Terveys

Hyvinvointi

Lääketiede

Geenit

Perinnölliset sairaudet

Geeni- ja genomitiedolla on kasvava merkitys monien yleisten sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa.

Työterveyshoitajan vastaanotolle saapuu henkilö, joka on ostanut ulkomailta netin välityksellä itselleen sylkinäytteestä tehtävän geenitestin. Nyt henkilö on huolissaan, sillä geenitestin tulos kertoo, että hänellä on kohonnut riski sydänsairauksiin.

Mikä on työterveyshoitajan rooli tässä tilanteessa? Onko terveydenhuollolla vastuu jatkaa siitä, mihin netistä tilattu testi jäi? Kuinka keskustella asiakkaan kanssa nettitestien luotettavuudesta, tietoturvasta ja mahdollisista geneettisistä alttiuksista?

Vastaukset eivät ole helppoja tai yksiselitteisiä, mutta esimerkin kaltaiset tilanteet saattavat yleistyä tulevaisuudessa.

– Asiakkaat alkavat yhä enemmän tulla geenitestien kanssa sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolle, toteaa TAMKin osaamispäällikkö Tiina Mäkinen. Mäkinen on mukana <a href="https://projects.tuni.fi/profitu/">Profitu-hankkeessa</a> (siirryt toiselle sivustolle), jossa rakennetaan geeni- ja genomitiedon vastuullisen hyödyntämisen tiekarttaa.

Geeni- ja genomitiedolla on kasvava merkitys monien yleisten sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Oman terveyskeskuksen tai työterveyshuollon hoitaja on monelle ihmiselle lähin terveydenhuollon ammattilainen, jonka kanssa asiaa purkaa. Profitu-hankkeen projektipäällikkö Arja Halkoahon mukaan juuri tästä syystä jokaisella sairaan- ja terveydenhoitajalla tulisi olla perusymmärrys geeni- ja genomitiedosta.

– Hoitajat ovat lähellä potilaita ja asiakkaita. Hoitajalle on helppo esittää näitä kysymyksiä ja ihmiset luottavat hoitajiin. Siksi hoitajat tarvitsevat tuoreen tiedon, jotta he voivat vastata esiin nouseviin kysymyksiin, Halkoaho sanoo.

Mäkisen ja Halkoahon mukaan koko Profitu-hanke lähti liikkeelle ajatuksesta, että potilaan hyvä kohtaaminen ei saa jäädä toteutumatta sen vuoksi, ettei hoitajilla ole tarpeeksi geeni- ja genomitietoa. Hoitajat tarvitsevat ymmärrystä perinnöllisten sairauksien luonteesta ja niiden merkityksestä potilaille, ja valmiutta keskustella geeneihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä.

<h2>Yhtä ja useaa geeniä, alttiutta ja välttämättömyyttä</h2>

Halkoaho luonnehtii, että geeni- ja genomitieto tulee olemaan yksi suurimpia terveydenhuollon kehitysalueita. Se antaa uutta ymmärrystä muun muassa potilaiden ja asiakkaiden ohjaukseen. Halkoaho antaa esimerkin yleisistä kansansairauksista:

– Tiedämme, että diabeteksella ja sydänsairauksilla on vahva geneettinen perusta. Ympäristö ja ihmisen elintavat kuitenkin vaikuttavat siihen, kuinka geenimuoto puhkeaa sairaudeksi.

Tässä tilanteessa hyvällä ja oikea-aikaisella elintapojen ohjauksella on mahdollista ehkäistä altistuksen muuttumista sairaudeksi. On myös mahdollista, että geenit vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja elintapoihin, ja sen myötä esimerkiksi diabeteksen puhkeamiseen. Tutkimustieto geenien yhteydestä ihmisten käyttäytymiseen ja elintapojen muutoksiin on kuitenkin vielä tässä kohtaa ristiriitaista. Mahdollinen yhteys kirkastuu tulevaisuudessa paremmin.

Erityyppisten sairauksien joukko on laaja. Diabetes on esimerkki monigeenisestä sairaudesta, jonka takana vaikuttaa useampia geenejä. Lisäksi se on esimerkki sairaudesta, jolle geenit altistavat, mutta joka ei silti välttämättä puhkea.

Spektrin toisessa ääripäässä on hermoston rappeumasairaus Huntingtonin tauti. Se on yksigeeninen, vääjäämättömästi puhkeava sairaus. Mikäli ihmisellä on kyseinen geeni, hän sairastuu jossain elämänsä vaiheessa.

<blockquote>
Uuden tutkimustiedon perusteella juuri geenit vaikuttavat siihen, kuinka vakavan taudin kukin koronaviruksesta saa.
</blockquote>

On myös sairauksia, jotka ilmenevät sekä geneettisen altistuksen vuoksi että satunnaisesti. Esimerkiksi rintasyöpä voi olla satunnainen syöpä tai sen takana voi olla alttiusgeeni. Geenitestin tulos vaikuttaa syövän seurantaan. Mikäli alttiutta ei ole, syöpää seurataan muutamia vuosia hoitojen jälkeen. Mikäli alttius on, riski toisen rinnan syöpään tai munasarjasyöpään on huomattavasti suurempi. Tämän vuoksi seuranta jatkuu loppuelämän ajan.

