UCSEdu: Yliopistokoulutuksen vahvistaminen Etelä-Pohjanmaalla

Seinäjoen yliopistokeskuksen ja keskeisen sidosryhmien kuten Etelä-Pohjanmaan liiton ja Seinäjoen kaupungin puitteissa on tunnistettu tarve lisätä merkittävästi yliopistollista tutkintokoulutusta Etelä-Pohjanmaalla. Tässä raportissa luodaan katsaus suomalaisten yliopistokeskusten koulutustoiminnan kokonaiskuvaan ja etsitään vastauksia kysymykseen, mitä Seinäjoen yliopistokeskuksessa voitaisiin oppia muiden yliopistokeskusten kokemuksista tutkintokoulutuksen laajentamista varten.

Aineistona on käytetty yliopistokeskusten johdon ja koulutusasiantuntijoiden haastatteluja, koulutustilastoja sekä yliopistokeskusten kirjallisia materiaaleja. Raportti on laadittu Seinäjoen yliopistokeskuksen tilauksesta yliopistokeskuksen kehittämismäärärahan puitteissa. Sen kirjoittamisessa on tehty läheistä yhteistyötä myös Tampereen yliopiston koordinoiman UCSEdu – Yliopistokoulutuksen vahvistaminen Etelä-Pohjanmaalla- hankkeen kanssa, jossa Helsingin yliopisto on yksi osatoteuttajista. UCSEdu- hankkeen on rahoittanut Etelä-Pohjanmaan liitto Euroopan aluekehitysrahaston varoin.

Tulosten mukaan tutkintokoulutus on entistä tärkeämmässä asemassa yliopistokeskusten koulutustoiminnassa. Täydennyskoulutuksen tai nykyiseltä nimeltään jatkuvan oppimisen koulutuspalvelutarjonta on nimittäin vähentynyt merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tilanne voi olla kuitenkin muuttumassa, sillä aikuisopintotuen lakkauttaminen (2024) saattaa vähentää tutkintokoulutusten kysyntää tulevaisuudessa. Tutkintokoulutusten ulkopuolella yliopistokeskuksissa oli tarjolla yksittäisiä kursseja, polkuopintoja, kesäkouluja ja erilaisia opintokokonaisuuksia niin tutkinto- kuin avoimen yliopiston opiskelijoille. Lapsille ja nuorille tarjottiin puolestaan esimerkiksi tiedekasvatusta ja yliopisto-opintoihin tutustumiskursseja. Vapaan sivistystyön puolella kohderyhmänä olivat työikäisten lisäksi myös ikääntyneet. Seinäjoen yliopistokeskuksen ei-tutkintotavoitteinen koulutustarjonta kestää hyvin vertailun muihin yliopistokeskuksiin. Yliopistokeskuksissa järjestettävien koulutusten ei koettu poikkeavan merkittävästi pääkampuksilla järjestettävistä. Samat vaatimukset ohjasivat koulutusten toteutusta. Tutkintokoulutuksessa korostuivat yleisiä työelämävalmiuksia antavat alat kuten kauppatieteet tai tietotekniikka. Merkittäviä olivat myös alat, joiden osaajista oli alueilla puutetta kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijät ja erityisopettajat. Alueellisista erityispiirteistä, erikoisosaamisesta ja -tarpeista nousi myös joitakin koulutusaloja vesiteknologiasta kulttuuriperintöön.

Alueen näkökulmasta tutkintokoulutukseen valittavien alojen tulisi palvella maakunnallisia strategisen kehittämisen tarpeita. Tämä edellyttää valintojen tekemistä, ja rajallisten voimavarojen panostamista muutamaan koulutusohjelmaan. Seinäjoella ja Etelä-Pohjanmaalla strategisina painopisteinä voisivat toimia esimerkiksi Epanet-professuuriverkoston painoalat: Hyvinvointi ja luovuus, Kestävät ruokaratkaisut, Älykkäät teknologiat sekä Yrittäjyys ja kasvu.

Tutkinto-ohjelmia on mahdollista käynnistää suhteellisen nopeastikin, mutta niiden hiominen erinomaisiksi voi viedä vuosia. Yliopistokeskuspaikkakuntien pitkäjänteinen ja riittävä tuki edesauttaa koulutustoiminnan kehittämistä.

