Skip to content
Tampereen korkeakouluyhteisö
Tyylitelty kuva toisiaan tarkkkailevista Pohjoismaista.
Valtiot tarkkailevat toisiaan ja ottavat toisistaan mallia politiikanteossa. Suomessa seurataan erityisen tarkasti muita Pohjoismaita.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Ainutlaatuisina pidetyt kansallisvaltiot ovatkin kopioita toisistaan – Suomessa matkitaan etenkin muita Pohjoismaita

Poliittiset virtaukset leviävät maasta toiseen kuin katumuoti. Ideat lainataan muilta ja kotoistetaan omalle maalle sopiviksi. Esimerkiksi Suomen kiky-malli muistuttaa kovasti Tanskan vastaavaa mallia.
clock
6 min
Julkaistu:
03.05.2019
Kirjoittaja:

Mitä yhteistä on politiikalla ja muodilla?

Äkkiseltään katsoen ei mitään, paitsi ehkä muutama erityisen tyylitaitoinen kansanedustaja Linnan juhlissa. Poliittisten ajatusten leviäminen muistuttaa kuitenkin niin paljon muotivirtauksia, että politiikkaa voi tutkia muodin teorian avulla.

Aivan kuten muodissa, politiikassakin samat ideat leviävät valtiosta toiseen.

– Kun Suomessa tunnistaa jonkin uuden ilmiön, kannattaa katsoa ympärilleen ja kysyä, minkä osa se on. Se on suurella todennäköisyydellä osa laajempaa, kansainvälistä suuntausta, sanoo akatemiaprofessori Pertti Alasuutari Tampereen yliopistosta.

Ajankohtaisia esimerkkejä löytyy. Alasuutarin mukaan liikemies Hjallis Harkimon luotsaama Liike Nyt kumpuaa Ranskassa syntyneestä kansanliikkeestä. Italian Viiden tähden liike on esikuvana Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liikkeelle.

Syy ideoiden kopioimiseen löytyy ihmisluonteen peruspiirteestä. Meitä leimaa konformismi, halu olla samanlainen tai ei ainakaan kovin erilainen kuin muut. Kansakuntien tasolla tämä tarkoittaa sitä, että valtiot haluavat saada tunnustusta muilta.

Toinen motiivi on kilpailu. Modernisoinnin nimissä joka puolella tehdään samanlaisia uudistuksia.

– Uskomme, että muut tietävät paremmin, mihin modernisaatio on matkalla. Että jos olemme jäämässä jälkeen modernisaatiosta, häviämme.

Alien näkee paremmin

Kuvitellaan, että maapallolle laskeutuisi muukalainen, antropologi toiselta planeetalta. Hän päätyisi luultavasti kenttätyössään tulokseen, että maapalloa asuttaa heimo nimeltä ”modernit”. Heimolla on noin kaksisataa klaania, joita nimitetään kansakunniksi. Klaanien muodostamilla valtioilla on omat parlamenttinsa, hallituksensa ja ministeriönsä – jotka ovat usein samannimisiä klaanista riippumatta. Heimon nimi on modernit, koska kaikki kansakunnat haluavat olla osa modernia maailmaa.

Me maan asukit ja kansakuntien jäsenet näemme koko lailla toisin. Kuvittelemme, että juuri meidän kansakunnallamme on jotain, mitä muilla ei ole.

– Kansallisvaltioilla on vahva usko omaan ainutlaatuisuuteensa. Sen vuoksi harva huomaa, että maat ovat samankaltaisia, Alasuutari sanoo.

Esimerkiksi meille suomalaisille perusviesti on, että saunominen on ikioma erityispiirteemme, ja mökkeily sijaitsee omintakeisen suomalaisen kulttuurin ytimessä. Kuitenkin mökkejä löytyy kaikkialta, missä niiden omistaminen on taloudellisesti mahdollista. Edes usko mökin kansalliseen erityisluonteeseen ei ole vain suomalainen piirre, sillä myös kanadalaiset ja norjalaiset uskovat samoin.