Tällä hetkellä ajankohtainen koronaviruksen aiheuttama COVID-19 on esimerkki sairaudesta, jonka puhkeamiseen geenit eivät vaikuta, mutta joka ilmenee eri ihmisillä eri tavalla. Uuden tutkimustiedon perusteella juuri geenit vaikuttavat siihen, kuinka vakavan taudin kukin koronaviruksesta saa. Geenitesteillä voisi siis olla mahdollista ennustaa, kenelle koronavirus aiheuttaa vain miedon nuhan ja kenellä on riski päätyä hengityskoneeseen.

<h2>Turvallisempaa lääkehoitoa</h2>

Yksilön perimä vaikuttaa sairastumisen lisäksi myös siihen, millainen hoito hänelle sopii. Genomitiedon avulla esimerkiksi lääkehoidosta voi tehdä turvallisempaa. Sen sijaan, että lääkkeiden sopivuutta kokeillaan antamalla niitä potilaalle, niiden sopivuus voitaisiin suoraan analysoida potilaan geeneistä.

Geneettisten sairauksien hoitotyön yliopettaja Outi Kajula tuo myös esiin, että vaikka lääketieteellinen toimenpide olisi periaatteessa täsmälleen sama, sillä on väliä, tehdäänkö toimenpide potilaalle kerran vai geneettisen alttiuden vuoksi toistuvasti. Hän antaa esimerkin muun muassa paksusuolen syöpää ja kohtusyöpää aiheuttavasta Lynchin syndroomasta:

– Jos potilas tulee vatsavaivojen vuoksi paksusuolen tähystykseen, se saattaa olla hänelle yksittäinen toimenpide. Jos potilaalla taas on perinnöllinen alttius Lynchin syndroomalle, hän käy loppuelämänsä ajan noin kahden vuoden välein tähystyksissä. Tällöin hoitajalla tulee olla ymmärrys, mitä se merkitsee tälle potilaalle tai asiakkaalle.

Esimerkiksi hyvä kivunlievitys ja muutenkin onnistunut kohtaaminen potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä edistää sitä, että potilas käy jatkossakin terveydelleen tärkeissä tutkimuksissa.

<h2>Omat geenit eivät ole vain henkilökohtainen kysymys</h2>

Yksilön geeneihin liittyvät keskustelut hoitajien ja potilaiden tai asiakkaiden välillä eivät ole helpommasta päästä. Miten ottaa vaikea asia esiin potilaan tai asiakkaan kanssa? Haluaako potilas ylipäätään tietää omia todennäköisyyksiään sairastua? Keskustelut ovat haastavia jo senkin vuoksi, että yksilöt voivat reagoida tietoon omista alttiuksistaan hyvin eri lailla.

– Ihmiset voivat mieltää riskiluvut todennäköisyyteen sairastua eri tavalla. Jollekulle 80 % riski sairastua johonkin sairauteen tuntuu todella suurelta. Joku toinen taas ajattelee, että onhan siellä se 20 %, joka ei sairastu. Usein taustalla voivat olla esimerkiksi kokemukset syöpään sairastumisista suvussa, Kajula toteaa.

Kajulan mukaan yksilöllisyyden huomioiminen on erittäin tärkeää, jotta mahdollinen psykososiaalinen tuki voidaan kohdentaa oikein sitä tarvitseville.

Olemme tottuneet ajattelemaan terveystietoa henkilökohtaisena kysymyksenä. Geeni- ja genomitieto on kuitenkin aivan erityislaatuista terveystietoa, koska se automaattisesti koskee yksilön lisäksi hänen kanssaan samoja geenejä jakavia perheenjäseniä. Mikäli yksilöltä löytyy vaikkapa rintasyöpään altistava geeni, on hyvin mahdollista, että myös jollakulla hänen läheisistään on se.

<blockquote>
Nettitestien kohdalla on harvoin varmuutta sen paremmin testin lääketieteellisestä pätevyydestä kuin testin tilaajan tietosuojan toteutumisesta.
</blockquote>

Kajula myös muistuttaa, että perinnöllisiä sairauksia hoitaessa on muistettava ottaa omaiset huomioon aivan erityisellä tavalla. Esimerkiksi periytyviä neurologisia sairauksia hoidettaessa potilas ei välttämättä itse enää ymmärrä omaa tilannettaan kovin hyvin, ja hoitokeskustelut käydään pitkälti omaisten ja hoitohenkilökunnan kesken. Tällöin hoitajan on sairaudesta puhuessaan osattava huomioida, että myös omaisilla voi olla suuri riski sairastua myöhemmin samaan sairauteen.

Perinnöllisiin sairauksiin liittyvät kysymykset eivät rajoitu niihin hetkiin, joina niitä tutkitaan tai hoidetaan. Halkoahon mukaan vuosia sitten perinnöllisyyspoliklinikalla tehdyt tutkimukset voivat nousta uudestaan pinnalle esimerkiksi ehkäisy- tai äitiysneuvolassa, kun perheen perustaminen on toiveissa tai ajankohtaista.

– Kyllähän näitä kysymyksiä perinnöllisyysneuvonnassa käsitellään, mutta ei se ole irrallista muusta elämästä. Sen vuoksi kaikilla sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla tulisi olla perustietoa siitä, mitä geeni- ja genomitieto on, Halkoaho toteaa.

