Seuraavaan pandemiaan on varauduttava paremmin

Koronavirus ja sen aiheuttamat rajoitukset ovat sen verran ahdistavaa luettavaa, että kerrotaanpa hyvät uutiset ensin.

– Koronan ensimmäisen vuoden aikana koronaviruspotilaiden hoito on kehittynyt paljon, Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila sanoo.

– Vakavassa virustaudissa syntyviä, usein kuolemaan johtaneita veritulppia ehkäistään verenohennuslääkkeillä. Myös deksametasonilla on saatu hyviä tuloksia vaikeasta taudista kärsivien koronapotilaiden hoidossa.

Menestystarinoihin kuuluu myös rokotekehitys. Vain vuosi pandemian puhkeamisen jälkeen maailmalla on käytössään ainakin viisi laajasti myyntiluvan saanutta tehokasta rokotetta.

– Vuosi sitten oletin, että löytäisimme ensin toimivan lääkkeen koronavirusta vastaan jo olemassa olevista lääkeaineista. Se onkin osoittautunut hankalaksi. Rokotteiden kehitys sujui optimistisen arvioni mukaisessa aikataulussa, mutta olen pettynyt hitaaseen tahtiin, jolla tehtaat ovat toimittaneet rokotteita, Parkkila sanoo.

Pandemia ei pysähdy ennen globaalia immuniteettia

Sitten huonommat uutiset. Pandemia on osoittanut rankan ristiriidan: Rokotekaupassa nopeat ja vahvat syövät hitaat ja heikot. Osa vauraista maista on hankkinut rokotteita suoraan lääketehtailta yli tarpeen.

Jotta virus kukistettaisiin, tarvittaisiin globaalia yhteisvastuuta ja nykyistä tehokkaampaa rokotteiden jakelua myös köyhille maille ja kriisialueille. Koska virus on levinnyt laajalti, rokotetyhjiöissä se pääsee mutatoitumaan edelleen. Silloin myös jo rokotetut alueet ovat uudelleen vaarassa.

Esimerkiksi kriisialueilla toimiva Lääkärit ilman rajoja -järjestö on kritisoinut lääketehtaita siitä, että ne eivät ole osoittaneet avoimesti lukuja siitä, kuinka tuottavaa rokotevalmistus niille on. Myöskään patentteja ei ole purettu määräajaksi, mikä mahdollistaisi rokotteiden nopean valmistamisen hyödyntämällä valmistuskapasiteettia ympäri maailmaa.

Se olisi perusteltua, sillä koronarokotteet eivät pohjaudu pelkästään lääketehtaiden omaan työhön. Apuna ovat olleet tiedeyhteisön ensivaiheessa avoimesti jakama tutkimusdata viruksesta, valtioiden kehitystuki sekä ennalta solmitut rokotteen ostositoumukset ja vastuuvapautukset. Tämä kaikki pienentää tavanomaista yrittämisen riskiä huomattavasti.

Seppo Parkkila jakaa Lääkärit ilman rajoja -järjestön näkemyksen. Hänen mielestään Suomen olisi järkevintä valmistella rokotetuotantoa joko itse tai pohjoismaisena yhteistyönä, jolloin resurssit olisivat riittävän laajat. Varmaa on, että uusia pandemioita tulee ennemmin tai myöhemmin. Epävarmaa on vain se, että missä muodossa ne tulevat.

– Huoltovarmuudesta puhuttaessa olisin taipuvainen tukemaan suomalaista rokotetuotantoa. Suomalaisen nenäsumuterokotteen kehittäminen on pitkällä ja tarvitsisi jatkokehitykseen ja testauksiin kymmeniä miljoonia rahaa. Se on pientä verrattuna miljardiluokan kustannuksiin, joita taudista yhteiskunnalle syntyy, Parkkila toteaa.

Pandemioiden varalta tarvitaan kansallista rokotetuotantoa

Parkkilan näkemys perustuu rokotenationalisminakin tunnettuun ilmiöön. Hädän hetkellä valtiot pelaavat kovaa tahtia rokottavan Israelin tapaan omaan pussiinsa. Rokotteiden ostaminen kovalla hinnalla ja kahdenvälisillä sopimuksilla suoraan valmistajalta on hyvä asia maan omille kansalaisille. Globaalia kokonaisuutta se ei kuitenkaan palvele.
 

Voisimme luoda suomalaisen rokottamisen mallin, jossa rokotteita tuotettaisiin maltillisella hinnalla ja myös tuettaisiin kehittyvien maiden rokottamista.

Suomi lopetti oman rokotetuotantonsa vuonna 2003. Parkkilan mielestä rokotetuotantoa pitäisi pandemioiden varalta olla jatkossa myös kansallisesti.

– Olen ehkä hieman vanhanaikainen idealisti, mutta Pohjoismaat ovat samantapaisia yhteiskuntia arvoiltaan ja osaamiseltaan. Se mahdollistaisi luontevan ja riittävän laajan yhteistyön rokotevalmistuksessa, hän sanoo.

Niinä aikoina, kun pandemiaa ei olisi, rokotetahdas voisi valmistaa muuta. Tehdas voisi toimia yhteiskunnallisen yrityksen tavoin: olla tuottava ja pitää itsensä pystyssä ilman tarvetta tehdä suuria voittoja.

– Täällä ollaan muutenkin rokottamisessa pitkällä. Voisimme luoda suomalaisen rokottamisen mallin, jossa rokotteita tuotettaisiin maltillisella hinnalla ja myös tuettaisiin kehittyvien maiden rokottamista, Parkkila miettii.

Kansallisesti valittu teknologia on myös riski

Vaikka rokotetoimitukset ovat takunneet, Tampereella toimivan Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet näkee suurten lääkeyhtiöiden toiminnassa paljon hyvää. Ilman niiden leveitä hartioita nykyisiä koronarokotteita ei olisi kehitetty näin nopeasti.

Tuskastuttavan hitauden keskellä pitäisi myös muistaa se, että vielä syksyllä jännitettiin, onko toimiva rokote edes mahdollinen.

Myös Rämetin mielestä Suomen on varauduttava tuleviin pandemioihin. Hän kuitenkin näkee esimeriksi tiettyyn rokoteteknologiaan sitoutumisen riskinä pienelle maalle. Se ei välttämättä olisi tehokkain tapa tuottaa rokotetta seuraavan tauti X:n iskiessä.

Koronarokotteen alkumetreillä moni olisi veikannut kisan voittajaksi kahden ison rokotevalmistajan GSK:n ja Sanofi Pasteurin yhteishanketta. Se pohjasi adjuvanttiin eli tehosteaineeseen perustuvaan rokotukseen.

– Suosikki kuitenkin karsiutui jo ennen finaalia eli kolmannen vaiheen tehotutkimusta, Rämet huomauttaa.

– Parasta varautumista olisi se, että pidetään suomalaisesta rokotetutkimuksesta kiinni ja kehitetään sitä. Kykenemme neuvottelemaan ja ostamaan rokotteita järkevästi kansainvälisiltä markkinoilta vain silloin, kun meillä on riittävästi ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitä rokotteen valmistaminen ja tuottaminen vaativat. Tämä vaatii taustalla olevan laboratoriotyön tuntemista. Rämet sanoo.

Perinpohjaisen analyysin aika kotimaisesta rokotetuotannosta on vasta akuutin kriisin jälkeen.

– Tämä pandemia selätetään meidän osaltamme nykyisten EU:n hankintasopimusten avulla, Rämet sanoo.