Terveys

Hyvinvointi

Lääketiede

Lääkäri

Viestintä

Sosiaalinen media

Instagram

Alumni

Lääkärin työnsä ohessa Anni Saukkola on aktiivinen vaikuttaja sosiaalisessa mediassa. Hän on yksi suositun Tiedenaiset -Instagram-yhteisön perustajista. 

Huuhaa on sana, joka ei sovi&nbsp;Anni Saukkolan suuhun. Se tosin kuulostaa ihmeeltä: Saukkola on koulutukseltaan lääkäri ja vannoo tieteellisesti testatun tiedon nimeen.

Nykyisin verkossa ja usein myös valtamedian uutisissa detoxit, ravintolisät ja erilaiset homeopatian tapaiset uskomushoidot kilpailevat akateemisen opin kanssa lähes tasapäisesti. Huuhaatahan sellainen on, eikö olekin?

Usein on, Saukkola sanoo. Hän kuitenkin välttää käyttämästä ammatissaan arvottavia termejä. Siksi huuhaa on pannassa.

– Sellainen on vain omiaan ruokkimaan vastakkainasettelua ja kaksijakoista ajattelua, että olisi vain olemassa tiedettä ja huuhaata. Todellisuudessa ei ole ihmistä, joka valitsee, että on jompaa kumpaa näistä. Sen sijaan jokainen meistä luovii informaatiotulvassa niin kuin parhaiten pystyy, Saukkola sanoo ymmärtäväiseen sävyyn.

Saukkola on some-lääkäri, jonka päävastustaja sosiaalisessa mutta myös perinteisessä mediassa rehottava huono, epätarkka ja tarkoitushakuinen ´tiedeviestintä´. Paras ase sitä vastaan on jakaa oikeaa tietoa helpolla ja kiinnostavalla tavalla.

&nbsp;

<h2>Lääkärin työ taipuu moneksi</h2>

Saukkola valmistui lääkäriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2019. Uravalinta ei ollut sattumaa, mutta ei myöskään unelmaa tai kutsumusta.

– En voi kertoa, että tällöin valaistuin ja sain idean lääkäriksi haluamisesta. Enemmänkin se oli käytännön ratkaisu. Tykkäsin luonnontieteistä ja tykkäsin haasteista. Ajattelin, että lääketiede yhdistäisi ne.

Lääkäristä kuitenkin tuli unelma-ammatti lähes heti, kun koulu alkoi.

– Tampereella opiskellaan käytännönläheisesti alusta asti. Näin saimme heti maistiaisia siitä, mikä on se maali tai pokaali siellä lopussa. Tapa motivoi ja tarjosi myös oivalluksia.

Valmistumisensa jälkeen Saukkola on työskennellyt Jyväskylässä ja Helsingissä. Toisen puolen ajastaan hän työskentelee viestinnän konsulttina Terveystalolla.&nbsp;

Saukkola tietää, että kokonaisuus kuulostaa monelle vastavalmistuneelle unelmalta.

– Lääkärin työssä saan auttaa ihmisiä ja lievittää heidän tuskaansa, ja se on minulle tosi tärkeää. Samalla töitä on tarjolla hyvin, ja monipuolisesta lääkärin työstä on paljastunut sellaisia mahdollisuuksia, joita en opiskelujen aikanakaan osannut edes kuvitella.

&nbsp;

<h2>Tiedenaiset vastaa kysyntään</h2>

Lääkärin työnsä ohessa Saukkola on aktiivinen vaikuttaja sosiaalisessa mediassa. Hän on yksi kesällä 2019 perustetun <a href="https://www.instagram.com/tiedenaiset/?hl=fi">Tiedenaiset -Instagram-yhteisön</a> perustajista. Se on kahdeksan eri alan asiantuntijan kollektiivi, joka postaa Instagramiin lyhyitä tarinoita, kuvia ja videoita omilta aloiltaan.

– Huomasimme, että kysyntää on. Ihmiset eivät enää jaksa sitä, että somessa kirjoitettuun sanaan ei voi luottaa.

Nyt ollaan aika lähellä sitä huuhaata, josta Saukkola haluaa sanoutua irti. Hän miettii hetken, ja toteaa, että verkon terveysjutuissa pyörii asioita, joille huuhaa todella on paras termi.

Sellaisia ovat esimerkiksi ihosyöpäänkin käytetty musta salva tai yleispätevä hopeavesi. Tieteellisesti hyödyllisiä vaikutuksia ei ole todennettu, mutta pahimmillaan aineet ovat jopa todella vaarallisia terveydelle.

– Monet uskomushoidot ovat hyödyttömiä mutta harmittomia. Vaarallisilla vesillä ollaan silloin, kun sairauksia aletaan hoitaa pelkillä uskomushoidoilla jättäen lääketieteellinen hoito vastaanottamatta.

