Sotien aikana katoaa usein valtava määrä ihmisiä, joita ei koskaan löydetä. Kun väkivaltaisuudet päättyvät, kokevat kadonneiden omaiset määrittelemätöntä menetystä ja kaipuuta, mikä ei mahdollista menetykseen liittyvän surun läpikäymistä.
Tässä hankkeessa tarkastelemme, miten kadonneiden merkitystä sovintoprosesseissa. Millaisin kehollisin keinoin ja rituaalein heidän omaisensa muistavat heitä? Voiko jaettu kokemus kadonneista lähiomaisista rakentaa yhteyksiä eri ryhmien jäsenten välille ja avata siten uusia polkuja sovintoon?
Tässä hankkeessa tarkastellaan 4 toisiinsa linkittyvää tapaustutkimusta: Armenia/ Azerbaidžan, Bosnia-Hertsegovina, joiden lisäksi tarkastelemme ensimmäisessä maailmansodassa (Belgian Westhoekin alueella) ja toisessa maailmansodassa (Suomen ja Neuvostoliiton välisissä sodissa) kadonneita.
Hankkeen tarkoituksena on tuottaa ammattilaisille tietoa, millaista roolia konflikteissa kadonneiden ruumiit näyttelevät rauhanprosesseissa.