Sydänäkkikuolemaa on vaikea ennustaa ja ennaltaehkäistä, vaikka riskitekijät tiedetään
Sepelvaltimosairauksiin liittyy mielikuva, että jonain päivänä ihminen saa sydänpysähdyksen ja kaatuu saappaat jalassa. Mutta todellisuus on toinen. Sepelvaltimotauti ei vääjäämättä johda sydänpysähdykseen. Ja jos sydänpysähdys iskee, mutta henkilön äkillinen elottomuus huomataan ja elvytys aloitetaan ripeästi, hän jatkaa elämäänsä kenties pitkäänkin.
Vaikka se ei olekaan se tavallisin tarina, niin Suomessa tapahtuu vuositasolla noin 5000 sydänäkkikuolemaa. Valtaosa niistä kuitenkin tapahtuu hyvin iäkkäille ihmisille.
– Jos 50-vuotiaalla ihmisellä ei ole tiedossa sepelvaltimotautia, niin todennäköisyys sydänäkkikuolemalle on todella matala. Otsikot tämän aiheen tiimoilta voivat olla raflaavia, mutta nuorten ja keski-ikäisten sydänäkkikuolemat eivät todellakaan ole yleisiä, kardiologian professori ja Tays Sydänsairaalan osastonylilääkäri Jussi Hernesniemi sanoo.
Sydänäkkikuolema on tieteellisesti tiukkaan määritelty tapahtuma. Sellaiseksi katsotaan kuolema, joka tapahtuu tunnin sisään sydänoireiden alkamisesta. Sydänäkkikuoleman kriteerit täyttää myös tilanne, jossa kuolleena löytyneen ihmisen kuolinsyyselvitys paljastaa kuoleman johtuneen sydänperäisestä syystä, jonka voi olettaa olleen niin äkillinen, ettei hän ehtinyt soittaa apua.
Suurin osa sydänpysähdyksistä ei johda äkkikuolemaan. Hernesniemi kertoo, että todellinen äkkikuolema tapahtuu vuodessa 0,5 prosentille sepelvaltimotautipotilaista, joita Sydänsairaalassa on aiemmin hoidettu. Tämä tarkoittaa, että kahdestasadasta ihmisestä yksi kuolee äkillisesti.
– Jokaisella meistä sydämen toiminta rapistuu iän myötä, mutta kaikille ei tule äkillistä sydänpysähdystä. Sydämen toiminnassa sattumanvaraisuuden prosenttiosuus on niin suuri, että emme nykyisellään pysty ennustamaan ja profiloimaan tapauksia.
Koska sydämenpysähdyksen ja sydänäkkikuoleman ilmaantuminen on hyvin sattumanvaraista, se vaikeuttaa asian tutkimista ja ennaltaehkäisemistä. Vain alle viidesosa heistä, joilla on riski äkkikuolemaan, pystytään tunnistamaan ja hoitamaan ajoissa.
Älylaitteissa on valtava mahdollisuus ennaltaehkäisyn kannalta
Vaikka sydänäkkikuoleman ennustaminen ei ole helppoa, keinoja kohonneen riskin tunnistamiseen kuitenkin on. Yksi niistä on sydämen vasemman kammion pumppaustoiminnan mittaaminen. Jos sen teho jää alle tietyn prosenttimäärän, niin silloin äkkikuoleman riski on korkea. Varsinkin, jos taustalla on sepelvaltimotauti.
Myös Hernesniemen tutkimusryhmä on saanut lupaavia tutkimustuloksia sydänäkkikuoleman riskitekijöistä. Ne liittyvät kammion sisäisiin johtumishäiriöihin, joita voidaan seurata EKG:llä eli sydänsähkökäyrätutkimuksella.
– Normaalisti sähkö johtuu sydämen kammiossa todella nopeasti, alle 0,1 sekunnissa. Jos tämä aika alkaa pidentyä, se johtuu joko haarakatkoksesta tai epätyypillisemmästä vauriosta sydänlihaksessa. Tämä on merkittävä riskitekijä.
Pitkään tunnettu ennusmerkki on QT-aika. QT-aika mittaa sydämen sähköisen toiminnan kestoa, eli sitä, kuinka kauan menee siihen, että sähkö ensin aktivoi sydämen kammion supistumaan ja kuinka nopeasti tämän jälkeen kammion sähkövaraus palautuu ennalleen eli sydän rentoutuu. Tämän ajan piteneminen on usein taustalla erityisesti nuorempien ihmisten sydänäkkikuolemissa.