<h2>Kenellä on oikeus ja vastuu geeni- ja genomitiedosta?</h2>

Yksilöityyn terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset eivät rajoitu vain yksilön tai perheiden tasolle, vaan koskettavat koko yhteiskuntaa. Onko yhteiskunnalla vastuu tarjota yksilölle kallis ja yksilöity lääkehoito, vai pitääkö yksilön itse selvitä kustannuksista? Koskeeko yksilöity terveydenhuolto globaalisti vain rikkaita länsimaisia hyvinvointivaltioita? Geeni- ja genomitiedon ammattieettisiä keskusteluja tullaan varmasti käymään terveydenhuollon piirissä jatkuvasti enemmän.

Palataan vielä jutun alun esimerkkiin kaupallisesta nettitestistä. Niihin liittyy aivan oma problematiikkansa. Nettitestien kohdalla on harvoin varmuutta sen paremmin testin lääketieteellisestä pätevyydestä kuin testin tilaajan tietosuojan toteutumisesta. Esimerkiksi <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/12/lahetimme-koiran-ja-ihmisen-dnata-suomalaisille-geenitestiyrityksille">Ylen tekemässä kokeessa</a> (siirryt toiselle sivustolle) kaupalliset testit tuottivat harhaanjohtavaa ja virheellistä tietoa.

Tämänhetkinen lainsäädäntö ei velvoita julkista terveydenhuoltoa hoitamaan ketään pelkästään nettitestin perusteella, eikä myöskään oikeuta pääsyyn perinnöllisyysklinikalle sen vuoksi. Eli vaikka kaupallisen testin tulokset viittaisivat sairastumisalttiuteen, se ei todennäköisesti johda terveydenhuollossa minkäänlaisiin toimenpiteisiin.

Nettitestin tehnyt ei myöskään yleensä saa palveluntuottajalta tukea tulostensa käsittelyyn tai samoja geenejä jakavien perheenjäsenten kontaktoimiseen. Kaupallisten toimijoiden kanssa ei myöskään voi olla varma siitä, kuinka tietoturvallisesti geenitietoa säilytetään ja voiko se päätyä kolmannen osapuolen käsiin.

Toisaalta yksilölle jää oma vastuunsa myös terveydenhuollon kanssa toimiessa. Nykylainsäädännön mukaan terveydenhuolto ei voi ottaa yhteyttä perinnöllistä sairautta kantavan ihmisen sukulaisiin ja kertoa heille mahdollisesta alttiudesta. Informointivastuu jää yksilölle itselleen, ja hänen on tehtävä oma päätöksensä siitä, keiden kanssa ja millä tavalla hän keskustelun käy.

Vaikka kysymyksiä on paljon ja ne ovat haastavia, Halkoaho korostaa, ettei geeni- ja genomitieto itsessään ole millään tavalla salaperäistä tai saavuttamattomissa olevaa tiedettä. Genomitietoa on mahdollista opiskella siinä missä muitakin terveydenhuollon osa-alueita.

– Genomitieto tulee lääketieteen kautta hoitotyöhön, ja me emme voi sitä paeta. Se ei kuitenkaan ole mitenkään mystistä tietoa, Halkoaho sanoo.

Tarve ymmärtää genomitietoa ei myöskään tarkoita sitä, että jokaisen hoitotyötä tekevän tulisi olla jatkossa genomitiedon asiantuntija.

– Jokaisen sairaanhoitajan ei tarvitse tietää spesifiä tietoa genetiikasta. Olisi kuitenkin hyvä, että jos potilas ottaa esille hänen suvussaan esiintyvän sairauden, niin hoitajalla olisi ymmärrys asiasta ja hän osaisi tarttua siihen oikein, Kajula toteaa.

Yksilöllistettyä hoitoa hakuammunnan sijaan – genomitieto mullistaa hoitotyön

Tekniikka

Rakentaminen

Asuminen

Kestävä kehitys

Ympäristö

Vapaa-ajan rakentamisessa suomalainen luottaa puuhun. Suomessa on puolisen miljoonaa kesämökkiä ja joka vuosi rakennetaan noin 7000 vapaa-ajan rakennusta lisää. Jopa 99 prosenttia näistä on puurakenteisia.

Tämä ei liene yllätys – kukapa sitä lomakeitaaseensa betonimökkiä haluaisi.

Sen sijaan moni hämmästyy kuullessaan, että Suomi on Espanjan jälkeen Länsi-Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa. Kaikista Suomen asunnoista 46 prosenttia on kerrostaloasuntoja. Kerrostalojen kohdalla puu ei kuitenkaan rakennusmateriaalina juhli. Suosimme puuta pienimittakaavaisessa rakentamisessa, mutta isoissa projekteissa turvaudumme betoniin uudestaan ja uudestaan.

– 25 vuoden aikana Suomeen on tehty vain vähän reilut 3000 puukerrostaloasuntoa samalla, kun yhdessä vuodessa rakennetaan parhaimmillaan 30&nbsp;000 kerrostaloasuntoa. Puukerrostaloja on rakennettu maahamme vain 103 kappaletta, rakennusopin professori <a href="https://www.tuni.fi/fi/markku-karjalainen">Markku Karjalainen</a> kertoo.