<h2>Miksi juuri koulutetut naiset uskovat?</h2>

Jos tarkoitushakuinen terveysviestintä saa vallan, luottamus sekä tieteellisesti mitattuun tietoon että lääkäreihin heikkenee. Sokeasti uskomushoitoihin uskovia Saukkola ei edes yritä käännyttää, sillä se olisi turhaa. Sen sijaan Saukkola haluaa vaikuttaa suureen massaan, joka punnitsee verkon kirjavaa terveystietoa ja esimerkiksi tieteelliseksi tiedoksi verhottua rokotekriittisyyttä parhaansa mukaan. He tarvitsevat luotettavaa apua, Saukkola sanoo.

– Juuri he miettivät, ottaako esimerkiksi vapaaehtoista hpv-rokotetta. Tai influenssarokotetta, joka on vaaraton ja fiksuin mahdollinen ratkaisu niin henkilökohtaisesti kuin kansanterveyden kannalta. Sitten niitä kuitenkin jätetään ottamatta kuulopuheiden perusteella.

Suurin osa kyseenalaisesta terveysviestinnästä sijoittuu jonnekin tieteellisen tiedon harmaalle reuna-alueelle: mukana voi olla ripaus tutkittua tietoa mausteeksi, mutta todellisuudessa kyse on ihmisten ahdinkoa hyväksikäyttävästä bisneksestä. Ravintolisät, erikoisdieetit, vyöhyketerapiat ja kristallihoidot ovat esimerkkejä vaarattomista mutta tieteellisesti tehottomista hoidoista.

– Ja näitä käyttävät eniten korkeakoulutetut naiset. Vielä kun tietäisin, että miksi, Saukkola ihmettelee.

&nbsp;

<h2>Lääkärin oltava siellä, missä ihmiset ovat</h2>

Saukkola haluaisikin, että yhä useampi lääkäri astuisi sosiaalisen median estradille oman erikoisalansa edustajana. Saukkola luettelee somessa näkyvät lääkärit yhden käden sormilla – häntä itseään ja myös Tiedenaisiin kuluvaa Jenni Puoliväliä lukuun ottamatta lääkärit eivät someta systemaattisesti lääketieteellistä asiaa.

– Lääkärin on oltava siellä, missä ihmisetkin ovat, ja nykyisin erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset ovat somessa. Näin siinä itselleni tyhjän tilan, jossa voin käyttää omaa osaamistani.

Alku on hankalaa, tai vähintäänkin jännittävää. Uuden median ja esiintymistavan ottaminen haltuun jännittää. Se jännitti myös aluksi myös Saukkolaa.

– Ajattelin, että lääkärikunta lynkkaa, sanovat että olen esillä somessa, kun en osaa potilastyötä. Mutta sitten päätin, että pahinta on se, että juttuja ei lueta, ja jos niin käy, niin mitä sitten.

Saukkola huomauttaa, että ihmismieli toimii näin.

– Se rakentaa kuplaa, että kaikkia kiinnostaisi juuri sinun asiasi, mutta ei se kiinnosta.

Palaute on ollut myönteistä, ja fiksujen lääkärien pitäisikin uskaltaa. Se voi olla ainoa keino torjua tieteeksi itsensä naamioivaa hömppää. Muuten äänen ja tilan ottavat yhden asian ihmiset ja tarkoitushakuiset viestinnän puolitotuudet.

Saukkolan mielestä lääkärit saisivat rohkeasti olla eri mieltä eri asioista. Sellaisista kuin esimerkiksi pitkäaikainen kipu, johon farmakologin, ortopedin, psykiatrin tai neurologin lähestymistapa ja näkökulma voivat poiketa huomattavastikin. Tavalliselle ihmiselle tärkeintä on, että erilaiset näkökulmat perustuvat tutkittuun tietoon. Saukkola jatkaa oman esimerkin näyttämistä aloittamalla Jenni Puolivälin kanssa Lääkäri-podi -nimisen podcast-sarjan.

– Kaikki eivät ole somessa, ja näin tavoitamme myös muita. Vieraanamme on eri alojen erikoislääkäreitä ja haluamme keskustella aiheista niin, että kaikki ymmärtävät.

&nbsp;

<h2>Auktoriteetti on ansaittava</h2>

Osan työstään Saukkola tekee Helsingissä. Hän on huomannut, että suhde lääkäriin on eri sukupolvilla täysin erilainen.

– Vanhoille ihmisille lääkäri on edelleen auktoriteetti.

Yhteiskunnan muuttuessa auktoriteetteja kyseenalaistetaan yhä enemmän. Samalla nuoremmat ikäpolvet hakevat tietoa verkosta. Pahimmillaan se merkitsee ylilyövää itsediagnostiikkaa tai diagnoosien ”shoppailua”. Parhaimmillaan taas sitä, että asiatietoon perustuva keskustelu vastaanotolla johtaa lääkärin kanssa aiempaa nopeammin tarkkaan diagnoosiin ja oikeaan hoitoon.

– Lääkäri kykenee kohtamaan potilaan tunnetasolla, mutta ajattelemaan tilaa objektiivisesti.