Valtio on vaikutuksille altis

Jopa yhteiskuntatieteellisen teorian valtavirta pitää valtioita omina, suljettuina taloudellis-poliittis-kulttuurisina kokonaisuuksinaan, joissa uudet ideat ovat sisäsyntyisiä. Tarkemmin katsottuna näin ei ole.

– Taaksepäin katsomalla on helppo huomata, että yksittäisen maan historia seuraa globaaleja trendejä.

Kun politiikassa tai lainsäädännössä haetaan vertailukohtaa toisista valtioista, mallia otetaan omasta viiteryhmästä eli maista, jotka sijaitsevat usein maantieteellisesti lähellä. Suomessa vertailukohtana ovat muut Pohjoismaat.

Alasuutarin johtama tutkimusryhmä on löytänyt keinot tutkia ilmiötä. Tutkijat keräsivät lakialoitekeskusteluja 14 maasta kahdenkymmenen vuoden ajalta. Parlamenttikeskusteluista etsittiin viittauksia kansainväliseen yhteisöön, kansainvälisiin suosituksiin tai muihin maihin. Aineisto käsitti lakialoitekeskusteluja kaikilta politiikan osa-alueilta.

Tutkijat huomasivat, että lakialoitekeskustelut ovat eri maissa rakenteeltaan ja argumentointitavoiltaan hämmentävän samankaltaisia. Lisäksi 85 prosentissa keskusteluista käytettiin esimerkkejä muista maista perusteluna lakialoitteen puolesta tai vastaan. Esimerkiksi Suomen lakiuudistuksia koskevissa asiakirjoissa on kohta, jossa kerrotaan säännönmukaisesti asiaan liittyvä lainsäädäntö muissa Pohjoismaissa ja muissa OECD-maissa.

Maiden välillä oli tosin tilastollisia eroja siinä, miten yleistä kansainväliseen kontekstiin viittaaminen oli. Yhdysvallat edusti yhtä ääripäätä. Sen parlamenttikeskusteluista vuosina 1994–2013 vain noin 45 prosenttia sisälsi viittauksen kansainväliseen yhteisöön. Sen sijaan aloitteissa käytettiin muiden maiden keskusteluihin verrattuna kaikkein yleisimmin perustelutapana kansallista omakuvaa. Amerikkalaisuuden kivijalkoina mainittiin erityisesti vapaus ja perhearvot. Lakeja punnittiin usein siltä kannalta, ovatko ne amerikkalaisten arvojen mukaisia.

– Kovin omintakeisina ei näitäkään arvoja voi pitää. Voi vain ihmetellä, missä ovat ne maat, joissa vapautta ja perhearvoja ei arvosteta, Alasuutari huomauttaa.

Lakialoitteet ympäri maailman muistuttavat toisiaan

  • Pertti Alasuutarin johtama Tampere Research Group for Cultural and Political Sociology (TCuPS) -tutkimusryhmä keräsi lakialoitekeskusteluja 14 maasta
  • Mukana olivat Argentiina, Australia, Kanada, Chile, Espanja, Kenia, Meksiko, Portugali, Suomi, Trinidad ja Tobago, Uganda, Venäjä, Yhdistyneet kuningaskunnat ja Yhdysvallat.
  • Keskusteluja kerättiin kahdenkymmenen vuoden ajalta, vuosilta 1994–2013.
  • Aineisto käsitti lakialoitekeskusteluja kaikilta politiikan osa-alueilta.
  • Parlamenttikeskusteluista etsittiin viittauksia kansainväliseen yhteisöön, kansainvälisiin suosituksiin tai muihin maihin.
  • Tutkijat huomasivat, että lakialoitekeskustelut ovat eri maissa rakenteeltaan ja argumentointitavoiltaan hämmentävän samankaltaisia.
  • TCuPS-ryhmä on erikoistunut politiikan, kansallisvaltioiden ja kansainvälisten trendien vuorovaikutukseen.
Pertti Alasuutari
Jos kuulee sanottavan, että jotain pitää tehdä äkkiä uudella tavalla koska kaikki muutkin tekevät, kannattaa painaa jarrua. – Tutkimus laittaa suhtautumaan suurella varauksella annettuihin totuuksiin, akatemiaprofessori Pertti Alasuutari sanoo.Kuva: Jonne Renvall, Tampereen yliopisto

