Erja Sipilälle tekniikan alat ovat luovaa maailman ymmärtämistä

ITC-tiedekunnan koulutuksen varadekaani ja elektroniikan opettaja Erja Sipilä lähti aikoinaan opiskelemaan sähkötekniikkaa, jotta ymmärtäisi maailmaa ja saisi rakentaa jotakin uutta. Hänelle tekniikan alat ovat jatkuvaa uuden luomista. Luodaanpa sitten softaa, algoritmia tai laitteiden osia, aina rakennetaan jotain, mitä ei äsken vielä ollut olemassa. 

– Tekniikka opettaa, miten maailma toimii ja miten sitä voisi auttaa olemaan parempi. Siellä saa rakentaa jotakin konkreettista, ja siksi hakeuduin alalle. Olen aina tykännyt käsitöistä, ja samalla tavalla kuin vaikka ommellessa tekniikassa luodaan jotakin, mitä ei äsken vielä ollut olemassa.  

Sipilä on ollut koulutuksen varadekaanina nyt kolme vuotta. Tammikuussa 2026 hän sai myös vanhemman yliopistonlehtorin nimikkeen. Tehtävät koulutusvaradekaanina vaihtelevat yksittäisistä opiskelijoiden kohtaamisista isoihin kansainvälisiin hankkeisiin. 

Koulutus ja sen kehittäminen ovat Sipilälle varsinainen intohimo. Jo ennen yliopisto-opintoja hän valmensi nuoria harrastusryhmissä, ja neljäntenä opiskeluvuonna kurssiassistenttina työskennellessä syttyi innostus koulutukseen ammattina. 

– Parasta on yksinkertaisesti nähdä, että opiskelijat oppivat. Ensin he ehkä vähän kamppailevat jonkin asian kanssa, ja sitten näkee, miten lamppu syttyy. 

Pienen pätkän urastaan Sipilä työskenteli myös teollisuuden puolella, mutta palasi sieltä takaisin yliopistoon. 

–Tein teollisuudessa juuri sitä työtä, mihin diplomi-insinöörin tutkinto oli minua valmentanut. Työyhteisö oli hyvä ja kaikki muutenkin hyvin, mutta sieltä puuttuivat opiskelijat ja koulutus. Kun silloisessa Teknillisessä yliopistossa avautui paikka, hain sitä ja tulin takaisin. 

Opiskelijoiden innostus palkitsee 

Jos Erja Sipilä ei olisi koulutuksen varadekaani ja opettaja, hän haluaisi olla jossakin muussa organisaatiossa koulutusta kehittämässä. Tai kenties personal trainer, jos sillä voisi elättää itsensä. 

– Tai ehkä olisin käsityön opettaja. Kun lukiolaisena mietin, mitä alkaisin tehdä, se oli yksi vaihtoehto. Siinäkin saisi opettaa, mutta ei olisi tenttien tarkastusta – koska jos jokin opettajana on vähän tylsää, se on tenttien tarkastaminen. 

Vaikka tentit ovat oppimistilaisuuksia sekä opiskelijoille että opettajille, satojen tenttien tarkastaminen voi alkaa pitkästyttää. 

– Ensimmäisten tarkastaminen on aina kivaa, koska niissä näkee sen, mitä omassa opetuksessa pitää kehittää. Jos omalla kurssillani opetan vaikkapa transistorien perusteita ja aihe on tentissä ollut kaikille vaikea, se on selvästi jäänyt liian vähälle huomiolle. Mutta suunnilleen ensimmäiset 50 tenttiä näyttävät sellaiset asiat, lopuissa toistuvat sitten ne samantyyppiset puutteet ja onnistumiset. 

Sipilä on opettanut suunnilleen samaa Elektroniikan perusteet -kurssia yli 20 vuotta ja on päävastuussa Johdanto tekniikan opintoihin –kurssilla tehtävästä ledivilkutinprojektista. Samojen kurssien opettaminen ei kuitenkaan ala ikinä pitkästyttää: tekniikan alojen luovuus näkyy niilläkin. 

– Joka vuosi opiskelijat keksivät sellaisen sähkötekniikan lakien soveltamistavan, jota en ole aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi. Vaikka olen tehnyt tätä tosi kauan, joka vuosi heillä on joku uusi ajatus tai näkökulma. 

