Hyppää pääsisältöön

Professori kirjoittaa pommi-iskun ja koronan kokemuksista

Julkaistu 14.12.2020
Tampereen yliopisto
Juhani Niemi/ Kuva: Erkki Karén
Kirjallisuuden emeritusprofessori Juhani Niemi kirjoittaa elämästään Ruotsista, jossa hän on asunut viimeiset seitsemän vuotta.
Ensin pommi-isku, sitten korona. Emeritusprofessori Juhani Niemi onnistui välttämään molemmat, pommin hyvällä tuurilla ja koronan karanteenilla. Tuoreessa kirjassaan Niemi kirjoittaa siitä, miten nuo molemmat ovat nakertaneet hänen turvallisuuden tunnettaan.

Juhani Niemi on Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori, joka on tutkinut populaarikirjallisuutta, suosikkikirjoja ja sotakirjallisuutta. Hänet tunnetaan kirjailijaelämäkertojen tekijänä, jonka tutkimusaiheita ovat myös kirjallisuusinstituution kysymykset, lyriikan teoria ja suomalaiset klassikot, erityisesti Aleksis Kivi, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Niemi on myös aktiivinen kriitikko ja kirjallisuuden vaikuttaja.

Esseekirjassaan Kulttuuripamaus – Matkalla Ruotsissa Juhani Niemi kertoo kokemuksistaan naapurimaasta, jonne hän muutti asumaan seitsemän vuotta sitten.

Ruotsi-kokemukset huipentuivat vuoden 2020 tammikuussa, kun Niemen asuintalossa Tukholman Kistan lähiössä räjähti pommi, josta professori perheineen selvisi hyvän onnen ansiosta.

Perhe herää yöllä kovaan pamaukseen ja palovaroittimen ujellukseen. Makuuhuoneen ovi oli kaatunut ja sisään oli levinnyt savua. Pommi oli räjähtänyt neljän metrin päässä kerrostalohuoneiston ovesta. Ulko-oven säpäleitä näkyi eteisen lattialla.

Kirjallisuuden professori hokee mielessään Lauri Viidan säkeitä (”Kun koti on palanut, siihen mahtuu koko kansa”) ja muistelee Antti Hyryn Lasit helisevät -novellia siitä, millaista ääntä saksalaisten pommit aiheuttivat Lapin sodassa.

Professori perheineen pääsee evakkoasuntoon toisaalle Tukholman alueelle, jossa sielläkin on levotonta. Niemi muistaa olleensa kaupungissa myös vuonna 2007, jolloin terroristi iski Drottninggatanilla.

Tammikuinen pommi-isku on johtanut pidätykseen, mutta oikeudenkäynti on kesken. Poliisi epäilee sen liittyneen rikollisryhmien välienselvittelyyn.

Kevättalvella 2020 iski koronavirus, joka sai aikana pommiakin pahempaa jälkeä etenkin vanhainkodeissa. Tilapäisasunnosta tuli Juhani Niemelle karanteenipaikka, jossa hän seurasi Ruotsin viranomaisten pandemiatoimia. Ruotsalaiset suhtautuvat koronaan kuin terroristeihin, joiden kanssa ei suostuta neuvottelemaan. Kuolleisuus nousikin pian maailman huippulukuihin.

Kirjallisuuden professori havaitsee, että Suomessa julkaistaan huhtikuussa uusi käännös T. S. Eliotin klassikkorunoelmasta Autio maa, tällä kertaa nimellä Joutomaa. Eliotin säkeet ”Huhtikuu on julmin kuukausi” osuvat hyytävän hyvin koronakevään tunnelmaan.

Juhani Niemi käytti karanteeniaikansa kirjoittamalla Ruotsista ja ruotsinsuomalaisista. Lopputulosta hän luonnehtii ”köyhän miehen decameroneksi”, jolla hän viittaa keskiaikaiseen Giovanni Boccaccion novellikokoelmaan. Se syntyi kehyskertomuksensa mukaan aikana, jolloin kymmenen nuorta oli vetäytynyt ruttoa pakoon eristyksiin.

Niemi löytää kirjallisuushistoriasta muitakin ruttoon liittyviä tai eristyksissä syntyneitä teoksia kuten Shakespearen Kuningas Lear (1606), Daniel Defoen Ruttovuosi (1722) ja Camus’n Rutto (1947).

Niemi pohtii, millaista maailmankirjallisuutta koronavuosi tuottaa ja toimivatko kirjailijat nyt koronakauden oraakkeleina.

Omassa ruttokauden kirjassaan Niemi kertoo ruotsinsuomalaisuudesta ja vähemmistökulttuurin tilasta. Hän sanoo havainneensa, ettei kaikki ollut kunnossa ruotsinsuomalaisten asemassa ja olosuhteissa. Ihmiset olivat sopeutuneet pintapuolisesti, mutta kulttuurien välimaastossa elävien kokemukset eivät olleet aina auvoisia.

Niemi muistelee, että ruotsinsuomalaisten nuorten kirjoituskilpailussakin keskeiseksi teemaksi nousi kysymys turvallisuuden järkkymisestä.

Kahden maan ja kulttuurin väliltä löytyy paljon yhteistäkin. Niemi vertaa Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja-hahmoa ruotsalaisen Fredrik Backmanin Ove-hahmoon. Molemmat ovat muutosvastarintaisia miehiä, jotka kaipaavat takaisin mennyttä aikaa.

Niemi tulkitsee, että Kyrön mielensäpahoittaja äänestäisi pientalonpoikia tai Smp:tä mutta ei nykyisiä perussuomalaisia. Ove taas kannattaisi ruotsidemokraatteja mutta saattaisi vaihtaa myös moderaatteihin eli Ruotsin kokoomukseen.

Niemi arvioi, että mielensäpahoittaja ja Ove ovat kaikessa humoristisuudessaan osa hyvinvointivaltion kriisiä. Suosikkikirjatutkimuksista Niemi muistaa, että menestyskirjan reseptiin kuuluu originelli tyyppi, johon liittyy myös yleispätevää ja mielikuvitukseen vetoavaa mytologiaa. Yhteiskunnallinen rakennemuutos antaa tällaiselle hahmolle vauhtia.

Juhani Niemen kirja on saanut monimielisen nimensä siitä, että suomenkielinen Sisuradio nimitti ”kulttuuripamaukseksi” taiteiden yön räiskyvä tarjontaa, jonka oli järjestänyt Suomen Tukholman instituutti.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Erkki Karén

Juhani Niemi: Kulttuuripamaus. Matkalla Ruotsissa. NTAMO 2020.