Miksi meillä ei ole päässyt syntymään puurakentamisen perinnettä myös suuremman mittakaavan rakentamisessa, vaikka Suomi nimenomaan tunnetaan metsäisenä maana? Eikö juuri täällä luulisi olevan hyvät edellytykset puurakentamiselle ja sen kehittämiselle?

Yksi syy löytyy lakipykälistä.

– Kerrostalojen, joilla siis tarkoitetaan yli kaksikerroksisia asuinrakennuksia, ja muiden suurempien rakennusten kohdalla jarruna ovat olleet palomääräykset. Ne kielsivät pitkään yli kaksikerroksisten puurakennusten tekemisen, Karjalainen toteaa.

<blockquote>
Suurimittakaavaista puurakentamista vaivaa Suomessa noidankehä.
</blockquote>

Toinen syy on hinta. Suomessa on tasokasta osaamista, mutta osaajien kärki on kapea. Vaativien puurakenteiden rakennesuunnittelijoista on suorastaan pulaa. Kun nämä faktat yhdistetään suurimittakaavaisten puurakennusprojektien vähyyteen, saadaan tulokseksi kilpailukykyongelma.

– Suomessa on pulaa rakennuttajista, jotka suhtautuvat myönteisesti puuhun. Se johtuu siitä, että meiltä puuttuu kokemusta ja osaajia puurakentamisen prosessien hallinnassa. Tämä nostaa puurakentamisen hintaa niin, ettei sitä pidetä kilpailukykyisenä vaihtoehtona, Karjalainen summaa.

<h2>Suomella riittää kirittävää</h2>

Tähyilläänpä vertailun vuoksi muualle maailmaan. Yhdysvalloissa on pitkä historia puurakentamisessa. Jopa puukerrostaloja on rakennettu siellä lähes 150 vuotta.

– Yhdysvalloissa puurakentaminen on valtavirtaa, koska työvoima ja puutavara ovat halpoja. USA:ssa yli 80 prosenttia kaikista asunnoista rakennetaan puusta. Euroopan maista Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa ja Liechtensteinissa on pitkät puurakentamisperinteet, mutta nekään eivät yllä Pohjois-Amerikan lukemiin, Karjalainen kertoo.

Tampereen Vuoreksen kaupunginosaan valmistui kaksi nelikerroksista puukerrostaloa vuonna 2017. Nämä tilaelementtimoduuleista rakennetut puukerrostalot olivat ensimmäiset, joissa käytettiin suomalaista CLT:tä eli ristiinlaminoitua massiivipuuta.

Pohjoismaat lähtivät teollisen puukerrostalorakentamisen kelkkaan 1990-luvun puolivälissä. Sen jälkeen länsinaapurimme Ruotsi on kirinyt Suomea paremmin. Ruotsissa puukerrostalojen markkinaosuus on 15–20 prosenttia. Suomessa osuus on kahden prosentin luokkaa. Ruotsissa puukerrostalot ovat suuremman markkinaosuuden vuoksi myös 15–20 prosenttia halvempia kuin vastaavat betonikerrostalot. Suomessa tilanne on usein toisinpäin.

– Suomessa puukerrostalojen markkinaosuuden pitäisi olla laskelmien mukaan noin 15 prosenttia, jotta markkinat alkaisivat vetää itsestään. Ainakin toistaiseksi Suomessa edistäminen on ollut valtion puurakentamisohjelmien ja kehittämishankkeiden varassa. Valtio tai kunnat eivät kuitenkaan pysty pakottamaan yksityisiä toimijoita puurakentamiseen, Karjalainen sanoo.

Suurimittakaavaista puurakentamista vaivaa Suomessa siis noidankehä: Jotta puurakentaminen osaajineen ja prosesseineen saataisiin viilattua kuntoon ja sen myötä hinta kohdilleen, tarvittaisiin lisää kysyntää. Ja kysyntä ei nouse, koska meillä on pulaa osaajista ja prosessienhallinnasta, minkä vuoksi puurakentaminen on kallista.

Tällainen noidankehä on päässyt syntymään, koska rakentamiskisassa betonilla on 40 vuoden etumatka puuhun nähden.

– Erään rakennusliikkeen toimitusjohtajaa lainatakseni, Suomessa tai missään muuallakaan ei rakenneta puusta, betonista tai teräksestä, vaan rahasta. Rahayhtälö on pakko saada toimimaan, olivatpa työkalut tai osaajien määrät mitä hyvänsä, rakennetekniikan lehtori <a href="https://www.tuni.fi/fi/henri-salonen">Henri Salonen</a> painottaa.

<h2>Puu lisää viihtyisyyttä ja parantaa sisäilmaa</h2>

Miksi puurakentamiseen sitten kannattaisi satsata? Yksi ilmeinen syy on sen ekologisuus. Puu on kotimainen, uusiutuva rakennusaine. Sillä on myös tärkeä rooli ilman hiilidioksidimäärän sääntelijänä. Metsät ovat kasvaessaan hiilinieluja, puutuotteet puolestaan hiilivarastoja.

– Metsässä yksi kuutiometri puuta sitoo kasvunsa aikana tuhat kiloa hiilidioksidia ilmakehästä ja vapauttaa yhteyttämisen myötä 750 kiloa happea takaisin ilmakehään. 500 kiloa painavasta puukuutiosta puolet on siihen ilmasta sitoutunutta hiiltä, Karjalainen sanoo.

