Tampereella etsitään potilaita laajaan keliakiatutkimukseen
— Keliakia voi oireilla hyvin eri lailla eri ihmisillä. Sen ilmenemismuodot eroavat toisistaan monellakin tavalla esimerkiksi ennusteen kannalta, kertoo tutkimusta johtava ihotautiopin professori Teea Salmi yliopiston Keliakiatutkimuskeskuksesta.
Ihokeliakia erityisenä tutkimuskohteena
Laajan tutkimuksen erityisenä tutkimuskohteena on ihokeliakia.
— Itse tauti on tunnettu pitkäänkin ja ajatellaan, että se kehittyy keliakiasta, jota ei ole tunnistettu eikä siksi ole pystytty hoitamaan, kertoo toinen päätutkija, molekyylibiologian professori Katri Lindfors Keliakiatutkimuskeskuksesta.
— Mutta miten se kehittyy, mikä on erilaista, että jollekin potilaalle tulee iho-oireita, se mekanismi on melko epäselvä – johtuuko se perintötekijöistä, johtuuko se ympäristötekijöistä? Millainen tautimekanismi on, mitkä solut sen aiheuttavat? Tätä lähdemme nyt selvittämään.
Ihokeliakia eroaa osittain niin kutsutusta perinteisestä keliakiasta.
— Ihokeliakiaan liittyvä liitännäissairastavuus on hieman erilaista, ja myös ihokeliakiaa sairastavien ennuste vaikuttaisi olevan hieman parempi, Salmi kertoo.
Tutkimuskutsuja lähetetään Taysissa keliakia- ja ihokeliakiadiagnoosin saaneille
Keliakiaa sairastaa noin kaksi prosenttia väestöstä, mutta tunnistamattomia keliakiatapauksia on vielä runsaasti. Ihokeliakiaa sairastaa noin kymmenen prosenttia diagnosoiduista keliakiapotilaista.
Laajaan tutkimukseen otetaan mukaan 1 500 keliakiapotilasta ja 500 ihokeliakiaa sairastavaa. Tutkittavia rekrytoidaan kansallisesti esimerkiksi Keliakialiiton julkaiseman Gluteeniton elämä -lehden kautta. Lähiaikoina lähetetään lisäksi kutsukirjeitä potilaille, jotka ovat aiemmin saaneet Taysissa keliakia- tai ihokeliakiadiagnoosin.
— Potilaat käyvät yhden kerran tutkimuskäynnillä Keliakiatutkimuskeskuksessa tai jos tutkittava asuu kaukana Tampereelta, hän voi antaa näytteet myös lähilaboratoriossaan. Tutkimushoitaja haastattelee kaikkia paikan päällä tai puhelimitse, kertoo Salmi.
Perintötekijät yksi tärkeä tutkimuskohde
— Yksi tärkeä fokus tutkimuksessa on perintötekijät ja sen selvittäminen, altistaako tietyntyyppinen perinnöllinen muuntelu nimenomaan ihokeliakian kehittymiselle, Lindfors kertoo.
Nykymenetelmillä sen selvittäminen, millainen perinnöllinen muuntelu liittyy tiettyyn tautiin, vaatii tuhansia potilaita. Siksi tutkimuksessa käytetään myös laajan suomalaisen FinnGen-tutkimushankkeen aineistoja.
— On olemassa muutamia julkaisuja, jotka viittaavat siihen, että ihokeliakian perinnöllinen alttius saattaisi olla osittain erilainen kuin keliakian. Asia vaatii kuitenkin jatkotutkimuksia isommilla aineistoilla, Salmi toteaa.
Vasta-ainetesti helpottaisi diagnostiikkaa
Salmi, Lindfors ja dosentti Päivi Saavalainen Helsingin yliopistosta tutkivat ryhmineen myös ihokeliakiaan liittyviä vasta-aineita.
— Tiedetään, että ihokeliakiassa iholta löytyy transglutaminaasi 3:n, TG3:n, vasta-aineita ja niitä löytyy myös verenkierrosta. Esimerkiksi eurooppalaisessa ihokeliakiasuosituksessa on sanottu, että veren vasta-ainemääritystä voisi jo nyt hyödyntää ihokeliakian diagnostiikassa, Salmi kertoo.
— Se on asia, jota pitää selvittää suuremmissa potilasmäärissä kuin tähän asti on tehty. Tutkimuksemme yksi tärkeä aihe on saada selvyyttä siihen, kuinka spesifi ihokeliakialleTG3-vasta-aine on.
Tällä hetkellä tutkimusnäyttöä on vielä liian vähän, jotta vasta-ainemääritystä voitaisiin hyödyntää potilastyössä diagnostiikassa ja erityisesti taudin seurannassa.
Ihokeliakian diagnosointi vaatii nykyisin ihokoepalan ottamista erikoissairaanhoidossa. Vasta-ainemääritykseen tarvitaan vain verinäyte.
Suoliston ja ihon mikrobiomia on tutkittu vähän
Ihmisen mikrobiomilla näyttäisi nykytiedon valossa olevan yhteys useisiin sairauksiin. Suoliston mikrobiomia tutkittaessa on todettu, että ihokeliaakikon suoliston mikrobiomi on erilainen kuin perinteistä keliakiaa sairastavan. Aiheesta on kuitenkin vasta yksi tutkimus ja potilasmäärä varsin pieni.
Toinen, aivan uusi, tutkimuskohde on ihon mikrobiomi.
— Ihon mikrobiomia ei ole ihokeliakian yhteydessä tutkittu ollenkaan. Ihon mikrobiomi on ihotaudeissa noussut asiaksi, jota tutkitaan paljon sen selvittämiseksi, mikä sen merkitys on eri tautien patogeneesissä, Salmi kertoo.
