Tutkimus

Purkavan täydennysrakentamisen vaikutuksia vuokra-asumiseen tutkitaan

Jenni Mäki ja Kirsi Juhila/ Kuva: Jonne Renvall
Jenni Mäki ja Kirsi Juhila pyrkivät tutkimuksellaan siihen, että suurten vuokra-asuinyhteisöjen purkaminen ei aiheuttaisi asukkaille merkittäviä sosiaalisia haittoja.
Tampereen yliopistossa käynnistyi vuoden alussa monitieteinen tutkimushanke purkavan täydennysrakentamisen vaikutuksista kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asumismahdollisuuksiin. Tutkimusta rahoittavat Tampereen kaupunki ja Suomen Akatemia.

Tutkimuskohteena on noin 200 vuokra-asuntoa sisältävä asuinyhteisö, jonka asukkaat joutuvat siirtymään pois täydennysrakentamisen tieltä, kun osa asunnoista puretaan ja osa peruskorjataan.

Tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten suurten asuinyhteisöjen purkamisia voitaisiin toteuttaa ilman, että siitä aiheutuu merkittäviä sosiaalisia haittoja asukkaille.

Ongelma koskee lähivuosina tuhansia, kenties kymmeniä tuhansia vuokra-asukkaita Suomessa, kun 40–50 vuotta sitten rakennetut lähiöt tulevat saneerausikään.

Täydennysrakentaminen hajottaa asuinyhteisöjä

Tutkimushankkeen johtaja, sosiaalityön professori Kirsi Juhila arvioi, että lähitulevaisuudessa tulee vastaan yhä useammin tilanteita, joissa vuokra-asukkaat joutuvat siirtymään pois talojen purkamisen ja peruskorjauksen tieltä. Erityisen ongelmallinen on sellaisten haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten tilanne, joiden uuden asunnon löytämistä rajaa esimerkiksi toimeentulotuessa huomioitava kohtuullinen vuokrataso.

– Kun kaupungeissa tehdään purkavaa täydennysrakentamista ja vanhaa asuntokantaa hävitetään, niin samalla häviää asuinyhteisöjä, joissa on suhteellisen edullista vuokra-asumista.

Suomessa rakennettiin 1960- ja 1970-luvuilla runsaasti lähiöitä, jotka nyt ovat tulossa peruskorjausikään niin, että kokonainen talo voidaan tyhjentää kerralla kaikista asukkaista. Samalla koko asuinyhteisö hajoaa.

Tutkija Jenni Mäki sanoo, että muutos nostaa esiin monia ajankohtaisia asunto- ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä kuten Asunto ensin -periaate, segregaation ennaltaehkäisy ja näkemys kaikkien oikeudesta asua omissa kodeissaan.

Kohtuuhintaista asumista edistää Suomessa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara. Suurten kaupunkien tavoitteena on, että 30 prosenttia kaikesta asuntokannasta olisi Ara-tuotantoa.

Jenni Mäki arvioi, että yhdessä Ara-talokeskittymässä voi olla tuhatkin asukasta, jos asuntoja on rakennettu paljon vierekkäin ja lähekkäin.

Vuokra-asuminen lisääntyy

Näköpiirissä ei ole kehitystä, että saneerauksen vuoksi muuttamaan joutuvat asukkaat siirtyisivät joukoittain omistusasujiksi. Kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Ainakin Ara-kohteissa asuvien pienituloisimpien ihmisten taloudelliset reunaehdot ovat sellaiset, että omistusasunnon hankkiminen tuskin tulee kyseeseen.

– Vuokra-asumisen osuus on lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana merkittävästi. Vuokra-asujien osuus kasvaa, ja omistusasujien osuus vähenee. Se on trendi ja on odotettavissa, että vuokra-asumisen osuus lisääntyy edelleen, ainakin vielä jonkin aikaa, Jenni Mäki sanoo.

Suuntausta vuokra-asumiseen vauhdittaa se, että omistusasunnoista on joskus vaikea päästä eroon.

– Elämä on nykyisin liikkuvaa, työt saattavat vaihtua ja olla monipaikkaisia. Voi tulla nopeitakin muutoksia, jolloin omistusasunto saattaa olla hankala riippa. Vuokralla asuminen voi olla helpompaa. Laadukas vuokra-asuminen tarkoittaa myös sitä, että kiinteistö on hyvässä kunnossa ja että asuminen on sekä turvallista että terveellistä, Mäki sanoo.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen asukkaat joutuvat ongelman eteen silloin, kun asunnot menevät huonoon kuntoon ja vaativat peruskorjausta. Toista yhtä edullista vuokra-asuntoa voi olla vaikea löytää.

Pienten kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute on suurten kaupunkien ongelma. Sen kääntöpuoli tulee vastaan esimerkiksi Tampereella, jossa vallalle tuli erityisesti 2010-luvulla yksiöiden rakentamisbuumi.

– On paljon keskusteltu siitä, kuinka pitkään pystytään rakentamaan talot täyteen yksiöitä. Mikä niiden talojen kohtalo on 40 vuoden kuluttua? Ketkä niissä silloin asuu? Tämän taustalla on vuokra-asumisen sekä yksinasumisen suosion lisääntymisen myötä syntynyt pula pienistä kohtuuhintaisista asunnoista, Jenni Mäki sanoo.

Tonttipula pullonkaulana

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen ei tutkijoiden mukaan riipu Ara-järjestelmän toimivuudesta vaan tonttitarjonnasta.