Siksi onkin järkevää, että puuta käytetään pitkäaikaiskestävästi. Kun puu on verhoiluissa ja rakenteissa, sen sitoma hiilidioksidi on poissa ilman kiertokulusta. Jos puusta tehdään sellua, paperia tai energiaa, on hiili vapautunut takaisin ilmakehään viimeistään neljän vuoden päästä.

<blockquote>
Rakennusmateriaalina puu alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä, eli toimii samoin kuin luonnossa oleskelu.
</blockquote>

Rakentamisprosessin kannalta puun etuna on sen keveys, mistä on hyötyä huonolla maaperällä, kuljetuksissa ja nostoissa. Betonikuutioon verrattuna puukuutio painaa 2000 kiloa vähemmän.

– Raskaan betonin vaihtaminen mahdollisuuksien mukaan puuhun olisi ekoteko, koska betonin valmistus aiheuttaa seitsemän prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä, Karjalainen huomauttaa.

Tampereen Tuohi valmistui Härmälään vuonna 2019.

Asukkaatkin ovat sitä mieltä, että puu on tervetullut materiaali kerrostaloihin. Puuta halutaan varsinkin sisätiloihin, kuten lattioihin ja kalusteisin, mutta myös julkisivuihin ja parvekkeisiin.

– Asukaspalautteissa puun hyvinä puolina korostuvat ekologisuuden ohella hyvä arkkitehtuuri, viihtyisyys ja hyvä sisäilma. Puu sitoo itseensä kosteutta ja talvisin, kun huoneilma on kuivaa, se vapauttaa kosteutta sisäilmaan. Näin se tasaa kosteuspiikkejä sisäilmassa, Karjalainen sanoo.

Sisäilman ohella muitakin puun terveysvaikutuksia on tutkittu. Alustavien tulosten mukaan rakennusmateriaalina puu alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä, eli toimii samoin kuin luonnossa oleskelu.

<h2>Puu ei ole pelkkää plussaa</h2>

Vaikka puu on erinomainen rakennusmateriaali, ei sekään ole täydellinen. Puun ominaispiirteiden vuoksi tiettyihin asioihin pitää kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen miinus tulee luonnollisesti siitä, että puu on palava materiaali. Siksi puurakentamisessa pitää huomioida palosuojaukset ja osata tehdä ne oikeaoppisesti. Kaikki yli kaksikerroksiset puurunkoiset ja puuverhoillut rakennukset pitää varustaa automaattisella sammutuslaitteistolla.

– Toisaalta näin ne ovat paloturvallisempia kuin vastaavan kokoiset betoniset rakennukset, joissa ei ole sprinklereitä, Karjalainen huomauttaa.

Puun toinen heikkous on se, että se on herkkä kosteudelle. Jos kosteus keikkuu pitkään yli 20 prosentin lukemissa, puu alkaa lahota. Koivuvaneri on erityisen herkkähipiäinen, se alkaa kehittää kosteissa olosuhteissa nopeasti homepilkkuja.

<blockquote>
Erityisen tärkeää on pitää rakenteet kuivana silloin, kun tavoitellaan nykyajan rakennuksille ominaista energiatehokkuutta.
</blockquote>

Kosteusherkkyys kuulostaa mahdolliselta riskitekijältä ilmastonmuutoksen edetessä. Tulevaisuudessa Suomessa tullaan näkemään leudompia ja kosteampia talvia sekä lisääntyneitä viistosateita. Kestääkö puu tällaisissa olosuhteissa?

– Jos puu pidetään rakennus- ja asennusvaiheessa kuivana, niin se myös säilyy kuivana, jos rakenteet tehdään oikein. Mutta puinen julkisivu toki vaatii enemmän huoltoa kuin vaikkapa tiili. Ja vedenpoistojärjestelmiin ja julkisivujen yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota niin, ettei vesi pääse imeytymään esimerkiksi jatkoliitosten kohdalta, Karjalainen toteaa.

Erityisen tärkeää on pitää rakenteet kuivana silloin, kun tavoitellaan nykyajan rakennuksille ominaista energiatehokkuutta. Jos rakenteen sisään on päässyt kosteutta ja rakennuksen ulkoseinissä ja katossa on paksut eristeet, ei kosteus välttämättä pääse enää poistumaan.

– Mikään säädös ei suoranaisesti määrää, kuinka paksut lämpöeristeet rakennuksessa pitää olla. Kokonaisuus ratkaisee energiatehokkuuden. Kosteuden haihtumiseen liittyviä riskejä voi vähentää eristämällä ohuemmin ja kompensoimalla sitä esimerkiksi laadukkailla ovilla, ikkunoilla ja maalämmöllä, Salonen sanoo.

Puun kolmas haaste on äänieristävyys. Koska puu on kevyttä, askeleet kumisevat herkästi ympäri taloa, jos välipohjia ei tehdä huolella. Konstina tähän on suuremman massan – kuten betonin – käyttö välipohjien liittorakenteena, mutta tekniikka vaatii erityisosaamista.

<h2>Puu on myös imagokysymys</h2>

Vaikka suuren mittakaavan puurakentaminen on Suomessa vielä enemmän kuriositeetti kuin valtavirtaa, on askeleita otettu eteenpäin.