Lääkärin auktoriteetti ei ole häviämässä, mutta sen saavuttamiseksi on tehtävä eri lailla töitä kuin ennen. Saukkolan mielestä niin sosiaalisessa mediassa kuin vastaanotollakin yksi tärkeimmistä taidoista on empatiakyky.

– Se, että kykenee asettumaan toisen ihmisen asemaan. Jos alussa en osannut asettua työttömän vanhemman miehen asemaan, nyt osaan jo paremmin. Ihmisten ei aina tarvitse olla samaa mieltä asioista, mutta silti he voivat ymmärtää toisiaan.

Saukkola haluaa vaikuttaa suureen massaan, joka punnitsee verkon kirjavaa terveystietoa parhaansa mukaan. He tarvitsevat luotettavaa apua, Saukkola sanoo.

<h3>Anni Saukkola</h3>

<ul>
	<li>Anni Saukkola, 26,&nbsp;valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2019.</li>
	<li>Opiskelunsa aikana Saukkola on työskennellyt lääkärinä tutkintoon kuuluvien harjoittelujaksojen puitteissa erilaisissa julkisen terveydenhuollon yksiköissä.</li>
	<li>Nykyisin hän työskentelee Terveystalolla viestinnän konsulttina sekä lääkärinä Helsingissä.</li>
	<li>Kliinisen lääkärintyön ohessa Saukkola jakaa aktiivisesti lääketieteeseen perustuvaa popularisoitua tietoa sosiaalisessa mediassa ja on <a href="https://www.tiedenaiset.fi/">Tiedenaiset</a>-Instagram-yhteisön jäsenistä ja perustajista.</li>
</ul>

Siellä, missä potilaatkin - somelääkäri auttaa julkaisemalla tutkittua terveystietoa

Tekniikka

Rakentaminen

Asuminen

Kestävä kehitys

Ympäristö

Vapaa-ajan rakentamisessa suomalainen luottaa puuhun. Suomessa on puolisen miljoonaa kesämökkiä ja joka vuosi rakennetaan noin 7000 vapaa-ajan rakennusta lisää. Jopa 99 prosenttia näistä on puurakenteisia.

Tämä ei liene yllätys – kukapa sitä lomakeitaaseensa betonimökkiä haluaisi.

Sen sijaan moni hämmästyy kuullessaan, että Suomi on Espanjan jälkeen Länsi-Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa. Kaikista Suomen asunnoista 46 prosenttia on kerrostaloasuntoja. Kerrostalojen kohdalla puu ei kuitenkaan rakennusmateriaalina juhli. Suosimme puuta pienimittakaavaisessa rakentamisessa, mutta isoissa projekteissa turvaudumme betoniin uudestaan ja uudestaan.

– 25 vuoden aikana Suomeen on tehty vain vähän reilut 3000 puukerrostaloasuntoa samalla, kun yhdessä vuodessa rakennetaan parhaimmillaan 30&nbsp;000 kerrostaloasuntoa. Puukerrostaloja on rakennettu maahamme vain 103 kappaletta, rakennusopin professori <a href="https://www.tuni.fi/fi/markku-karjalainen">Markku Karjalainen</a> kertoo.

Miksi meillä ei ole päässyt syntymään puurakentamisen perinnettä myös suuremman mittakaavan rakentamisessa, vaikka Suomi nimenomaan tunnetaan metsäisenä maana? Eikö juuri täällä luulisi olevan hyvät edellytykset puurakentamiselle ja sen kehittämiselle?

Yksi syy löytyy lakipykälistä.

– Kerrostalojen, joilla siis tarkoitetaan yli kaksikerroksisia asuinrakennuksia, ja muiden suurempien rakennusten kohdalla jarruna ovat olleet palomääräykset. Ne kielsivät pitkään yli kaksikerroksisten puurakennusten tekemisen, Karjalainen toteaa.

<blockquote>
Suurimittakaavaista puurakentamista vaivaa Suomessa noidankehä.
</blockquote>

Toinen syy on hinta. Suomessa on tasokasta osaamista, mutta osaajien kärki on kapea. Vaativien puurakenteiden rakennesuunnittelijoista on suorastaan pulaa. Kun nämä faktat yhdistetään suurimittakaavaisten puurakennusprojektien vähyyteen, saadaan tulokseksi kilpailukykyongelma.

– Suomessa on pulaa rakennuttajista, jotka suhtautuvat myönteisesti puuhun. Se johtuu siitä, että meiltä puuttuu kokemusta ja osaajia puurakentamisen prosessien hallinnassa. Tämä nostaa puurakentamisen hintaa niin, ettei sitä pidetä kilpailukykyisenä vaihtoehtona, Karjalainen summaa.

<h2>Suomella riittää kirittävää</h2>

Tähyilläänpä vertailun vuoksi muualle maailmaan. Yhdysvalloissa on pitkä historia puurakentamisessa. Jopa puukerrostaloja on rakennettu siellä lähes 150 vuotta.