– Tulevaisuus on kiinni siitä, kuinka isot kaupungit kaavoittavat ja tarjoavat tontteja kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen. Tätä toimintaa säätelee se, ettei tontille rakentaminen saa olla liian kallista. Aralta on instrumentit rakentamiseen ja rakentamisen tukeen. Ongelmana on ollut se, että isoissa kunnissa ei ole niin järjestelmällisesti edistetty Ara-tuotantoa, Jenni Mäki sanoo.

Onko Tampereella tarpeeksi tontteja?

– Niin kauan kuin meillä on ihmisiä ilman koteja, niin emme voi sanoa varmasti, että meillä olisi tarpeeksi tontteja kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen, Mäki vastaa.

Tampereella on Mäen mukaan tehty kuitenkin pitkäjänteistä työtä asian eteen. Kaupunki suunnitteli karttapohjaisen työkalun asuntorakentamisen sosiaalisen tasapainon seurantaan ja ennakointiin. Tavoitteena on, että asuinalueilla on tasapuolisesti erilaisia talotyyppejä ja asumisen hallintamuotoja. Tämä tarkoittaa sosiaalista sekoittamista.

Kirsi Juhila sanoo, että sosiaalinen sekoittaminen on onnistunut alueellisesti hyvin, mutta alueiden sisään on voinut syntyä huono-osaisuuden taskuja eli taloja tai kortteleita, joissa on muita enemmän esimerkiksi työttömyyttä ja köyhyyttä.

– Suomessa ei ole kokonaisia huono-osaisuuden lähiöitä, mutta lähiöiden tai alueiden sisällä voi olla huono-osaisuuden taskuja, joista me nyt olemme tässä tutkimuksessa kiinnostuneet, Juhila kertoo.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan Helsinki, Turku ja Tampere ovat pyrkineet hillitsemään alueellista eriytymistä, mutta kaupunkien hallintakeinoissa on eroja sosiaalisen sekoittamisen politiikassa.

Helsingissä ja Tampereella on hallintaperusteeltaan erilaisia asuntoja sekoitettu voimakkaammin samoille alueille, vaikka sekoittamisen aste onkin vaihdellut vuosikymmenten aikana. Turussa tavoitteet ovat olleet samansuuntaisia, mutta ne eivät ole samaan tapaan muuttuneet käytännön toiminnaksi. Julkisen sektorin vuokra-asunnot ovat sijoittuneet alueellisesti tasaisemmin Tampereella ja Helsingissä kuin Turussa.

Suomi ei seuraa Ruotsia lähiöväkivallassa

Sosiaalinen eriytyminen ja ongelmalähiöiden syntyminen ovat nousseet ongelmiksi monissa Pohjoismaissa. Suomi pyrkii välttämään karikot hyvissä ajoin.

– Suomessakin pohditaan sitä, että olemmeko Ruotsin tiellä ja milloin täällä alkavat autojen polttamiset tietyillä alueilla. Ei, me emme ole Ruotsin tiellä, koska Suomessa on herätty segregaation ennaltaehkäisyyn hyvissä ajoin. Asiaa on edistetty myös Marinin hallitusohjelmassa. Isot kunnat ovat muutaman vuoden ajan pohtineet sitä, miten ne voisivat ottaa tämän haltuun hyvissä ajoin, Jenni Mäki kertoo.

Tanskassa jotkut poliitikot ovat ehdottaneet, että tietyillä asuinalueilla tehdyistä rikoksista voitaisiin antaa kovemmat tuomiot, jotta rikolliset saataisiin pois rikkaiden asuinalueilta. Eriytyminen näkyy joissakin Pohjoismaissa niin, että rikollisuus on suurempaa alueilla, joissa on paljon työttömyyttä ja pienituloisuutta.

Kirsi Juhila kertoo, että Suomessa on ongelmaa ehkäisty jo ennalta käynnistämällä useita lähiöiden kehittämishankkeita. Tampereella on parhaillaan käynnissä Peltolammin-Multisillan lähiöohjelma, jonka tutkimisessa on mukana Tampereen yliopiston professori Liisa Häikiön johtama hanke.

Monitieteinen tutkimushanke

Tampereen yliopistossa käynnistynyt Purettavasta asuinyhteisöstä uusiin koteihin -tutkimushanke aikoo tuottaa inhimillisesti ja sosiaalisesti kestävän toimintamallin, jota voitaisiin käyttää tulevissa alueiden ja talojen tyhjennyksissä.

Tutkimuskohteena on runsaan 200 asukkaan yhteisö, jossa tutkijat keräävät asukashaastatteluja ja tekevät etnografista havainnointia. Tutkimusaineistoon kuuluu myös kaupungin asiakirja-aineistoa ja väestörekisteritietoja asukkaiden asumishistoriasta. Aineiston keruu käynnisty ensi kesänä, ja tutkimuksen on määrä valmistua loppuvuodesta 2022.

– Aineisto kuvaa sitä, miten valtavan monta näkökulmaa ja toimijaa on mukana, kun tällainen asumisyhteisö tyhjenee. Siinä on vuosien taustatyötä ja monenlaisia ammattilaisia ja toimijoita. Varmaan se toistuu sitten niissä muissakin tulevissa kohteissa, Kirsi Juhila sanoo.

Tutkimushankkeen monitieteiseen tutkimusryhmään kuuluvat Kirsi Juhilan ja Jenni Mäen lisäksi tutkijatohtori Johanna Ranta, tutkija Henna Takala ja sosiaalioikeuden professori Laura Kalliomaa-Puha yhteiskuntateiden tiedekunnasta. Johtamisen ja talouden tiedekunnasta mukana ovat hallintotieteen professori Jari Stenvall ja tutkijatohtori Päivikki Kuoppakangas.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

 

Uusimmat uutiset kategoriassa Tutkimus

Uusimmat uutiset