– Rima ja vaatimukset tuntuvat nousevan sitä mukaa kun menemme puurakentamisessa eteenpäin. Siitä syntyy vaikutelma, että meillä olisi käsissämme vain ongelmia ja sehän ei pidä paikkaansa. Paljon kehitystä ja onnistumisia on myös tapahtunut, Salonen sanoo.

Puurakenteinen Hippoksen päiväkoti avattiin Tampereella elokuussa 2020.

Siinä missä palomääräykset ennen hillitsivät pilviä hipovia puurakentamisvisioita, eivät ne tee sitä enää. Nykyään puusta voi rakentaa korkeiden asuinrakennusten lisäksi myös monikerroksisia toimistorakennuksia, hoivakoteja, palvelutaloja, hotelleja ja motelleja. Samoin puisten koulujen, kokoontumis- ja urheilutilojen ja liiketilojen sallittua kerrosmäärää on nostettu kahdesta neljään.

Vuodesta 1996 lähtien kaikkiin hallitusohjelmiin on kirjattu puurakentamisen edistäminen. Myös kunnat ja kaupungit toimivat puurakentamisen suunnannäyttäjinä. Ne kaavoittavat aktiivisesti alueita puurakentamiselle, ja erityisesti koulu- ja päiväkotisektori on puurakentamisen kannalta hyvällä mallilla.

Osaajapulaa puolestaan pyritään ratkomaan uuden teollisen puurakentamisen tutkijakoulun avulla, joka aloittaa toimintansa Tampereella vuonna 2021. Sen tavoitteena on ratkaista puurakentamiseen liittyviä kehityskohteita ja tuoda uusia osaajia kentälle.

Nykyään puuhun uskalletaankin jo sijoittaa paremmin. Varsinkin suuret rakennuttajat tai tilaajat, joilla on enemmän pääomaa ja sen tuomia vaihtoehtoja, päätyvät herkemmin valitsemaan puun. Rahan lisäksi valintaa voi ohjata se, millaista mielikuvaa haluaa itsestään viestiä.

– Puu on vahvasti myös imagokysymys. On selvää, että esimerkiksi metsäyhtiö haluaa rakennuttaa pääkonttorinsa puusta eikä betonista. Mutta monet muutkin suuret tilaajat ymmärtävät rakennusprojekteissaan puun imagovaikutukset, Salonen kertoo.

<h2>Enemmän bulkkia ja yhteistyötä</h2>

Entä vielä se ydinkysymys: kuinka paljon puuta rakennuksessa pitää olla, että se lasketaan puiseksi?

– Suomen rakentamismääräykset ja -tilastot luokittelevat kantavan rungon mukaan, onko kyseessä puu- vai betonitalo. Eli kun puhutaan puurakentamisesta, niin puhutaan nimenomaan rakennuksen kantavasta rungosta, Karjalainen selventää.

Karjalainen ei itse haluaisi olla liian ortodoksi tässä asiassa. Hän puhuisi mieluummin puun käytöstä rakentamisessa ja arkkitehtuurissa kuin puurakentamisesta.

– Puhe puurakentamisesta synnyttää helposti mielikuvan, että yritetään tunkea puuta kaikkeen mahdolliseen rakentamiseen, mihin se ei välttämättä sovi parhaalla mahdollisella tavalla. Puuta voidaan myös käyttää muiden materiaalien rinnalla rakennuksen rungossa ja sisä- tai julkisivuverhoiluissa. Kaikkea ei tarvitse tehdä puusta, Karjalainen sanoo.

<blockquote>
Hyppäämme ehkäpä liian usein heti syvään päähän.
</blockquote>

Puu taipuukin materiaalina moneen. Sitä voidaan käyttää eri muodoissa, kuten levyinä, paneeleina, paanuina, rimalautoina ja lankkuina, ja ulkonäköä voi muunnella erilaisilla pintakäsittelyillä. Karjalainen peräänkuuluttaisikin puun rikkaampaa hyödyntämistä arkkitehtuurissa.

– Puukerrostalot tuppaavat olemaan valkoisia, mustia tai harmaita räystäättömiä laatikoita. En tarkoita, että niiden pitäisi olla piparkakkutaloja, mutta ehkä enemmänkin mielikuvitusta voisi käyttää, Karjalainen toivoo.

Suomessa vuosittaisista uudisasunnoista yli puolet rakennetaan kerrostaloihin. Betoni on hallinnut kerrostalojen markkinoita viimeiset kuutisenkymmentä vuotta. Tämä betonikerrostalo nousee Tampereen Härmälään.

Toisaalta teollinen puurakentaminen on tehokkaimmillaan, kun käytetään tehtaalla valmistettuja moduuleja, jolloin rakennuksia kootaan samaan tyyliin kuin Lego-palikoilla rakennettaessa.

– Tämä asettaa omat rajoitteensa arkkitehtuurille, mutta toisaalta sitä kautta tuotanto saadaan vauhtiin ja tehokkuutta kustannuspuolelle, Salonen toteaa.

Salonen peräänkuuluttaisikin puurakentamisessa vastaavaa bulkkivaihetta kuin mistä betonirakentaminen sotien jälkeen lähti liikkeelle.

– Meidän pitäisi tehdä selkeää, yksinkertaista ja tehokasta puurakentamista, jonka perustalta voimme myöhemmin lähteä paremmin soveltamaan. Nyt hyppäämme ehkäpä liian usein heti syvään päähän, ja haluamme lähteä tekemään kaikenlaisia erikoisia himmeleitä ja rakentaa korkeammalle ja korkeammalle.