– Yhdysvalloissa puurakentaminen on valtavirtaa, koska työvoima ja puutavara ovat halpoja. USA:ssa yli 80 prosenttia kaikista asunnoista rakennetaan puusta. Euroopan maista Sveitsissä, Itävallassa, Saksassa ja Liechtensteinissa on pitkät puurakentamisperinteet, mutta nekään eivät yllä Pohjois-Amerikan lukemiin, Karjalainen kertoo.

Tampereen Vuoreksen kaupunginosaan valmistui kaksi nelikerroksista puukerrostaloa vuonna 2017. Nämä tilaelementtimoduuleista rakennetut puukerrostalot olivat ensimmäiset, joissa käytettiin suomalaista CLT:tä eli ristiinlaminoitua massiivipuuta.

Pohjoismaat lähtivät teollisen puukerrostalorakentamisen kelkkaan 1990-luvun puolivälissä. Sen jälkeen länsinaapurimme Ruotsi on kirinyt Suomea paremmin. Ruotsissa puukerrostalojen markkinaosuus on 15–20 prosenttia. Suomessa osuus on kahden prosentin luokkaa. Ruotsissa puukerrostalot ovat suuremman markkinaosuuden vuoksi myös 15–20 prosenttia halvempia kuin vastaavat betonikerrostalot. Suomessa tilanne on usein toisinpäin.

– Suomessa puukerrostalojen markkinaosuuden pitäisi olla laskelmien mukaan noin 15 prosenttia, jotta markkinat alkaisivat vetää itsestään. Ainakin toistaiseksi Suomessa edistäminen on ollut valtion puurakentamisohjelmien ja kehittämishankkeiden varassa. Valtio tai kunnat eivät kuitenkaan pysty pakottamaan yksityisiä toimijoita puurakentamiseen, Karjalainen sanoo.

Suurimittakaavaista puurakentamista vaivaa Suomessa siis noidankehä: Jotta puurakentaminen osaajineen ja prosesseineen saataisiin viilattua kuntoon ja sen myötä hinta kohdilleen, tarvittaisiin lisää kysyntää. Ja kysyntä ei nouse, koska meillä on pulaa osaajista ja prosessienhallinnasta, minkä vuoksi puurakentaminen on kallista.

Tällainen noidankehä on päässyt syntymään, koska rakentamiskisassa betonilla on 40 vuoden etumatka puuhun nähden.

– Erään rakennusliikkeen toimitusjohtajaa lainatakseni, Suomessa tai missään muuallakaan ei rakenneta puusta, betonista tai teräksestä, vaan rahasta. Rahayhtälö on pakko saada toimimaan, olivatpa työkalut tai osaajien määrät mitä hyvänsä, rakennetekniikan lehtori <a href="https://www.tuni.fi/fi/henri-salonen">Henri Salonen</a> painottaa.

<h2>Puu lisää viihtyisyyttä ja parantaa sisäilmaa</h2>

Miksi puurakentamiseen sitten kannattaisi satsata? Yksi ilmeinen syy on sen ekologisuus. Puu on kotimainen, uusiutuva rakennusaine. Sillä on myös tärkeä rooli ilman hiilidioksidimäärän sääntelijänä. Metsät ovat kasvaessaan hiilinieluja, puutuotteet puolestaan hiilivarastoja.

– Metsässä yksi kuutiometri puuta sitoo kasvunsa aikana tuhat kiloa hiilidioksidia ilmakehästä ja vapauttaa yhteyttämisen myötä 750 kiloa happea takaisin ilmakehään. 500 kiloa painavasta puukuutiosta puolet on siihen ilmasta sitoutunutta hiiltä, Karjalainen sanoo.

Siksi onkin järkevää, että puuta käytetään pitkäaikaiskestävästi. Kun puu on verhoiluissa ja rakenteissa, sen sitoma hiilidioksidi on poissa ilman kiertokulusta. Jos puusta tehdään sellua, paperia tai energiaa, on hiili vapautunut takaisin ilmakehään viimeistään neljän vuoden päästä.

<blockquote>
Rakennusmateriaalina puu alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä, eli toimii samoin kuin luonnossa oleskelu.
</blockquote>

Rakentamisprosessin kannalta puun etuna on sen keveys, mistä on hyötyä huonolla maaperällä, kuljetuksissa ja nostoissa. Betonikuutioon verrattuna puukuutio painaa 2000 kiloa vähemmän.

– Raskaan betonin vaihtaminen mahdollisuuksien mukaan puuhun olisi ekoteko, koska betonin valmistus aiheuttaa seitsemän prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä, Karjalainen huomauttaa.

Tampereen Tuohi valmistui Härmälään vuonna 2019.

Asukkaatkin ovat sitä mieltä, että puu on tervetullut materiaali kerrostaloihin. Puuta halutaan varsinkin sisätiloihin, kuten lattioihin ja kalusteisin, mutta myös julkisivuihin ja parvekkeisiin.

