Huono projekti: tieto ja apu yli projektitalouden rajojen

Jos olet joskus työskennellyt toimistotöissä jossakin organisaatiossa, on melko todennäköistä, että olet myös täyttänyt apurahahakemuksia, logframe-matriiseja, ja kehitysraportteja.

Muun muassa näiden välineiden avulla työn rahoitus kanavoidaan, ja työtä hallinnoidaan yli maantieteellisten sijaintien ja koulutustaustojen; yli rodullistettujen- ja sukupuolihierarkioiden. Nämä välineet muodostavat – kuten organisaatio- ja kehityssosiologit sitä kutsuvat – projektitalouden: talouden, jossa me luomme ensin projekteja, ja teemme sitten työtä niiden hyväksi.

Projektitalous on läsnä kaikkialla: pohjoismaiden työttömyyspolitiikasta aina Haitin uudelleenrakentamiseen saakka. Se pysyy kuitenkin pääosin poissa näkyvistä.

Tutkimusprojektimme keskittyy tarkastelemaan projektitalouden sisäistä logiikkaa, ja luonnostelemaan tämän järjestelmän uudelleenjärjestämisen mahdollisuuksia.

• Kenties meidän pitäisikin tuoda julki ”huonot projektit” joita ei koskaan toteutettu, tai jotka jäivät kesken?
• Kuunnella, mitä resursseja heitettiin hukkaan, kuunnella niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet ”epäonnistumisen”?
• Kenties tulisi suhtautua vakavasti hallinnollisiin välineisiin, joiden avulla vastaamme kriiseihin ja pyrkiä uudelleenajattelemaan toimintamallejamme, erityisesti, kun vastassamme ovat ilmasto- ja terveyskriisi?

Muun muassa nämä kysymykset ohjaavat tutkimustyötämme. Hyödyntämällä laajaa kokemustamme humanitäärisestä kansalaisjärjestötoiminnasta ja akateemisista sektoreista tarkastelemme, miten projektitalous äänettömästi muovaa länsimaisten rahoittajien suhdetta ”globaaliin etelään”, sekä vaikuttaa EU:n sisäisiin ajattelutapoihin ja käytäntöihin suhteessa koronakriisin jälkeiseen yhteiskunnalliseen uudelleenrakentamiseen. Lisäksi pyrimme näyttämään, miten projektitalous määrittää tutkijoiden, akateemikkojen, ja muiden työelämää.

Teemme haastatteluja, osallistavaa tutkimusta, ja luovaa akateemista kirjoittamista neljassa maassa: Suomessa, Italiassa, Jordaniassa ja Libanonissa.

”Huono projektimme” pyrkii ylittämään ”ratkaisukeskeisyyden”, kontrolliperformanssit, ja projektitalouksiin sisäänrakennetun epävarmuuden kautta tapahtuvan hallinnan.