaupunkiaiheita.

– Olin New Yorkissa ja tein siellä paljon piirustuksia. Uudet värit sopisivat hyvin niihin tunnelmiin, hän kertoo.

Tutkija Petitille taidelasin värjäyskokeilut ovat enemmän huviprojekti kuin varsinaista tutkimusta, mutta yhteistyö taiteilijan kanssa on antoisaa. Uusia ajatuksia saattaa syntyä puolin ja toisin. Kuten vaikkapa Varvion esitellessä lasiteostaan, jossa tumma puun hahmo näyttää leijuvan sinisen lasin sisällä.

– Lasi on puhallettu kahteen kertaan. Ensin yksi kerros, jonka pintaan on sitten lisätty silkkipainolla tehty puun hahmo, ja sen päälle toinen kerros. Puu heijastelee kerroksista ja näyttää siten leijuvan tai huojuvan, Varvio sanoo.

– Kaksikerroksisuus ja lasin heijastukset ovat kiinnostava ajatus. Esimerkiksi aurinkokennothan ovat myös kerroksellisia, Petit pohtii.

Lasitaiteilija Ella Varvio ja lasinen taide-esine.
Lasitaiteilija Ella Varvio tunnetaan taiteilija-muotoilijana, jonka töissä yhdistyvät suupuhallettu lasi ja tarinallinen kuvallisuus.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Lasi taipuu moneen

Lasin kanssa työskentelee vain vähän tutkijoita. Kun Laeticia Petit muutti Suomeen muutama vuosi sitten, täällä ei ollut yhtään fotoniikassa tarvittavaan lasiin perehtynyttä tutkijaa. Tampereella on kuitenkin loistava infrastruktuuri lasin tutkimukseen.

– Meillä on Hervannassa kampuksella kaikki, mitä tarvitaan lasin valmistukseen ja analysointiin. Uusi mikroskopiakeskus on kovassa käytössä.

Petitin tutkimalla lasilla on sovellusmahdollisuuksia biolääketieteestä erilaisiin sensoreihin ja metallia leikkaaviin kuitulasereihin.

– Esimerkiksi luunmurtumissa voidaan käyttää bioaktiivista lasia, joka vähitellen ihmiskehossa muuttuu luuksi. Laserkuituja voidaan käyttää vaikkapa metallin leikkaamiseen tai sensoreihin. Kuituja tutkitaan vaikkapa virtsarakon syövän tunnistamiseen liittyen, Petit kertoo.

Yksi Petitin tutkimusaiheista on lasi, joka sisältää nanokokoisia keramiikkakristalleja.

– Se näyttää aivan tavalliselta lasilta, mutta kristallit tekevät siitä todella monipuolisen. Valmistaminen on vaikeaa, sillä esimerkiksi lämpötilan täytyy olla täsmälleen oikea. Muuten kristallit eivät toimi tai ne sulavat lasiin. Kristallilasilla on hyvin lupaavia sovellusmahdollisuuksia muun muassa biolääketieteessä.

Tällaiset uudet innovaatiot eivät ole esimerkiksi uransa suuntaa etsiville nuorille tuttuja. Kesällä 2018 järjestetyn workshopin ideana olikin tehdä lasi- ja keramiikkatutkimusta tunnetuksi ja kertoa, miksi materiaaleja on tärkeää edelleen tutkia.

– Lasi ei ole nuorten mielestä yhtä cool kuin vaikkapa polymeerit, Petit harmittelee.

Ella Varvio ja Laeticia Petit suojavarusteissa.
Lasivärjäyksen koe-erät valmistuvat Petitin laboratoriossa 1600-asteisessa uunissa. Suojavarusteille on siis tarvetta.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Tulikin sammakkomateriaalia

Lasitutkimuksen maine voi muuttua juuri Petitin ja Varvio yhteistyön kaltaisten hankkeiden myötä. Tulihan ruoanlaitostakin jokunen vuosi sitten nuorten hipstereiden muodikas harrastus. Taiteen ja tutkimuksen yhteistyö voi tehdä lasille samanlaisen kasvojen kohotuksen, minkä julkkiskokit ovat tehneet perinteisille kotiruuille.

– Ja väreistä tulee herkullisia! Ne ovat täyteläisempiä, sillä ne ovat niin ”läpikotaisia”. Entisinä aikoina lasitehtailla oli omat kemistit, jotka valmistivat värejä. Nykyisin taiteilijoilla on studioissaan yleensä väritöntä lasia, johon sekoitetaan alan yrityksiltä jauhemuodossa tilattavat värit, eikä tulos aina ole yhtä hyvä, Ella Varvio selittää.

Petitin laboratoriossaan valmistamat koe-erät syntyvät pienissä, 25 gramman kipoissa 1 600-asteisessa uunissa. Massassa käytetään eri suhteissa vaikkapa magnesiumia, titaania tai rautaa, jolloin saadaan eri värejä. Pienenpienissä laboratorioerissä – taiteilijoiden studioissaan valmistamat erät ovat kooltaan kymmeniä kiloja – kokeilu on halpaa.

– Väriin vaikuttaa sekoitussuhteen lisäksi myös esimerkiksi lämpötila ja sulatusaika, joten lasinteko on tarkkaa puuhaa. Jotkut väriaineet ovat myrkyllisiä ja siksi nykyisin kiellettyjä. Esimerkiksi kirkkaanpunaista väriä on vaikeaa ja kallista valmistaa, Petit kertoo.

Nyt Petit kehittää Varviolle kirkasta keltaista ja sinisestä violettiin väriä vaihtavaa lasia. Tutkijan pöytä on täynnä erilaisia kokeilujen tuloksia: eri sinisen sävyjä ja keltaista aivan vaaleasta rusehtavaan.

– Ruskeassa oli liian vahva sekoitussuhde, joten väristä tuli aika ruma. Tai no, siitä voisi saada vaikkapa hienoja lasisammakoita, Petit pohtii ja Varvio harkitsee asiaa leikillään.

– Kerran onnistuimme valmistamaan lasia, jonka väri vaihteli ruskeasta siniseen valon mukaan. Emme ehtineet silloin analysoimaan, mitä oikein tapahtui, mutta se oli hyvin mielenkiintoista, Petit sanoo.

Juuri tätä Petit haluaa myös opiskelijoilleen kertoa: tieteessä ei ole hyviä tai huonoja tuloksia, ainoastaan kiinnostavia.

– Koskaan ei tiedä, mitä vahingossa syntyy ja mitä yllättävää käyttöä sille saattaa olla joskus tulevaisuudessa.