– Asukaspalautteissa puun hyvinä puolina korostuvat ekologisuuden ohella hyvä arkkitehtuuri, viihtyisyys ja hyvä sisäilma. Puu sitoo itseensä kosteutta ja talvisin, kun huoneilma on kuivaa, se vapauttaa kosteutta sisäilmaan. Näin se tasaa kosteuspiikkejä sisäilmassa, Karjalainen sanoo.

Sisäilman ohella muitakin puun terveysvaikutuksia on tutkittu. Alustavien tulosten mukaan rakennusmateriaalina puu alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä, eli toimii samoin kuin luonnossa oleskelu.

<h2>Puu ei ole pelkkää plussaa</h2>

Vaikka puu on erinomainen rakennusmateriaali, ei sekään ole täydellinen. Puun ominaispiirteiden vuoksi tiettyihin asioihin pitää kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen miinus tulee luonnollisesti siitä, että puu on palava materiaali. Siksi puurakentamisessa pitää huomioida palosuojaukset ja osata tehdä ne oikeaoppisesti. Kaikki yli kaksikerroksiset puurunkoiset ja puuverhoillut rakennukset pitää varustaa automaattisella sammutuslaitteistolla.

– Toisaalta näin ne ovat paloturvallisempia kuin vastaavan kokoiset betoniset rakennukset, joissa ei ole sprinklereitä, Karjalainen huomauttaa.

Puun toinen heikkous on se, että se on herkkä kosteudelle. Jos kosteus keikkuu pitkään yli 20 prosentin lukemissa, puu alkaa lahota. Koivuvaneri on erityisen herkkähipiäinen, se alkaa kehittää kosteissa olosuhteissa nopeasti homepilkkuja.

<blockquote>
Erityisen tärkeää on pitää rakenteet kuivana silloin, kun tavoitellaan nykyajan rakennuksille ominaista energiatehokkuutta.
</blockquote>

Kosteusherkkyys kuulostaa mahdolliselta riskitekijältä ilmastonmuutoksen edetessä. Tulevaisuudessa Suomessa tullaan näkemään leudompia ja kosteampia talvia sekä lisääntyneitä viistosateita. Kestääkö puu tällaisissa olosuhteissa?

– Jos puu pidetään rakennus- ja asennusvaiheessa kuivana, niin se myös säilyy kuivana, jos rakenteet tehdään oikein. Mutta puinen julkisivu toki vaatii enemmän huoltoa kuin vaikkapa tiili. Ja vedenpoistojärjestelmiin ja julkisivujen yksityiskohtiin tulee kiinnittää huomiota niin, ettei vesi pääse imeytymään esimerkiksi jatkoliitosten kohdalta, Karjalainen toteaa.

Erityisen tärkeää on pitää rakenteet kuivana silloin, kun tavoitellaan nykyajan rakennuksille ominaista energiatehokkuutta. Jos rakenteen sisään on päässyt kosteutta ja rakennuksen ulkoseinissä ja katossa on paksut eristeet, ei kosteus välttämättä pääse enää poistumaan.

– Mikään säädös ei suoranaisesti määrää, kuinka paksut lämpöeristeet rakennuksessa pitää olla. Kokonaisuus ratkaisee energiatehokkuuden. Kosteuden haihtumiseen liittyviä riskejä voi vähentää eristämällä ohuemmin ja kompensoimalla sitä esimerkiksi laadukkailla ovilla, ikkunoilla ja maalämmöllä, Salonen sanoo.

Puun kolmas haaste on äänieristävyys. Koska puu on kevyttä, askeleet kumisevat herkästi ympäri taloa, jos välipohjia ei tehdä huolella. Konstina tähän on suuremman massan – kuten betonin – käyttö välipohjien liittorakenteena, mutta tekniikka vaatii erityisosaamista.

<h2>Puu on myös imagokysymys</h2>

Vaikka suuren mittakaavan puurakentaminen on Suomessa vielä enemmän kuriositeetti kuin valtavirtaa, on askeleita otettu eteenpäin.

– Rima ja vaatimukset tuntuvat nousevan sitä mukaa kun menemme puurakentamisessa eteenpäin. Siitä syntyy vaikutelma, että meillä olisi käsissämme vain ongelmia ja sehän ei pidä paikkaansa. Paljon kehitystä ja onnistumisia on myös tapahtunut, Salonen sanoo.

Puurakenteinen Hippoksen päiväkoti avattiin Tampereella elokuussa 2020.

Siinä missä palomääräykset ennen hillitsivät pilviä hipovia puurakentamisvisioita, eivät ne tee sitä enää. Nykyään puusta voi rakentaa korkeiden asuinrakennusten lisäksi myös monikerroksisia toimistorakennuksia, hoivakoteja, palvelutaloja, hotelleja ja motelleja. Samoin puisten koulujen, kokoontumis- ja urheilutilojen ja liiketilojen sallittua kerrosmäärää on nostettu kahdesta neljään.

