Todellisuuden rajoja rikkomassa – Nätyn kurssi tarkasteli ihmisen suhdetta teknologiaan

Cyborg, Avatar, Virtual -intensiivikurssi järjestettiin toukokuussa 2026. Sen aikana näyttelijäopiskelijat selvittivät, millaisia vaikutuksia teknologialla voi olla teatteriin ja näyttelemiseen. 

Kurssilla tehtiin yhteistyötä Nätyn ja Tampereen ammattikorkeakoulu TAMKin opiskelijoiden kesken.

Kurssin opettaja Davide Giovanzanan mukaan kurssi kannusti opiskelijoita uteliaisuuteen. Sen aikana opiskelijat tutkiskelivat digitaalisten teknologioiden teatterille tarjoamia mahdollisuuksia eri näkökulmista. 

Tarkastelussa oli erityisesti se, miten teknologiat haastavat perinteisiä käsityksiä todellisuudesta.

Kurssilla käytettiin motion capture -teknologiaa, joka muuttaa näyttelijän liikkeen dataksi, jonka avulla voidaan ohjata digitaalisia hahmoja. Kamerat lukevat motion capture -asuun kiinnitettyjä pisteitä ja tunnistavat liikkeen niiden avulla.

Näyttelijän liikkeen data yhdistettiin TAMKin opiskelijoiden tekemiin avatareihin, ja lopputuloksena saatiin digitaalisia, näyttelijän liikkeitä toistavia tai peilaavia avatareita, jotka voitiin näyttää näyttämön ympärillä olevilla näytöillä. 

Kurssilla näyttelijät tutkiskelivat erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa avatarien kanssa.

– Meitä kiinnostaa vuorovaikutus, joka tapahtuu esiintyjän ja näyttöjen välillä. Emme ole niinkään kiinnostuneita teknologiasta välineenä, vaan enemmänkin sen käyttämisestä ilmaistaksemme suhdettamme teknologiaan, Giovanzana sanoo.

Uusia näkökulmia teatterin tekemiseen

Kurssin sisältämä yhteistyö TAMKin kanssa loi mahdollisuuksia lähestyä teatteritaidetta uudesta näkökulmasta. 

Giovanzanan mukaan tavoitteena oli etsiä erilaisia lähestymistapoja ja havaintoja, joiden avulla teatteria voitaisiin tehdä uudella tavalla. 

Toiveena oli, että niin teknologian hyödyntäminen kuin myös yhteistyö eri alojen opiskelijoiden kanssa mahdollistaisi uusien ajatusten syntymisen ja auttaisi välttämään totuttuihin toimintatapoihin juuttumisen.

– Mielestäni paras tapa tappaa teatteri on sanoa, että ”tässä ovat totuudet teatterista”, Giovanzana toteaa.

Kuva: Jonne Renvall

Avatarit heräävät henkiin

TAMKin Interactive Media -alaa opiskelevat Otso Jämbäck, Emilia Karjalainen ja Pham Tuan Minh pitivät teknologian ja teatterin yhdistämistä mielenkiintoisena. He päätyivät mukaan työskentelyyn osana omissa opinnoissaan suoritettavaa asiakastyöskentelyyn liittyvää kurssia.

Interactive Media -opiskelijat loivat avatarit, joiden kanssa näyttelijät työskentelivät. 

– Meille kerrottiin, ettei meidän tulisi koskea tarinaan, vaan tehdä vain visuaaliset elementit. Sitten näyttelijät katsovat, miten visuaaliset elementit voisivat muodostaa tarinan, opiskelijat kertovat. 

Osa avatareista oli ihmismäisiä, kun taas osa ei muistuttanut ihmistä lähes lainkaan. Näyttelijöiden tehtävänä oli rakentaa avatarien pohjalta tarinoita ja herättää ne henkiin. 

Nätyn opiskelijat Sulo Rahman piti kurssia antoisana. Hänen mukaansa teknologia hälvensi rajoja hänen omasta näyttelijäntyöskentelystään. Rahman kertoo, että avatarin kanssa työskennellessään hän kykeni ajattelemaan uudella tavalla laatikon ulkopuolelta. 

Oman kehon rajat unohtuivat, kun liikettä toistikin avatar, joka näytti aivan joltain muulta.

Rahman arvosti myös sitä, miten motion capture -teknologian kanssa työskennellessään hänellä oli mahdollisuus seurata omaa näyttelyään ikään kuin ulkopuolisen silmien läpi.

– On uskomattoman kivaa nähdä omaa liikettä ja sitä, että joku liikkuu sinun kanssasi. Se on vähän niin kuin katsoisi peiliin, Rahman kertoo avatarin kanssa työskentelystä.

Kuva: Jonne Renvall

Teknologia muuttaa teatteria

Nätyn opiskelija Asko ”Aamo” Halonen kiittää Tampereen yliopistoa siitä, että se tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden yhdistää teknologiaa ja teatteritaidetta. Hän kokee sen olevan arvokas mahdollisuus tutustua teatteriin uudesta näkökulmasta.

Halosen mukaan ei ole itsestään selvää, että teatteritaiteen koulutuksessa tarkastellaan myös teknologiaa. 

– Olen tosi kiitollinen Nätylle, että täällä on henkilökuntaa, joka on niin eteenpäin katsovaa. On myös poikkeuksellista, että samassa yliopistossa on teknologiset resurssit ja korkealaatuinen taideopetus, Halonen sanoo. 

Halonen näkee kurssin valmistaneen näyttelijäopiskelijoita tulevaisuuden työskentelyyn. Hän ajattelee, että teknologiat tulevat muuttamaan teatterin merkityssuhteita. 

Halonen ei kuitenkaan usko juuri motion capture -teknologian yleistyvän teatteritaiteessa sen hintavuuden vuoksi.

– Motion capture -teknologia voi informoida meidän tapaamme työskennellä muiden teknologioiden kanssa, jotka voivat sitten muuttaa valtavirtaa, Halonen sanoo.