Jotta puurakentaminen voi edistyä ja kasvaa, se vaatii Salosen mukaan ennen muuta puualan yhteistyön tehostamista.

– Avain on siinä, että koko rintama menee toisiaan tukien ja yhtenäisenä eteenpäin. Eikä kukaan tee toisistaan tietämättä yllättäviä piikkihyökkäyksiä yhteistä maalia kohti.

Rakennetaanko puusta vai rahasta – puu taipuisi moneen, mutta rahayhtälö sakkaa

Yhteiskunta

Nuoret

Politiikka

Syrjäytyminen

Aktiivinen kansalaisuus

Ensin hyvät uutiset: Suurin osa suomalaisnuorista on aktiivisia ja osallistuvia. Nuoret haluavat löytää oman alansa, maksaa veronsa ja olla osa yhteiskuntaa. Huono uutinen on se, että tutkimusten mukaan moni nuori kokee, ettei häntä arvosteta eikä hänen ajatuksistaan olla kiinnostuneita. Nuoria paitsi vaietaan hiljaiseksi, koetetaan myös kiusata hiljaiseksi. Tämän ovat kokeneet monet yhteiskunnallisesti aktiiviset nuoret etenkin sosiaalisessa mediassa.

– Niin kauan kun nuoret pyrkivät vaikuttamaan asioihin aikuisten määrittämillä tavoilla, heidän mielipiteensä otetaan paremmin vastaan. Mutta jos puheenaihe on poliittisesti jännitteinen tai poliittisilla puolueilla on aiheeseen erilaisia intressejä, nuorten äänet joko sivuutetaan tai saatetaan yrittää hiljentää kovinkin keinoin, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Tiina Rättilä Tampereen yliopistosta.

Miten nuori voi kokea olevansa osa yhteiskuntaa, jos aikuisten yhteiskunta ei ota nuoren ajatuksia vakavasti ja anna niille arvoa? Kyseessä on perustavanlaatuinen demokratian ja hyvinvoinnin ongelma.

Nuorten osallisuutta tutkivan ALL-YOUTH-tutkimushankkeen näkemys on, että nuorten luottamuksen rapautuminen on otettava vakavasti, sillä se voi johtaa turhautumiseen ja lopulta horjuttaa yhteiskunnan tasapainoa.

<h2>Liikaa vaatimuksia?</h2>

Nuoria ei siis oteta tosissaan, mutta yhteiskunnan vaatimukset heitä kohtaan ovat totiset. Politiikassamme on linjattu, että työuria halutaan pidentää alku- ja loppupäästä.&nbsp; Nuorten pitäisi löytää nopeasti oma alansa, päästä opiskelemaan ja opiskeluista nopeasti tienaamaan.

Tästä käy esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalinta, jossa suurin osa, usein 80 prosenttia, opiskelupaikoista varataan ensi kertaa korkeakouluun hakeville. Opiskelualaa valitessa ei siis kannata erehtyä. Jos koulutusohjelmaa haluaa myöhemmin vaihtaa tai opiskella uuden ammatin, opiskelemaan pääsy onkin muuttunut huomattavasti vaikeammaksi.

Osa nuorista tarvitsisi kuitenkin yksinkertaisesti lisää aikaa tiensä löytämiseen.

– Tämä yhtälö on toisille liian raskas. Epäonnistumisen kokemus voi olla lamauttava, jos ei pystykään etenemään odotettua vauhtia, sanoo ALL YOUTH-hankkeen johtaja, nuorisotutkimuksen professori <a href="https://www.tuni.fi/fi/paivi-honkatukia">Päivi Honkatukia</a> Tampereen yliopistosta.

– Nuoret ponnistavat omaan elämään hyvin erilaisista taustoista ja perheistä. Silti kaikilta vaaditaan samaa. Miksei nuoriin voisi suhtautua hieman joustavammin?

Honkatukia huomauttaa, että nuoruusiän kokemukset ovat tärkeitä koko elämänkulun kannalta. Se, millaiseksi yhteiskunta koetaan nuorena, vaikuttaa vahvasti aikuisiän yhteiskuntasuhteeseen.

– Olemme nähneet, miten konkreettisesti poliittiset linjaukset vaikuttavat nuoriin ja millaista painetta ne aiheuttavat. Surullista on, että paine kohdistuu myös alle 20-vuotiaisiin, joilla on kehitys vielä kesken, Tiina Rättilä sanoo.

<h2>Jokainen kaipaa arvostusta</h2>

Yhteiskunta ja päättäjät vaikuttavat kyllä kantavan huolta nuorista ja etenkin nuorten syrjäytymisestä. On aktivointia, kouluvelvollisuuden pidentämistä ja työllisyyskokeiluja. Tutkijoiden mielestä lisäksi tarvittaisiin enemmän nuorten aitoa kuuntelemista.

– Nuoret pitäisi nähdä muunakin kuin toimenpiteiden kohteina, Päivi Honkatukia sanoo.

Olennaista olisi tietää, mitä nuoret itse ajattelevat yhteiskunnasta, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta, ja tätä monitieteinen ALL-YOUTH-hanke selvittää.

