Mikäs mies tämä on? Hän ottaa luontevasti haltuun Euroopan unionia käsittelevän podcastin ja onnistuu tarttumaan innostuneen ilmapiirin haastateltaviin, joita Europolitist-podcastissa olivat esimerkiksi suomalaismepit eli Euroopan parlamentin jäsenet, EU:ssa työskentelevät virkailijat ja toimittajat.
Taustalla on juontaja-tuottaja Tuomas Lähteenmäen intohimo EU-politiikkaan ja halu mullistaa unionia koskeva julkinen keskustelu, joka jää Lähteenmäen mukaan usein varovaiseksi, virkamieslähtöiseksi ja kuppikuntaiseksi.
Eurovaaleista kohistaan kiitettävästi valtamediassa, mutta vaalien välillä uutisointi jämähtää prosesseihin.
– Valiokunnissa tehdään tätä, komission työohjelma on tässä vaiheessa, Urpilainen kävi heittämässä yläfemmat jossain. Ei puhuta arvoista tai visioista, mikä voisi inspiroida ihmisiä ottamaan selvää asioista, Lähteenmäki kritisoi.
Oikeita kysymyksiä olisivat esimerkiksi nämä: Millaisia haluamme olla vuoden 2020 Euroopassa? Millaisen aseman EU ottaa maailmanpolitiikan murroksessa?
Kauppasota, ilmastonmuutos, digitalisaatio ja sen aiheuttama työn muutos ovat kysymyksiä, johon EU:n – ja meidän EU-kansalaisten – pitäisi reagoida.
Kun Lähteenmäki aloitti valtio-opin opiskelut Tampereen yliopistossa 2009, ilmassa oli EU-uskovaisuutta. Puhuttiin siitä, miten EU:sta voisi tulla liittovaltio. Lähteenmäki kertoo olleensa myös ”EU-päissään”, mutta hieman eri syistä.
–Näin EU:n tarjoavan hienoja työmahdollisuuksia ja olinkin pitkään varma siitä, että hakeutuisin töihin Brysseliin.
Toisin kuitenkin kävi. Lähteenmäki suoritti kaksi maisterin tutkintoa, toisen Tampereen ylipistosta ja toisen Glasgow’n yliopistosta. EU-politiikan seuraaminen pysyi rakkaana harrastuksena, mutta viestinnästä tuli hänelle varsinainen ammatti.
EU-keskustelukin koki suuren muutoksen 2010-luvulla. Unelmat EU:n laajentumisesta kuihtuivat finanssikriisiin, euron ongelmiin ja kiistelyyn siitä, kenen pitää maksaa Kreikan velat.
– Tänä päivänä EU:n integraatio nähdään enemmän käytännön työkaluna esimerkiksi kauppasuhteissa, mutta laajempi visio unionin tulevaisuudesta puuttuu. Se on yksi syy, miksi lähdimme tekemään podcastia.
Europolitist-podcast on The Ulkopolitist-verkkolehden ja Euroopan parlamentin Suomen toimiston yhteistyössä tekemä ohjelmasarja, joka ilmestyi syksyllä 2019. Ohjelman tavoitteena oli ravistella hereille suomalaista EU-keskustelua juhlavuoden alla: Vuonna 2020 Suomelle tulee täyteen 25 vuotta EU:n jäsenenä.
Elääkö komissio kuplassa? Onko Britannia vahvempi ilman EU:ta? Studiovieraille esitettiin väitteitä, jotka pakottivat vieraan vastaamaan suoraan ajankohtaisiin kysymyksiin.
– Erityisesti EU-politiikassa puhuja voi helposti piiloutua prosessien ja korukielen taakse. Se on luotaantyöntävää. Samat asiat pystyy myös sanomaan selkeämmin, Lähteenmäki sanoo.
Lähteenmäki haastaa myös kaupallista mediaa aktiivisempaan EU-uutisointiin. Tehtävä ei ole helppo ja EU-juttujen klikkausmäärät eivät huimaa päätä, mutta silti uutisointia olisi jaksettava tehdä.
– Jos media ei kerro EU:sta, ihmiset eivät myöskään tiedä siitä, jolloin tieto ja päätäntävalta jäävät Brysseliin. Muodostuu kierre, jossa ketään ei kiinnosta, luottamus katoaa ja syntyy demokratiavaje.
Yritysmaailma tarvitsee enemmän yhteiskuntatieteellistä ja humanistista näkökulmaa.
Politiikan opinnoista ei ehkä tyypillisesti päädytä viestintäkonsultiksi, mutta Lähteenmäki ei näe ristiriitaa opintojen ja työn välillä.
– Olen sitä mieltä, että yritysmaailma tarvitsee enemmän yhteiskuntatieteellistä ja humanistista näkökulmaa. Meitä on vain viisi miljoonaa tässä maassa, emmekä voi ulkoistaa bisnestä vain pienen porukan käsiin.
Valtio-opin tutkinto antoi Lähteenmäen mielestä hyvän pohjan tiedon käsittelyyn ja maailman tapahtumien ymmärtämiseen. Politiikan seuraaminen auttaa ymmärtämään, millaisia riskejä nykypäivän liike-elämässä on ja miten kansainväliset trendit näkyvät Suomessa. Tietoa voi hyödyntää suoraan viestintäkonsultin työssä.
Vaikka Lähteenmäki on selvästikin maailmankansalainen, hänelle on vahvistunut käsitys siitä, että suomalaisissa ajattelijoina jotain erityistä.
– Olemme maana ajattelun suurvalta. Meidän pitää vain muistaa se. Täällä on timanttista kelaa, niin sanotusti.