Vuodesta 1996 lähtien kaikkiin hallitusohjelmiin on kirjattu puurakentamisen edistäminen. Myös kunnat ja kaupungit toimivat puurakentamisen suunnannäyttäjinä. Ne kaavoittavat aktiivisesti alueita puurakentamiselle, ja erityisesti koulu- ja päiväkotisektori on puurakentamisen kannalta hyvällä mallilla.

Osaajapulaa puolestaan pyritään ratkomaan uuden teollisen puurakentamisen tutkijakoulun avulla, joka aloittaa toimintansa Tampereella vuonna 2021. Sen tavoitteena on ratkaista puurakentamiseen liittyviä kehityskohteita ja tuoda uusia osaajia kentälle.

Nykyään puuhun uskalletaankin jo sijoittaa paremmin. Varsinkin suuret rakennuttajat tai tilaajat, joilla on enemmän pääomaa ja sen tuomia vaihtoehtoja, päätyvät herkemmin valitsemaan puun. Rahan lisäksi valintaa voi ohjata se, millaista mielikuvaa haluaa itsestään viestiä.

– Puu on vahvasti myös imagokysymys. On selvää, että esimerkiksi metsäyhtiö haluaa rakennuttaa pääkonttorinsa puusta eikä betonista. Mutta monet muutkin suuret tilaajat ymmärtävät rakennusprojekteissaan puun imagovaikutukset, Salonen kertoo.

<h2>Enemmän bulkkia ja yhteistyötä</h2>

Entä vielä se ydinkysymys: kuinka paljon puuta rakennuksessa pitää olla, että se lasketaan puiseksi?

– Suomen rakentamismääräykset ja -tilastot luokittelevat kantavan rungon mukaan, onko kyseessä puu- vai betonitalo. Eli kun puhutaan puurakentamisesta, niin puhutaan nimenomaan rakennuksen kantavasta rungosta, Karjalainen selventää.

Karjalainen ei itse haluaisi olla liian ortodoksi tässä asiassa. Hän puhuisi mieluummin puun käytöstä rakentamisessa ja arkkitehtuurissa kuin puurakentamisesta.

– Puhe puurakentamisesta synnyttää helposti mielikuvan, että yritetään tunkea puuta kaikkeen mahdolliseen rakentamiseen, mihin se ei välttämättä sovi parhaalla mahdollisella tavalla. Puuta voidaan myös käyttää muiden materiaalien rinnalla rakennuksen rungossa ja sisä- tai julkisivuverhoiluissa. Kaikkea ei tarvitse tehdä puusta, Karjalainen sanoo.

<blockquote>
Hyppäämme ehkäpä liian usein heti syvään päähän.
</blockquote>

Puu taipuukin materiaalina moneen. Sitä voidaan käyttää eri muodoissa, kuten levyinä, paneeleina, paanuina, rimalautoina ja lankkuina, ja ulkonäköä voi muunnella erilaisilla pintakäsittelyillä. Karjalainen peräänkuuluttaisikin puun rikkaampaa hyödyntämistä arkkitehtuurissa.

– Puukerrostalot tuppaavat olemaan valkoisia, mustia tai harmaita räystäättömiä laatikoita. En tarkoita, että niiden pitäisi olla piparkakkutaloja, mutta ehkä enemmänkin mielikuvitusta voisi käyttää, Karjalainen toivoo.

Suomessa vuosittaisista uudisasunnoista yli puolet rakennetaan kerrostaloihin. Betoni on hallinnut kerrostalojen markkinoita viimeiset kuutisenkymmentä vuotta. Tämä betonikerrostalo nousee Tampereen Härmälään.

Toisaalta teollinen puurakentaminen on tehokkaimmillaan, kun käytetään tehtaalla valmistettuja moduuleja, jolloin rakennuksia kootaan samaan tyyliin kuin Lego-palikoilla rakennettaessa.

– Tämä asettaa omat rajoitteensa arkkitehtuurille, mutta toisaalta sitä kautta tuotanto saadaan vauhtiin ja tehokkuutta kustannuspuolelle, Salonen toteaa.

Salonen peräänkuuluttaisikin puurakentamisessa vastaavaa bulkkivaihetta kuin mistä betonirakentaminen sotien jälkeen lähti liikkeelle.

– Meidän pitäisi tehdä selkeää, yksinkertaista ja tehokasta puurakentamista, jonka perustalta voimme myöhemmin lähteä paremmin soveltamaan. Nyt hyppäämme ehkäpä liian usein heti syvään päähän, ja haluamme lähteä tekemään kaikenlaisia erikoisia himmeleitä ja rakentaa korkeammalle ja korkeammalle.

Jotta puurakentaminen voi edistyä ja kasvaa, se vaatii Salosen mukaan ennen muuta puualan yhteistyön tehostamista.

– Avain on siinä, että koko rintama menee toisiaan tukien ja yhtenäisenä eteenpäin. Eikä kukaan tee toisistaan tietämättä yllättäviä piikkihyökkäyksiä yhteistä maalia kohti.