Mallia otetaan muilta

1950-luvulta eteenpäin on puhuttu politiikan malleista. Alasuutarin mukaan tapa käsitteellistää politiikan vaihtoehtoja mallien avulla tuli todennäköisesti fysiikasta. Siitä se levisi 1950-luvun aikana taloustieteisiin, yhteiskuntatieteisiin ja yleisempään poliittiseen ajatteluun.

Lapsiasiavaltuutetun virka on esimerkki mallista, joka levisi nopeasti ympäri maailmaa. Ensimmäinen lapsiasiavaltuutetun virka perustettiin Norjaan vuonna 1981. Nyt lapsiasiavaltuutettuja on vajaassa puolessa maailman maista.

Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Uudessa Seelannissa koettiin ensin lapsien kaltoinkohteluun liittyvä skandaali, jonka seurauksena perustettiin komitea miettimään, miten vastaavat tapaukset voitaisiin ehkäistä jatkossa. Komitea esitti suosituksena lapsiasiavaltuutetun viran perustamista. Se esitettiin suurena keksintönä, vaikka malli oli jo olemassa Norjassa, ja siitä oltiin tietoisia.

– Suomesta skandaali puuttui, mutta poliittinen paine viran perustamiseen kasvoi, koska muissa Pohjoismaissa oli jo omat lapsiasiavaltuutettunsa, Alasuutari sanoo.

Ideat siis lainataan muilta, mutta ne kotoistetaan itselle. Kun Suomessa tehtiin kilpailukykysopimus Tanskan mallia mukaillen, sitä alettiin nimittää Suomen malliksi.

– Kun poliitikot esittelevät ideat laajalle yleisölle, viittaukset alkuperäiseen idean lähteeseen yleensä unohtuvat.

Kansainväliset järjestöt ovat merkittävässä roolissa ideoiden välittäjinä. Ne asettavat normeja, luovat käytäntöjä ja niihin vedotaan, jos halutaan saada jokin asia läpi kotimaassa.

Globalisaatio on vanha juttu

Poliittisten mallien tutkimus paljasti mielenkiintoisen seikan myös globalisaatiosta.

Keskustelu globalisaatiosta alkoi 1990-luvulla. Silloin esitettiin, että ideat leviävät maasta toiseen, riippuvuus muista lisääntyy ja eri maailmankolkat samankaltaistuvat.

Tutkimusaineistossa ei kuitenkaan näkynyt minkäänlaista kasvua muihin maihin viittaamisessa vuosien 1994 ja 2013 välillä. Globalisaation täytyy siis olla vanhempi ilmiö.

On ihan höpöhöpöä väittää, että aikaisemmin valtiot olivat erillään, kunnes tuli globalisaatio

Ilmiön ikää auttaa hahmottamaan Iso-Britannian parlamentin kaikki asiakirjat sisältävä tutkimusaineisto, joka alkaa vuodesta 1803. Suurten aineistojen analyysiin soveltuvan korpuslingvistiikan avulla Tampereen tutkijat etsivät kohtia, joissa puhujat perustelivat mielipiteitään käyttämällä muita valtioita esimerkkeinä. Viittauksia muihin maihin löytyi eniten aineiston alkuvuosilta eli 1800-luvun alusta.

– On ihan höpöhöpöä väittää, että aikaisemmin valtiot olivat erillään, kunnes tuli globalisaatio ja nyt me kansainvälistymme. Ei se niin ole, Alasuutari sanoo.

– Maankuori on jaettu valtioihin, jotka ovat kopioita toinen toisistaan. Miten tämä olisi voinut tapahtua, ellei olisi kansainvälistä yhteisöä, jossa ratkaisuja perustellaan sillä, miten muut ovat toimineet?