Yliopistokeskukset ovat tutkintokoulutusten rahoituksen osalta kahden kerroksen väkeä. Osassa keskuksia yliopistot, kunnat ja yritykset investoivat koulutusohjelmiin vuosittain suuria summia. Samaan aikaan toisissa yliopistokeskuksissa kuten Seinäjoella pääosa rahoituksesta kerätään alati vaihtuvista alueellisista kanavista, mikä tekee koulutuksen pitkäjänteisestä kehittämisestä vaikeaa. Seinäjoen yliopistokeskuksessa toimivien yliopistojen tuleekin varmistaa itselleen nykyistä vahvempi alueellinen rahoituspohja, mikäli tavoitteena on alueellisen koulutustoiminnan merkittävä lisääminen. Tässä tehtävässä voidaan hyödyntää esimerkiksi Mikkelin yliopistokeskuksessa hyvällä menestyksellä käytettyä starttipaketti-mallia. Siinä tutkintokoulutusohjelman käynnistys ja pilotointi toteutetaan pääosin alueellisin varoin, minkä jälkeen se siirtyy järjestävän yliopiston rahoittamaksi.

Onnistuneiden koulutuspalveluiden toteuttaminen vaatii perusasioiden hyvää hallintaa: Tasokas ja riittävästi resursoitu koulutussuunnittelu, ohjaus ja opetus ovat kaiken perusta. Sen lisäksi täytyy tuntea koulutusalan luonne, opiskelijoiden valmiudet, aiempi osaaminen ja elämäntilanne. Opetusmenetelmät (lähi-, etä-, monimuoto), valitaan näiden mukaan. Opiskelijoiden osallistamisesta opintomenetelmien ja ohjauksen suunnitteluun ja toteutukseen on myös saatu hyviä kokemuksia. Seinäjoella voitaisiin kokeilla esimerkiksi Porin yliopistokeskuksessa yhteistyössä opiskelijoiden kanssa kehitettyä, vahvasti vertaistukeen nojaavaa Opintomaraton-konseptia.

Tutkintokoulutuksissa käytettävien opintomuotojen valinnan nyrkkisääntönä on, että lähiopetus sopii paremmin kandidaattivaiheen ja monimuoto- ja etäopetus maisterivaiheen opiskelijoille. Työelämäyhteyksien rakentaminen on syytä aloittaa jo koulutusten suunnitteluvaiheessa. Erilaiset vierailut, harjoitustyöt, harjoittelut, kesä- ja lopputyöt silloittavat opiskelijoiden tietä alueellisille työmarkkinoille. Opetustarjonnan ja -resurssien laajentamiseksi ylipistoyksiköiden välinen yhteistyö on tärkeätä. Myös yhteistyö alueen ammattikorkeakoulun kanssa tarjoaa yliopistokeskuksille merkittävän kumppanuusmahdollisuuden (Vrt. Sotarauta ym. 2021, 14). Nämä mahdollisuudet tulee hyödyntää myös Seinäjoella.

Kansainvälisyys näkyy yliopistokeskusten koulutustoiminnassa monin tavoin. Englanninkielisiin tutkinto-ohjelmiin saavutaan ympäri maailman. Saapujien kotouttaminen ja sitouttaminen alueille ja niiden työmarkkinoille ei kuitenkaan ole aina helppoa. Suomen kielen opettaminen tulisikin ottaa vahvemmin osaksi englanninkielisiä tutkintokoulutusohjelmia, mikäli sijoittumista alueellisille työmarkkinoille halutaan vahvistaa.

Seinäjoella näihin haasteisiin on herätty. Kehittämistyötä esimerkiksi ulkomaalaisten opiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksien parantamiseksi ja kieliopetuksen kehittämiseksi tehdään koko ajan. Toisaalta mikäli Seinäjoen yliopistokeskuksen strateginen tavoite tutkintokoulutuksen nelinkertaistamisesta 250 tutkinto-opiskelijaan vuoteen 2030 mennessä toteutuu pääosin ulkomaalaisten opiskelijoiden varassa, on varmistuttava siitä, että myös jatkossa käytössä on riittävät resurssit niin työelämäsuhteiden kehittämiseen kuin opiskelijoille suunnattuihin kieli- ja kulttuurikoulutuksiin.