Rakennetaanko puusta vai rahasta – puu taipuisi moneen, mutta rahayhtälö sakkaa

Yhteiskunta

Nuoret

Politiikka

Syrjäytyminen

Aktiivinen kansalaisuus

Ensin hyvät uutiset: Suurin osa suomalaisnuorista on aktiivisia ja osallistuvia. Nuoret haluavat löytää oman alansa, maksaa veronsa ja olla osa yhteiskuntaa. Huono uutinen on se, että tutkimusten mukaan moni nuori kokee, ettei häntä arvosteta eikä hänen ajatuksistaan olla kiinnostuneita. Nuoria paitsi vaietaan hiljaiseksi, koetetaan myös kiusata hiljaiseksi. Tämän ovat kokeneet monet yhteiskunnallisesti aktiiviset nuoret etenkin sosiaalisessa mediassa.

– Niin kauan kun nuoret pyrkivät vaikuttamaan asioihin aikuisten määrittämillä tavoilla, heidän mielipiteensä otetaan paremmin vastaan. Mutta jos puheenaihe on poliittisesti jännitteinen tai poliittisilla puolueilla on aiheeseen erilaisia intressejä, nuorten äänet joko sivuutetaan tai saatetaan yrittää hiljentää kovinkin keinoin, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Tiina Rättilä Tampereen yliopistosta.

Miten nuori voi kokea olevansa osa yhteiskuntaa, jos aikuisten yhteiskunta ei ota nuoren ajatuksia vakavasti ja anna niille arvoa? Kyseessä on perustavanlaatuinen demokratian ja hyvinvoinnin ongelma.

Nuorten osallisuutta tutkivan ALL-YOUTH-tutkimushankkeen näkemys on, että nuorten luottamuksen rapautuminen on otettava vakavasti, sillä se voi johtaa turhautumiseen ja lopulta horjuttaa yhteiskunnan tasapainoa.

<h2>Liikaa vaatimuksia?</h2>

Nuoria ei siis oteta tosissaan, mutta yhteiskunnan vaatimukset heitä kohtaan ovat totiset. Politiikassamme on linjattu, että työuria halutaan pidentää alku- ja loppupäästä.&nbsp; Nuorten pitäisi löytää nopeasti oma alansa, päästä opiskelemaan ja opiskeluista nopeasti tienaamaan.

Tästä käy esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalinta, jossa suurin osa, usein 80 prosenttia, opiskelupaikoista varataan ensi kertaa korkeakouluun hakeville. Opiskelualaa valitessa ei siis kannata erehtyä. Jos koulutusohjelmaa haluaa myöhemmin vaihtaa tai opiskella uuden ammatin, opiskelemaan pääsy onkin muuttunut huomattavasti vaikeammaksi.

Osa nuorista tarvitsisi kuitenkin yksinkertaisesti lisää aikaa tiensä löytämiseen.

– Tämä yhtälö on toisille liian raskas. Epäonnistumisen kokemus voi olla lamauttava, jos ei pystykään etenemään odotettua vauhtia, sanoo ALL YOUTH-hankkeen johtaja, nuorisotutkimuksen professori <a href="https://www.tuni.fi/fi/paivi-honkatukia">Päivi Honkatukia</a> Tampereen yliopistosta.

– Nuoret ponnistavat omaan elämään hyvin erilaisista taustoista ja perheistä. Silti kaikilta vaaditaan samaa. Miksei nuoriin voisi suhtautua hieman joustavammin?

Honkatukia huomauttaa, että nuoruusiän kokemukset ovat tärkeitä koko elämänkulun kannalta. Se, millaiseksi yhteiskunta koetaan nuorena, vaikuttaa vahvasti aikuisiän yhteiskuntasuhteeseen.

– Olemme nähneet, miten konkreettisesti poliittiset linjaukset vaikuttavat nuoriin ja millaista painetta ne aiheuttavat. Surullista on, että paine kohdistuu myös alle 20-vuotiaisiin, joilla on kehitys vielä kesken, Tiina Rättilä sanoo.

<h2>Jokainen kaipaa arvostusta</h2>

Yhteiskunta ja päättäjät vaikuttavat kyllä kantavan huolta nuorista ja etenkin nuorten syrjäytymisestä. On aktivointia, kouluvelvollisuuden pidentämistä ja työllisyyskokeiluja. Tutkijoiden mielestä lisäksi tarvittaisiin enemmän nuorten aitoa kuuntelemista.

– Nuoret pitäisi nähdä muunakin kuin toimenpiteiden kohteina, Päivi Honkatukia sanoo.

Olennaista olisi tietää, mitä nuoret itse ajattelevat yhteiskunnasta, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta, ja tätä monitieteinen ALL-YOUTH-hanke selvittää.

Hankkeessa on mukana kolme yliopistoa, Tampereen yliopisto, Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto sekä lukuisia yhteistyökumppaneita ministeriöistä nuorisoalan järjestöihin ja yrityksiin. Hankkeessa kehitetään menetelmiä, joiden avulla nuoret pystyisivät paremmin osallistumaan yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon – nekin nuoret, jotka eivät koe nuorisovaltuustoa omaksi paikakseen vaan haluavat keskustella asioista joillain muulla tavalla.