Hankkeessa on mukana kolme yliopistoa, Tampereen yliopisto, Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto sekä lukuisia yhteistyökumppaneita ministeriöistä nuorisoalan järjestöihin ja yrityksiin. Hankkeessa kehitetään menetelmiä, joiden avulla nuoret pystyisivät paremmin osallistumaan yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon – nekin nuoret, jotka eivät koe nuorisovaltuustoa omaksi paikakseen vaan haluavat keskustella asioista joillain muulla tavalla.

<blockquote>
Ongelma ei ole se, että nuorilla ei olisi mielipiteitä. Niitä kyllä löytyy, kun heitä kuuntelee.
</blockquote>

Otetaan esimerkiksi vaikkapa uusien lakien valmistelu. Esimerkiksi koulutukseen liittyvien lakien luulisi olevan sellainen asia, jossa nuorten ajatukset otetaan huomioon?

Vaan eipä sittenkään.

– Lainvalmisteluissa on hyvin harvoin sellainen tilanne, että nuoria kuullaan. Ei silloinkaan, kun sille olisi ilmeinen tarve, sanoo julkisoikeuden professori <a href="https://www.tuni.fi/fi/jukka-viljanen">Jukka Viljanen</a> Tampereen yliopistosta.

– Ja jos heitä kuullaan, se tehdään useimmiten ammattilaisten näkökulmasta eikä nuorten.

Viljasen johtamassa osatutkimushankkeessa nuoret otetaan mukaan nuorisolain, lukiolain ja ilmastolain valmisteluun. Nuoret tavoitetaan tutkimukseen etenkin koulujen kautta. Viljanen näkeekin, että tämänkaltainen työ voisi olla luonteva osa opetusta ja demokratiakasvatusta. Näin saadaan mukaan myös nuoria, jotka eivät ole valmiiksi aktiivisia.

– Asiat täytyy sanoittaa niin, että ne ovat nuorille mielekkäitä. Opettajilla on tärkeä rooli tehtävään motivoimisessa, Viljanen sanoo.

<h2>Tutkimusta nuorten kanssa</h2>

ALL-YOUTH-hankkeen tutkijat ovat tietoisia siitä, että heidän lähtökohtanaan on ideaali, joka ei käytännössä toteudu. Tutkimuksen alaotsikkona on ”Kaikki nuoret haluavat määrätä elämästään”. Eriarvoistumisen vuoksi tämä ei kuitenkaan toteudu, vaan osalta nuorista puuttuu kokonaan kokemus siitä, että heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Tutkijat koettavat vaikuttaa siihen, että kaikki nuoret voisivat kokea itsensä osaksi yhteiskuntaa, olipa heidän tilanteensa ja taustansa mikä hyvänsä.

– Ongelma ei ole se, että nuorilla ei olisi mielipiteitä. Niitä kyllä löytyy, kun heitä kuuntelee, Honkatukia sanoo.

Puutetta on kuitenkin vaikutuskanavista ja tiedosta. Nuoret ovat ALL-YOUTH-tutkimuksissa tuoneet esiin, että he kaipaisivat esimerkiksi maahanmuutosta ja ilmastonmuutoksesta lisää luotettavaa tietoa.

Digiraati on yksi hankkeessa kehitetyistä sovelluksista, jonka tutkijat toivovat vakiintuvan käyttöön vaikuttamisen ja inspiroimisen välineenä. Digiraati on verkkoalusta, jossa keskustellaan anonyymisti valituista teemoista, kuten itsenäistymisestä, omilleen muuttamisesta tai koronaviruksesta. Verkkoalustaa on käytetty Suomen Punaisen Ristin turvataloissa asuvien nuorten kanssa. Tutkijat vievät keskusteluista tulleita viestejä eteenpäin päättäville tahoille.&nbsp;

ALL-YOUTH-hankkeessa perinteiset tutkimusasetelmat on muutoinkin käännetty ylösalaisin. Etäisyyden sijaan tutkimuksessa on haluttu päästä lähelle nuorten arkea. Tutkijat haluavat myös antaa omasta asiantuntemuksestaan jotain nuorille, jotta tutkittavat yhtä lailla hyötyisivät tutkimuksesta.

– Nykyään tutkimuksessa suositaan big dataa eli suuria tietokokonaisuuksia, mikä lisää etäisyyttä tutkittaviin. Me halusimme kuroa välin umpeen, Tiina Rättilä sanoo.

Nuoret on kutsuttu tekemään tutkimusta tasa-arvoisina yhdessä tutkijoiden kanssa ja he saavat vaikuttaa siihen, mistä lähtökohdista tutkimusta tehdään. Honkatukian mukaan tällä on ollut positiivinen vaikutus siihen, miten syrjäytyneiksi kutsut nuoret kokevat vaikutusmahdollisuutensa.

– He ovat kiinnostuneet yhteiskunnallisista asioista uudella tavalla. On ollut mielenkiintoista huomata, että kokeilulla todella on positiivinen vaikutus nuoriin, Honkatukia sanoo.

Valittuja artikkeleita

Yksilöllistettyä hoitoa hakuammunnan sijaan – genomitieto mullistaa hoitotyön

Rakennetaanko puusta vai rahasta – puu taipuisi moneen, mutta rahayhtälö sakkaa

Nuoret, hyvin te vedätte – vaikka aikuiset eivät sitä aina sanokaan

Luetuimmat