Ledivilkutin kolvataan ja rakennetaan projektikurssilla alusta asti, ja opiskelijat saavat ohjelmoida sen vilkkumaan haluamallaan tavalla.  

– Yleensä opiskelijat ovat aivan innoissaan, kun saavat tehdä konkreettisesti. On palkitsevaa nähdä se innostus. Sehän on koko yliopistokoulutuksen juttu, että opiskelijat innostuisivat omasta alastaan. 

Oppimisen opettamista 

Sipilä teki väitöskirjansa vuonna 2016 RFID-etätunnisteista. Kansantajuisesti sanottuna kysymys on etäluettavista siruista, joita löytyy esimerkiksi kulkukorteista, autonavainten kauko-ohjaimista ja kirjaston kirjoista.  

Sirut olivat kuuma puheenaihe tuolloin, ja nyt taas ainakin Tampereella kaikki puhuvat siruista. Hervannan kampukselle ollaan rakentamassa sirujen pakkaukseen, integrointiin ja testaukseen keskitttyvää SiPFAB-pilottilinjaa. 

– Siruja on ollut olemassa ja kehitetty pitkään, mutta nyt muutaman vuoden ajan ne ovat nousseet taas puheenaiheeksi. Tuotantolinjat ovat Aasiassa, ja osaamista haluttaisiin tuoda myös Eurooppaan. 

Samoin yleensäkin tekniikan alalla uudet trendit ovat pitkiä kehityslinjoja, joista jokin puoli nousee uudella tavalla esiin.  

– Esimerkiksi energiapuolella aurinko- ja tuulivoima ovat nousseet viime vuosina. Eivät nekään tulleet yhtäkkiä, mutta ne ovat kehittyneet hirveästi. 

Koulutuksen kehittäjänä ei tietenkään voi nähdä tulevaisuuteen ja tietää, millaiset asiat ovat tärkeitä esimerkiksi 30 vuoden päästä. Perusteet säilyvät aina samoina, mutta lisäksi pitää oppia oppimaan, omaksumaan ne asiat mitä kulloinkin tarvitaan. 

– Yliopistokoulutuksen tarkoitus ihan kaikilla aloilla on se, että saadaan opiskelijat oppimaan ne perusteet, joille kaikki rakentuu, ja taidot, joilla omassa alassa pysytään mukana. Ehkä se joistakin tuntuu raskaalta, että koko uran ajan pitäisi oppia uutta, mutta ei se tarkoita, että koko ajan pitäisi käydä kursseja. Oppimista tapahtuu aina, kun tekee. 

Tavallinen ihminen ratkaisee 

Vaikka oppimisen pitäisikin jatkua koko uran ajan, insinöörin ei silti Sipilän mielestä tarvitse olla mikään superihminen. Tavallinen ihminen tavallisella järjellä riittää hyvin. 

– Tavalliset ihmisethän ovat parhaita ymmärtämään tavallisia ongelmia. Pitkää matematiikkaa täällä tietysti edellytetään, mutta toivon, että se ei pelota ketään. Siitä ei tarvitse olla laudaturin papereita.  

Tekniikan aloja Sipilä suosittelisikin oikeastaan ihan kaikille. Varsinkin tyttöjä opiskelijoiksi kaivattaisiin lisää.  

– Tekniikasta voi mennä miljooniin erilaisiin työtehtäviin ja tehdä melkein kaikkea paitsi olla lääkäri. Mutta eivät lääkäritkään pystyisi tekemään työtään ilman insinöörien suunnittelemia laitteita.  

Jos Sipilä lähti opiskelemaan ymmärtääkseen maailmaa, ymmärtääkö hän sitä nykyään? 

– Ymmärrän koko ajan paremmin. Koko ajan ymmärrän paremmin myös sen, että en ymmärrä. Ala on kyllä ollut itselleni tosi sopiva. Insinööripuolella ajatellaan aina ongelmanratkaisua, ja usein ne ratkaisut myös löytyvät. Vielä ei tietysti ole pysäytetty ilmastonmuutosta tai saatu aikaan maailmanrauhaa, mutta monia pienempiä asioita on ratkottu.