<blockquote>
Ongelma ei ole se, että nuorilla ei olisi mielipiteitä. Niitä kyllä löytyy, kun heitä kuuntelee.
</blockquote>

Otetaan esimerkiksi vaikkapa uusien lakien valmistelu. Esimerkiksi koulutukseen liittyvien lakien luulisi olevan sellainen asia, jossa nuorten ajatukset otetaan huomioon?

Vaan eipä sittenkään.

– Lainvalmisteluissa on hyvin harvoin sellainen tilanne, että nuoria kuullaan. Ei silloinkaan, kun sille olisi ilmeinen tarve, sanoo julkisoikeuden professori <a href="https://www.tuni.fi/fi/jukka-viljanen">Jukka Viljanen</a> Tampereen yliopistosta.

– Ja jos heitä kuullaan, se tehdään useimmiten ammattilaisten näkökulmasta eikä nuorten.

Viljasen johtamassa osatutkimushankkeessa nuoret otetaan mukaan nuorisolain, lukiolain ja ilmastolain valmisteluun. Nuoret tavoitetaan tutkimukseen etenkin koulujen kautta. Viljanen näkeekin, että tämänkaltainen työ voisi olla luonteva osa opetusta ja demokratiakasvatusta. Näin saadaan mukaan myös nuoria, jotka eivät ole valmiiksi aktiivisia.

– Asiat täytyy sanoittaa niin, että ne ovat nuorille mielekkäitä. Opettajilla on tärkeä rooli tehtävään motivoimisessa, Viljanen sanoo.

<h2>Tutkimusta nuorten kanssa</h2>

ALL-YOUTH-hankkeen tutkijat ovat tietoisia siitä, että heidän lähtökohtanaan on ideaali, joka ei käytännössä toteudu. Tutkimuksen alaotsikkona on ”Kaikki nuoret haluavat määrätä elämästään”. Eriarvoistumisen vuoksi tämä ei kuitenkaan toteudu, vaan osalta nuorista puuttuu kokonaan kokemus siitä, että heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.

Tutkijat koettavat vaikuttaa siihen, että kaikki nuoret voisivat kokea itsensä osaksi yhteiskuntaa, olipa heidän tilanteensa ja taustansa mikä hyvänsä.

– Ongelma ei ole se, että nuorilla ei olisi mielipiteitä. Niitä kyllä löytyy, kun heitä kuuntelee, Honkatukia sanoo.

Puutetta on kuitenkin vaikutuskanavista ja tiedosta. Nuoret ovat ALL-YOUTH-tutkimuksissa tuoneet esiin, että he kaipaisivat esimerkiksi maahanmuutosta ja ilmastonmuutoksesta lisää luotettavaa tietoa.

Digiraati on yksi hankkeessa kehitetyistä sovelluksista, jonka tutkijat toivovat vakiintuvan käyttöön vaikuttamisen ja inspiroimisen välineenä. Digiraati on verkkoalusta, jossa keskustellaan anonyymisti valituista teemoista, kuten itsenäistymisestä, omilleen muuttamisesta tai koronaviruksesta. Verkkoalustaa on käytetty Suomen Punaisen Ristin turvataloissa asuvien nuorten kanssa. Tutkijat vievät keskusteluista tulleita viestejä eteenpäin päättäville tahoille.&nbsp;

ALL-YOUTH-hankkeessa perinteiset tutkimusasetelmat on muutoinkin käännetty ylösalaisin. Etäisyyden sijaan tutkimuksessa on haluttu päästä lähelle nuorten arkea. Tutkijat haluavat myös antaa omasta asiantuntemuksestaan jotain nuorille, jotta tutkittavat yhtä lailla hyötyisivät tutkimuksesta.

– Nykyään tutkimuksessa suositaan big dataa eli suuria tietokokonaisuuksia, mikä lisää etäisyyttä tutkittaviin. Me halusimme kuroa välin umpeen, Tiina Rättilä sanoo.

Nuoret on kutsuttu tekemään tutkimusta tasa-arvoisina yhdessä tutkijoiden kanssa ja he saavat vaikuttaa siihen, mistä lähtökohdista tutkimusta tehdään. Honkatukian mukaan tällä on ollut positiivinen vaikutus siihen, miten syrjäytyneiksi kutsut nuoret kokevat vaikutusmahdollisuutensa.

– He ovat kiinnostuneet yhteiskunnallisista asioista uudella tavalla. On ollut mielenkiintoista huomata, että kokeilulla todella on positiivinen vaikutus nuoriin, Honkatukia sanoo.

Valittuja artikkeleita

Siellä, missä potilaatkin - somelääkäri auttaa julkaisemalla tutkittua terveystietoa

Rakennetaanko puusta vai rahasta – puu taipuisi moneen, mutta rahayhtälö sakkaa

Nuoret, hyvin te vedätte – vaikka aikuiset eivät sitä aina sanokaan

Luetuimmat