– QT-aikaan vaikuttavat myös monet sairaudet ja lääkkeet. Esimerkiksi antipsykootit pidentävät QT-aikaa ja kohottavat selkeästi näiden lääkkeiden käyttäjien riskiä äkkikuolemalle, Hernesniemi huomauttaa.
EKG:n pulma on se, että siinä tavoitetaan vain yksittäinen hetki, ja sillä hetkellä kaikki voi näyttää hyvältä. Siksi perinteisen EKG:n ohella mukana kannettavat älylaitteet voisivatkin olla suureksi avuksi riskin tunnistamisessa, koska ne tuottavat päivittyvää dataa jatkuvasti ja poikkeaman havaitsemismahdollisuus paranee. Näin riskiin voitaisiin puuttua, ennen kuin se toteutuu.
– Tässä iso ongelma on se, että emme saa sitä dataa, jota älylaitteet jatkuvasti keräävät. Data menee laitteiden valmistajille, kuten esimerkiksi Ouralle ja Polarille. Jos julkisella puolella, kuten Sydänsairaalalla, olisi mahdollisuus saada tämä data yhdistettyä jo olemassa oleviin rekisteritietoihin sydänpotilaista ja resurssit analytiikan tekemiseen ja kehittämiseen, se voisi olla mullistava avaus.
Pienet päätökset voivat pelastaa elämän
Kaikkeen siihen, mikä terveyteemme ja sairastumiseemme vaikuttaa, emme itse mahda mitään. Sydänäkkikuoleman kohdalla lohdullista on se, että kaikki ei ole vain kohtalon ja sattuman käsissä. Hernesniemi nostaa tikunnokkaan erityisesti tupakoinnin.
– Tays Sydänsairaalassa tupakoivat sydäninfarktipotilaat ovat kymmenen vuotta nuorempia kuin muut sydäninfarktipotilaat, eli kuusissakymmenissä. Heillä myös äkkikuoleman riski on suurempi, vaikka iän puolesta heidän pitäisi olla pienemmässä riskissä.
Riskitekijöihin kuuluu myös miessukupuoli. Hernesniemi arvioi, että pelkällä biologialla voi olla osuutensa siinä, että valtimokovettumatauti kehittyy miehille aiemmin ja ärhäkämmin. Biologialle emme voi mitään, mutta:
– Asiaan vaikuttaa voimakkaasti myös se, että miehet ovat välinpitämättömämpiä elintapojensa suhteen ja pitävät itsestään huonommin huolta.
Tupakoinnin lopettamisen ohella sydänäkkikuolemien ehkäisyssä on tärkeintä saada ylipaino, kolesteroli, verenpaine ja diabetes hallintaan. Jos ne ovat hyvällä mallilla ja ihminen kuolee sydämen takia äkillisesti, se tapahtuu vasta yli kahdeksankymppisenä.
Hernesniemi nostaa esiin vielä yhden merkittävän teon sydänäkkikuoleman ennaltaehkäisyssä. Se on sivullisen varhainen puuttuminen, kun joku saa sydänpysähdyksen. Mikään, mitä myöhemmin tehdään, ei ole niin tehokasta kuin se, että ensimmäinen paikalle sattunut ihminen päättää soittaa hätäkeskukseen ja aloittaa paineluelvytyksen.
– Ohjeet on tehty niin helpoksi, että kynnystä ei pitäisi enää olla. Jos ihminen ei reagoi eikä hengitä tai hengitys on epänormaalia, niin silloin pitää painella sata kertaa minuutissa, eli suurin piirtein Bee Geesin Stayin’ Alive -laulun tahtiin. Jos ihminen ei ole eloton, niin kyllä hän sitten sanoo, jos häntä ei saa enää painella.
Tämän vuoden Maailman sydänpäivää vietetään 29.9. Päivän teemana Suomessa on vertaistuki. Oletko sydänsairastunut tai sairastuneen läheinen? Haluaisitko jutella kokemuksistasi jonkun kanssa, joka on kokenut vastaavaa? Lue lisää vertaistuesta Sydänliiton sivuilta.
Teksti: Sari Laapotti
Kuvat: Jonne Renvall
